Hirvenmetsästyksellä on Suomessa ekologisesti, sosiaalisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti erittäin tärkeä asema. Hirven kannanhoito on haastavaa ja hirvi on kärsinyt suurista kannan vaihteluista historiallisesti sekä jatkuvista sidosryhmien konflikteista ja ristiriidoista.

Käsittelimme myös hirvenmetsästyksen osalta kysymystä Milloin luonnonvarojen hallinta on sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää? Ja keskitymme tutkimuksissa erityisesti hallinnan alimpaan tasoon – ruohonjuuritasoon – eli luonnonvarojen käyttäjiin, jotka ovat tässä tapauksessa hirvenmetsästäjiä ja metsästysseuroja ja -seurueita. Tämä alin taso on usein vähemmin tutkittu hallinnan taso vaikka esimerkiksi metsästystoiminnassa metsästäjät mahdollistavat koko kannan hoidon ja heiltä tarvitaan huomattavaa tukea koko hallintajärjestelmän kestävyyden varmistamiseksi.

Ensimmäisessä osatutkimuksessa käytimme pitkäaikaisaineistoa hirvisaaliista 14 vuoden ajalta (4279 metsästysseuraa ja -seuruetta vuosilta 2007-2020). Lisäksi keräsimme avoimia pitkäaikaistietoja seuroista ja seurueista, heidän johtajistaan ja toiminnastaan tutkiaksemme vaikuttavatko ne saaliin pitkäaikaiseen vakauteen. Saalis on koko toiminnan lähtökohta, joten vakaa saalis vuodesta toiseen edistää toiminnan sosiaalista kestävyyttä.

Tutkimuksessa löysimme, että hirvisaaliis on tutkimusajanjaksolla laskenut tasaisesti noin 1% vuodessa, mutta sen vakaus vaihteli huomattavasti metsästysryhmien välillä. Laajat alueelliset erot selittivät hirvisaaliin vakautta merkittävimmin, mutta löysimme joitakin tekijöitä metsästysseurojen tasolla, jotka edistävät hyötyjen vakautta eli hirvisaaliin vakautta. Ryhmän varhainen perustaminen ja pitkäikäisyys ja johtajien säännöllinen vaihtuvuus ovat yhteydessä vakaampaan hirvisaaliiseen. Eli kaiken kaikkiaan tulokset toivat esille, että kerätty tieto ja kokemus vuosien ajalta sekä seurat joissa on demokraattiset olosuhteet ja aktiivisia ja sitoutuneita jäseniä nauttivat vakaammasta hirvisaaliista.

Toisessa osatutkimuksessa teimme laajan kyselytutkimuksen, mihin saimme vastauksia kaikkialta Suomesta ja vastaajat edustivat yli puolia suomen metsästysseuroista (4736 vastaajaa eli 4% Suomen metsästäjistä). Kyselytutkimuksessa pyysimme metsästäjiä arvioimaan omaa ja seuransa toimintaa ja tutkimme metsästysryhmien päätöksentekoa ja muuta sosiaalista toimintaa sekä metsästyssuositusten noudattamista ja niitä edistäviä tekijöitä.

Löysimme, että metsästysryhmien toiminnan sosiaalinen puoli on yhteydessä hallinnan korkeamman tason metsästyssuositusten noudattamiseen. Eli voidaan sanoa, että jos metsästäjä on tyytyväinen päätöksentekoon ja muuhun yhteistoimintaan seurassaan, he myös todennäköisemmin noudattavat metsästyssuosituksia, jotka on asetettu hirvikannan hoidon ylemmiltä tasoilta. Tutkimus korostaa, että hirvenmetsästystoiminnan sosiaalinen merkitys, saaliin lisäksi, on korkea. Kaiken kaikkiaan tuloksesta voidaan päätellä, että seurojen hyvä toiminta ja jäsenten tyytyväisyys siihen parantaa luultavimmin koko järjestelmän vakautta ja toimivuutta. Lisäksi löysimme useita tekijöitä, mitkä edesauttavat hyvää päätöksentekoa ja yhteistoimintaa ja suositusten noudattamista. Löysimme että alueen ja vierekkäisten metsästysseurojen- ja seurueiden välinen toiminta on hyvin tärkeää ja yhteistyö ja konfliktien vähyys seurojen välillä vaikuttavat myönteisesti tuloksiin. Löysimme myös tekijöitä, jotka ovat uutta SES-viitekehykselle: pitkäaikaiset ja sitoutuneet jäsenet sekä säännöllisesti hyväksytyt uudet jäsenet vaikuttavat myönteisesti tuloksiin. Tutkimus korosti toiminnan sosiaalista merkitystä ja useat muuttujat toivat esille, että toimintatavat, jotka lisäävät sosiaalista pääomaa eli luottamusta ja kommunikaatiota metsästäjien välillä, metsästysseurojen välillä sekä metsästäjien ja päätöksentekijöiden välillä ovat keskeisiä myönteisten tulosten saavuttamisessa.