Kristiina Jyläntö
Projektityössä selvitettiin verkko-oppimista ja -ohjausta sekä videopedagogiikan periaatteita.
Työssä kartoitettiin videokuvauksen yleisiä periaatteita, joiden pohjalta rakennettiin ympäristö
kotistudiolle ja valmistettiin kädentaitojen oppimisen ohjausvideo – Pyöreän neulenauhan
valmistaminen neulekoneella. Video toimii opiskelijoiden oppimisen lisämateriaalina
ammatillisessa oppilaitoksessa. Video jaettiin opiskelijoille oppimisalustalla.
Videot osana verkko-oppimista
Verkko-oppimisympäristöt toteutetaan hyödyntäen verkkoteknologiaa. Verkkooppimisympäristössä
lähtökohtana on usein konstruktivistinen käsitys oppimisesta: Oppija
rakentaa itse tietonsa ja taitonsa omien kokemuksiensa kautta. Oppiminen ei lähde teoriasta vaan
kaikki opitaan tekemällä ja kokeilemalla. Välineet, joita käytetään, vaikuttavat oppimiseen. Tämä
uusi tekemällä oppimisen teoria, konnektivismi, on yksi polku teknologisen kehityksen
yhdistämiseen aikaisempaan Learning by doing -teorioihin. On tiedettävä, mistä tietoa voidaan
hakea.
Tieto on muuttunut nykyisin visuaalisempaan muotoon. Useammalle nuorelle videokerronta on
kirjoitettua tekstiä luontevampi tapa tuottaa ja lukea tietoa. Videoilla rikastetaan opetusta moni
tavoin. Opetusvideot mahdollistavat ajasta ja paikasta riippumattoman opiskelun sekä sen, että
saman asian voi tarvittaessa katsoa useampaan kertaan. Esimerkiksi opiskelijat opiskelevat asian
etukäteen videomateriaalien avulla, jolloin opettajalle jää aikaa tunneilla vuorovaikutukseen
opiskelijoiden kanssa. Perinteinen lähiopetustilanne voidaan myös tallentaa, jolloin se on
katsottavissa jälkeenpäin.
Verkko-ohjauksen toteuttamista varten tarvitaan erilaisia medioita. Jo verkko-opintojen
suunnitteluvaiheessa tulee miettiä, mitä medioita on käytössä ja minkä median käyttö on
opiskelun, oppimisen ja ohjauksen näkökulmasta mielekästä missäkin yhteydessä.
Videotuotanto
Käsikirjoitus on työsuunnitelma, jota tukee kuvausta ja säästää aikaa. Suunnittelu aloitetaan
miettimällä kohtausten elementit, esimerkiksi haastattelu, toiminta työpajassa, kuvat pelkistä
välineistä ja suora puhe kameraan. Mitä yksityiskohtaisemmin käsikirjoitus on tehty, sitä
jouhevammin ja tehokkaammin varsinainen tuotanto sujuu. Opetusvideota suunniteltaessa joutuu
miettimään sen asemaa opetuskokonaisuudessa. Onko tarkoitus, että video sisältää itsessään
kaiken materiaalin vai toimiiko se kokonaisuuden osana?
Videossa pyritään rajaamaan kuva selkeästi, jotta katsoja pystyisi vaivatta hahmottamaan
kerronnan kannalta merkittävän kohteen ja sen toiminnan ympäristössä. Rajaus, kohteen
pelkistäminen, samoin kuin kaikkien häiritsevien ja kerronnan kannalta epäolennaisten tekijöiden
pois karsiminen, edistävät ilmaisua. Epätietoinen katsoja voi kiinnittää huomionsa kerronnan
kannalta vääriin ja epäolennaisiin kohtiin. Pahimmassa tapauksessa hän käsittää kerronnan väärin
ja joutuu juonen seurannassaan hakoteille.
Videossa äänellä on keskinen rooli. Äänen tarkoituksena on vahvistaa kuvan luomaa tilaa,
tunnelmaa, mielikuvia, päähenkilön tuntemuksia, katsojan mielihyvää ym. Hyvin kuvaan istuvaan
ääneen ei katsojan huomio kiinnity. Kuva saa äänen kautta uuden ulottuvuuden.
Valaistuksella säädellään tunnelmaa ja ilmapiiriä. Valon suunnalla voidaan dramatisoida kohdetta
ja vaikuttaa rajauksen sisältöön. Valon suuntaa voidaan säädellä käyttämällä rajaavia varjostimia
tai erilaisia heijastavia pintoja.
Leikkausvaiheessa leikataan turhat ja epäonnistuneet kohdat pois. Otokset kannattaa ensin
katsella läpi ja sitten ideoida kohtauksia sekä väliotsikoita. Seuraavaksi rajataan otoksia ja laitetaan
ne järjestykseen. Lopuksi video voidaan linkittää tai sisällyttää oppimateriaaliin.
Videoiden tuottamisessa pitää ottaa huomioon lait ja asetukset. Kuvaaminen julkisilla paikoilla ja
yksittäisten ihmisten kuvaaminen on sallittua. Kuvia ja videoita ihmisistä saa julkaista, jos heitä ei
pysty tunnistamaan ja kuvaus on tehty julkisessa paikassa. Luokan opiskelijat ja yksityistilaisuuden
osallistujat pystytään tunnistamaan asiayhteydestä, siksi tällaisten kuvien ja videoiden
julkaisemiseen tarvitaan lupa; alaikäistä kuvatessa holhoojalta.
Ohjausvideon tekeminen
Kuvauksissa kokeiltiin älypuhelinta, tablettia ja digikameraa. Kotistudio rakennettiin ja sitä
testattiin videokokeilujen kuvauksessa. Kaikki studion välineistön paikat mitattiin ja kirjattiin ylös.
Studio on siten helppo rakentaa uudelleen.
Kuvakulman ja kuvaussuunnan määrittely sekä rajaus olivat haastavaa. Kuvassa piti näkyä
neulekoneen neulat mahdollisimman läheltä ja selvästi, mutta kuitenkin myös neulekoneen kelkan
piti näkyä, jotta tehtävät näppäinmuutokset ja kelkan liike näkyisivät, silti neulojaa ei ollut
tarkoitus näyttää kuvassa. Yksin kuvattaessa ja näillä välineillä tämä ei onnistunut, vaan kuvaus
tehtiin lähempää ja kelkasta otettiin stillkuvia, joilla havainnollistettiin näppäinmuutokset.
Huomiopiste asetettiin kuvan keskellä mutta hieman alas, koska kuvassa piti näkyä neulekoneen
koko ylätaso ja alue, johon neulenauha muodostui.
Äänen lähteenä käytettiin kuvausvälineiden omia mikrofoneja. Puhekerronnan tauot mietittiin
käsikirjoitukseen mahdollisten leikkausten näkökulmasta.
Valaistukseen käytettiin ensin kahta valonlähdettä edestä ja takaa, mutta huomattiin, että
tarvitaan vielä sivuvalo, koska kuvaukset tehtiin ilta-aikaan, jolloin ikkunasta ei tullut
luonnonvaloa.
Materiaalista työstettiin kuuden minuutin mittainen ohjausvideo. Tekijä ei ollut aikaisemmin
tehnyt videoita eikä käyttänyt videonmuokkausohjelmia. Välillä tekijä oli umpikujassa laitteiden ja
ohjelmien yhteensopimattomuuden kanssa ja joutui tukeutumaan useasti kiireisten kollegoidensa
apuun. Videonmuokkausohjelmien peruskäyttö oli helppo oppia, ja tekijälle muodostui käsitys
siitä, minkälaisia visuaalisia efektejä muokkausohjelmilla voi tehdä. Prosessin aikana työn laadun
tavoite hieman laski, kun tekijä ymmärsi, että tietotekniset taidot eivät riitä. Mutta tuotos oli
ensimmäinen eikä jää viimeiseksi.
Tuotettu video on demonstraatio, jonka tavoitteena on taitojen oppiminen. Ohjausvideo toimii
nopeammin etenevien ja erityisesti neuleista kiinnostuneiden opiskelijoiden oppimisen
lisämateriaalina. Videon alussa on kiinnostuksen herättämiseen ja kontekstin luomiseen
kuvaesimerkkejä pyöreän neulenauhan käytöstä neuleasuissa. Välissä on itse demonstraatio
nauhan neulomisesta. Lopussa on oppimistehtävä, jossa voi soveltaa opittua taitoa.
Ohjausvideo arvioitiin opetushallituksen verkko-oppimateriaalin laadun kriteerein:
Pedagoginen laatu: Video kiinnitetään laajempaan kokonaisuuteen kertomalla alussa
minkälaisiin neuletuotteisiin tekniikkaa voi käyttää. Tämä lisää myös mielenkiintoa ja
motivaatiota katsoa video ja tehdä harjoitus neulekoneella. Lopussa on soveltamistehtävä
käsin neulontaan, jolloin tarvitaan ongelmanratkaisu-, suunnittelu- ja soveltamistaitoja.
Videon pituus tukee oppimista; sitä ei tarvitse jakaa lyhyempiin osiin.
Käytettävyys: Video on ajasta ja paikasta riippumattomasti käytettävissä ja toistettavissa
tietokoneella tai mobiililaitteella. Video voidaan keskeyttää, siihen voidaan palata
myöhemmin ja siinä mahdollistetaan omavalintainen eteneminen. Video toimii yhtenä
oppimisaihiona, kun myöhemmin tehdään lisää materiaalia.
Esteettömyys: Erityisryhmien tarpeita ei ole ajateltu videota tehtäessä.
Tuotannon laatu: Kuvauksen laadussa on vielä paljon kehitettävää. Teknisesti video on
yksinkertainen, koska tekijä oli noviisi videoiden tekemisessä. Videoon olisi voinut laittaa
enemmän tarkoituksenmukaisia tehosteita.
Ohjausvideo tallennettiin Office 365 Onedrive -pilvipalveluun, josta se linkitettiin oppilaitoksen
Moodle-oppimisalustaan. Videon käytön vaatimuksena on tietokoneen tai mobiililaitteen ja
oppimisalustan peruskäytön osaaminen. Moodle-oppimisalusta on yleisesti käytössä
oppilaitoksessa. Neulejakson alussa käydään läpi kurssialueen sisältö ja verkkomateriaalien
käyttömahdollisuudet. Ohjausvideosta ei saatu palautetta opiskelijoilta, koska neuleiden opettaja
on opintovapaalla. Seuraava koneneuleiden opetus toteutetaan syksyllä 2018.
Lähteet
Aaltonen, Jouko 1993. Käsikirjoittajan työkalupakki – Miten teen video-ohjelman käsikirjoituksen.
Helsinki: Valtiohallinnon kehittämiskeskus.
Ailio, Johanna 2015. Vähän parempi video. Opas laadukkaan videon suunnitteluun ja
toteutukseen. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 102. Turun ammattikorkeakoulu.
Digiteam. Laurea ammattikorkeakoulu. Videot opetuksessa ja oppimisessa.
>https://etiimi.wordpress.com/videot-opetuksessa/< (Luettu 3.1.2018).
Haasio, Ari & Haasio, Minna 2008. Pulpetit virtuaalivirrassa. Helsinki: BTJ Finland Oy.
Hakkarainen, Päivi & Kumpulainen, Kari (toim.) 2011. Liikkuva kuva – muuttuva opetus ja
oppiminen. Lapin yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta, mediapedagogiikkakeskus. Jyväskylän
yliopisto. Kokkolan yliopistokeskus Chydenius.
Ihanainen, Pekka, Kalli, Pekka & Kiviniemi, Kari (toim.) 2011. Sosiaalinen media ja
verkostoituminen. 2. korjattu painos. Helsinki: OKKA.
Keränen, Vesa & Penttinen, Jukka 2007. Verkkomateriaalin tuottajan opas. 1. painos. Jyväskylä:
WSOYpro.
Koli, Hanne 2008. Verkko-ohjauksen käsikirja. Helsinki: Oy FinnLectura Ab.
Leponiemi, Kari 2010. Videokuvaus, taitoa ja tekniikkaa. 1. painos. WSOYPro Oy.
Nurmela, Satu & Suominen, Riitta 2007. Verkko-opettajaksi viikossa. 2. uudistettu painos. Turun
yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja A:92. Turun yliopisto, täydennyskoulutuskeskus.
Pesonen, Mia 2014. Videokuvauksen perusteet. Ääni elokuvassa. Otavan opisto.
>http://opinnot.internetix.fi/fi/muikku2materiaalit/muut/ammatillinen/video/videokuvauksen_pe
rusteet/09_aanijaaanityselokuvassa.pdf?C:D=2104991&m:selres=2104991< (Luettu 27.1.2018).
Pirilä, Kari & Kivi, Erkki 2005. Otos. Elävä kuva – Elävä ääni. Ensimmäinen osa. Helsinki: Like.
Pirilä, Kari & Kivi, Erkki 2010. Teos. Elävä kuva – Elävä ääni. Kolmas osa. Helsinki: Like.
Suominen, Riitta & Nurmela, Satu 2011. Verkko-opettaja. 1. painos. Helsinki: WSOYPro Oy.