Metsästys on kehittynyt selviytymiskeinosta vapaa-ajan harrastukseksi, jolla on kulttuurista, sosiaalista ja ekologista merkitystä. Nopea yhteiskunnallinen muutos haastaa kuitenkin perinteisiä, kansalaisten ylläpitämiä toimintoja, kuten metsästystä, kun väestö ikääntyy, maaseutu tyhjenee ja arvot muuttuvat. Nämä muutokset uhkaavat metsästyksen sosiaalista kestävyyttä, joka riippuu riistakannoista, aktiivisesta osallistumisesta ja myös siitä, miten hyvin nämä perinteet vastaavat nykyaikaisia yhteiskunnallisia arvoja.

Suomi on mielenkiintoinen esimerkki tässä yhteydessä. Metsästys on edelleen kulttuurisesti merkittävää, mutta sen on sopeuduttava muutoksiin. Metsästäjät ovat keskeisessä roolissa riistanhoidossa ja tukevat taloudellisesti toimintaa lupamaksujen ja paikallisten aktiivisuuden kautta. Metsästykseen vaikuttavat kuitenkin monet tekijät, kuten yhteiskunnalliset asenteet, alueelliset erot ja yksilölliset motivaatiot. Lisäksi perinteisen maaseutukulttuurin ja modernien arvojen väliset jännitteet sekä ympäristö- ja eläinoikeusnäkökulmien kasvanut huomio vaikuttavat metsästyksen tulevaisuuteen.

Metsästys on myös olennainen osa perinteistä metsänkäyttöä. Metsästäjien määrä on yhteydessä riistasaaliin määrään, mikä korostaa metsästysaktiivisuuden ja riistakantojen koon välistä yhteyttä. Metsästyksen tulevaisuus riippuu paitsi sosiaalisesta kestävyydestä myös metsähoidosta, joka tukee elinvoimaisia riistakantoja. Suomessa metsästysoikeus kuuluu maanomistajille, mutta monet metsästäjät eivät itse omista maata. Sen sijaan metsästäjät muodostavat metsästysseuroja ja neuvottelevat maanomistajien kanssa sopimuksia, joissa tarjotaan rahallista korvausta vastineeksi maan vuokraamisesta. Vaikka korvaukset ovat Suomessa tyypillisesti vaatimattomia, joissakin maissa, kuten Ruotsissa, ne voivat olla riittävän merkittäviä kannustaakseen maanomistajia hoitamaan metsiään siten, että  se hyödyttää riistakantoja. Tämä herättää tärkeän kysymyksen: kuinka valmiita maattomat metsästäjät ovat tukemaan metsänhoitotoimia, jotka hyödyttävät riistakantoja?

Metsästyksen liittäminen laajempiin metsien käyttöä koskeviin keskusteluihin voi auttaa ylläpitämään rikasta ja monimuotoista metsästyskulttuuria, joka houkuttelee uusia sukupolvia ja vahvistaa maaseudun elinvoimaisuutta. Lisäksi yhteiskunnan myönteinen asenne metsästykseen on keskeinen metsästyksen ja riistanhoidon tulevaisuuden turvaamisessa. Tämä tutkimus tarkastelee metsästyksen dynamiikkaa Suomessa keskittyen erityisesti metsästäjien profiileihin, motivaatioihin ja metsästyksen yhteiskunnalliseen asemaan.

Across societies, hunting has evolved from a survival necessity to a recreational activity with cultural, social, and ecological significance. However, in today’s rapidly changing world, traditional citizen-driven activities like hunting face new challenges as populations age, rural areas depopulate, and societal values shift. These trends threaten the social sustainability of hunting, which depends on game availability, active participation and alignment with modern values.

Finland serves as an interesting case within this context of societal transition and sustainability. Here, hunting remains culturally significant, but it must adapt to ongoing changes. Hunters play a vital role in game management and contribute economically through fees, permits, and local activities. However, hunting is shaped by complex dynamics, including societal attitudes, regional differences, and individual motivations. These factors are further influenced by tensions between rural traditions and modern values, as well as growing scrutiny from environmental and animal rights perspectives.

Hunting is a key part of Finnish forest culture highlighting the connection between hunting participation and game abundance. Its future depends not only on social sustainability but also on forest management that supports wildlife. In Finland, landowners hold hunting rights, and many hunters rent land through associations. Unlike Sweden, where compensation can drive wildlife-friendly forestry, Finnish payments are modest. This raises an important question: how willing are non-landowning hunters to support forest management that benefits game populations?

By integrating hunting into broader discussions on forest use, we can support a vibrant and diverse forest culture that continues to attract new generations and contributes to the resilience of rural communities. On top of that, a positive societal attitude towards hunting is crucial for ensuring the future of game management and the sustainability of hunting practices and this research aims to explore the dynamics of hunting in Finland, with a particular focus on hunters’ profiles, motivations, and how hunting is perceived by the broader society.