Kannen kuva: Vänrikki Stoolin tupa ja aitta
Turun linnan ympäristön viheralueet ovat muuttuneet vuosisatojen saatossa. Linnanpuisto ja lähialueet ovat heijastelleet aikansa tarpeita ja ihanteita. Ne ovat palvelleet viljelysmaina, tärkeiden rakennusten tyyssijoina ja virkistysalueina – sekä suurmiesten visioina.
Alueen vanhimmat viheralueet ovat Turun linnan Pajapiha ja Ryytipiha. Ne on rakennettu 1400-luvulla harmaakivisen päälinnan eteläpuolelle. Edellinen on saanut nimensä pajasta, joka mainitaan linnan tilikirjoissa 1500-luvun puolivälissä. Ryytipihalla viljeltiin linnan tarpeisiin. Juhana Herttua palkkasi vuonna 1556 ensimmäisen puutarhamestarin, Une Olssonin. Tätä ennen Ryytipihan viljelyksistä oli vastannut fatabuurivaimo eli viljavaraston hoitajatar. Juhana Herttua rakennutti myös oman saunan Pajapihan ja Ryytipihan kulmaukseen vuonna 1559. Nykyisin Pajapiha ei ole yleisön käytössä, mutta Ryytipiha on avointa virkistysaluetta.
Kustaa Vaasa ja hänen poikansa hankkivat Ryytipihalle uusia kasveja ja hedelmäpuita ja rakennuttivat muodikkaita labyrintteja, kaarikäytäviä ja huvimajoja. Juhana III taas nimitti Per Nilsinpojan kunnostamaan puutarhaa vuonna 1585, ja puutarha levittäytyi itäisen esilinnan edustalle. Yrttitarhan valikoimiin kuului muun muassa omena- ja kirsikkapuita, marjapensaita ja lukuisia mauste- ja lääkekasveja. On todennäköistä, että Per Nilsinpoika reunustutti myös linnasta kaupunkiin johtavan tien salavilla. Tiestä tuli oletettavasti Suomen ensimmäinen puistokatu.
Pietari Brahe toimi Turun linnassa kenraalikuvernöörinä 1600-luvun puolivälissä. Hän piti linnan puutarhaa arvossaan: kunnosti sitä ja tilasi lisää maustekasveja ja hedelmäpuita. Hän suunnitteli puuistutuksia myös muualle kaupunkiin, jotta ne torjuisivat paloja.
1700-luvulla linnan välitöntä ympäristöä suojattiin vallihaudoin ja sakaramallisin linnoituksin, bastionein. Johan Tillbergin karttaan vuodelta 1800 on dokumentoitu Linnanpihan säännöllisiin ruutuihin jaetut puutarhat. Ne ja linnoitukset näkyvät vielä arkkitehti C. L. Engelin asemakaavassa vuodelta 1828. Linnan edustalla kasvatettiin vihanneksia lavoilla vielä 1900-luvun alussa.
Turun linnan ympäristön maa-alueet laajenivat maan pinnan nousun ja ruoppausten myötä. Linnan ja sataman ympärille muodostui Kanavaniemi, ja sen pohjoispuolelle Linnankenttä, joka oli 1700-luvulla maaherran peltoa ja laidunmaata sekä linnanväen harjoituskenttää. Vara-amiraali Viktor von Stedlingk perusti sinne samaan aikaan myös englantilaistyylisen puutarhan. Puistossa kasvoi tuhansia lehtipuita ja satoja hedelmäpuita. Von Stedlingkin visioon kuului käytäviä, kanavia, kukkaistutuksia ja muodikas kivirakennelma, grotto. Kaivuumaasta muodostetun kummun huipulle vara-amiraali pystytti obeliskin Ruotsinsalmen voittoisan meritaistelun kunniaksi. Turun palon jälkeen Engel piirsi Linnankentän osaksi kaupungin ruutukaavaa. Nykyään alueelle levittäytyvät Linnakaupunki ja uudistuva satama.
1800-luvun kansallisromanttisissa pyörteissä mesenaatit, kuten kauppaneuvos Fredrik von Rettig halusivat kehittää Turun linnan ympäristöä arvokkaaksi ulkoilmamuseoksi Tukholman Skanssenin esikuvan mukaisesti. Ryytipihalle ja Linnanpuistoon siirrettiin muun muassa aittoja, Vänrikki Povianderin, Runebergin vänrikki Stoolin esikuvan tupa ja raisiolainen Bagarlan kartano. Sinne rakennettiin runsaita kukkaistutuksia, puuryhmiä ja kaarevia käytäviä. Linnanpuisto alkoi hoidon puutteessa rappeutua 1920-luvulla, mutta 1930-luvulla sitä uudistettiin sadoin istutuksin. Linna ja puisto kuitenkin vaurioituivat pahoin pommituksissa vuonna 1941, minkä jälkeen ulkomuseosuunnitelmista luovuttiin.
Nykyinen Linnanpuisto rajautuu etelässä junarataan. Uusissa suunnitelmissa rautatietä siirretään ja Linnanpuiston viheraluetta laajennetaan Aurajoen rantaan asti. Valmistuessaan puisto toimii kulttuuritapahtumien areenana ja yhdistää Turun linnan, Forum Marinumin ja Historian ja tulevaisuuden museon viihtyisäksi kulttuuri- ja virkistyskolmioksi, jossa historia, tulevaisuus, kulttuuri ja luontoelementit kohtaavat kestävästi, elämyksellisesti ja monimuotoisesti.
Teksti: Mia Nilsson
Lähteet:
Chir Julia 2023: Linnanniemi. Museologian projektikurssi.