Nina Hongisto, Turun Steiner-koulun luokanopettaja

Syyslukukausi (2017) lähenee loppuaan. Luokanopettaja astuu kakkosluokkalaisten eteen iloisesti hymyillen. Oppilaat arvaavat, että jotain hauskaa on luvassa. Sitten se tulee! Opettaja ilmoittaa: “Me teemme luokkalehden!” Iloisia huudahduksia luokassa. Katse hakee luokkatoverin katsetta ja sanattomasti sovitaan oltaisiinko samassa ryhmässä. Sitten kädet nousevat viittaamaan vuorotellen. “Opettaja, milloin aloitetaan?” “Saako itse keksiä aiheen?” “Voidaanko minä ja Kalle olla samassa ryhmässä?” Kysymyksiä, intoa, ehdotuksia on ilmassa paljon.

Prosessi oli lähtenyt liikkeelle. Kyseessä oli ilmiöpohjainen oppiminen ja ilmiönä luokkalehti.
Oppilaat olivat hyvin motivoituneita ja tietoisia tavoitteista jo alussa sekä koko prosessin ajan.
Luokanopettaja, Nina Hongisto, kertoi oppilailleen luokkalehden teosta perjantaina 15.12.2017. Oppilaat saivat kotitehtäväkseen viikonlopuksi miettiä heitä itseään kiinnostavia aiheita lehtiartikkeleiksi. Seuraavana maanantaina luokanopettaja keräsi yksitoista eri artikkeliaihetta luokan taululle. Sitten ryhmäydyttiin niin, että kukin oppilas sai valita sen aihealueen, mistä eniten piti. Ryhmiä muodostui yhdeksän ja aiheet olivat: liikunta, ruokailu, eläin, juhlat, ohjeita luonnossa olemiseen, ystävyys, Suomen historiaa, vuodenajat sekä käsityö ja taide.

Oppilaat toimivat samassa ryhmässä koko projektin ajan. Jokainen ryhmä haki tietoa kirjoista ja verkosta sekä haastatteli mm. vanhempiaan. Ryhmätöitä jatkettiin joululoman jälkeen vielä kaksi viikkoa. Yhteensä ilmiöpohjaiseen oppimisprosessiin aikaa käytettiin kolme viikkoa, kuitenkin vain aamupäivän tunteja kolmena päivänä viikossa. Myös oppilaiden huoltajille tiedotettiin lehtiprojektista sekä uuteen syksyllä 2016 käyttöön otettuun opetussuunnitelmaan liittyvästä ilmiöpohjaisesta oppimisesta. Huoltajat olivat kiinnostuneita ja seurasivat mielenkiinnolla projektin etenemistä.
Verkkolehden tekoon käytettiin valmista mediakasvatuksen työkalua, koululehtikonetta (https://www.koululehtikone.fi). Lehden teko toteutettiin oppilaiden ikäkausi ja tekniset laitteet huomioiden.

Helmikuun (vuosi 2018) alussa oli lehden julkistamistilaisuus ja oppilaat tutustuivat koulun medialuokassa pareittain lehteen. Hämmästyneet, iloiset huudahdukset kuuluivat eri tietokoneiden takaa. Ihastus omaan lehteen oli suurta. Oppilaiden ryhmäytyminen kasvoi projektin myötä, kuten myös innostus lukemiseen ja kirjoittamiseen. Erityisen hienoa oppilaista oli huomata, kuinka yhtenä päivänä tehty teksti ja toisena päivänä otettu kuva muodostivat nyt lehdessä yhden kokonaisuuden.
Oppilaat arvioivat oman ryhmänsä sekä muiden ryhmien suorituksia lehden julkaisun jälkeen. Arviointi kohdistui mm. suunnitteluun, yhteistyöhön, ryhmän sisällä tapahtuneeseen työnjakoon, tiedonhakuun sekä lopullisen netissä nähtävän tuotoksen onnistumiseen. Kaikki oppilaat olivat hyvin tyytyväisiä projektiin ja kysyivät vain, milloin tehtäisiin uusi lehti.

Valmis lehti löytyy osoitteesta: https://oma.koululehtikone.fi/2-lk-turunsteinerkoulu

Ilmiöpohjainen oppiminen
Hanna Leppiniemen mukaan ilmiöpohjaisen oppimisen käytänteitä on tutkittu ja kehitetty parin viimeisen vuosikymmenen aikana eri opettaja–tutkijoiden toimesta ympäri maailmaa. Ilmiöpohjaisen oppimisen juuret ovat John Deweyn työssä ja ajattelussa, sillä Dewey korosti oppilaan osallistumisen ja omakohtaisen kiinnostuksen merkitystä oppimiselle. Ilmiöpohjaisen oppimisen takana on konstruktivistinen oppimiskäsitys, joka näkee oppijan aktiivisena toimijana,
joka kokoaa ja yhdistelee tietoa. Jos ilmiöpohjaista oppimista toteutetaan yhteisöllisesti ja painotetaan ajattelun taitojen kehittymistä kuten tämän projektin käytännönosuudessa, Luokkalehti, toteuttaa se sosiokonstruktivistista oppimiskäsitystä. (John Deweyn, 20.10.1859 – 1.6.1959, oli yhdysvaltalainen filosofi ja psykologi, joka mainitaan yhtenä maansa 1900-luvun merkittävimmistä kasvatuspsykologeista.)
Opetussuunnitelman perusteet 2016 pohjautuvat oppimiskäsitykseen, jossa oppilas yhdessä toisten kanssa rakentaa omaa tulkintaansa maailmasta. Tähän liittyvällä ns. ilmiöpohjaisella oppimisella pyritään kasvattamaan oppilaista itseohjautuvia ja omasta oppimisestaan vastuun ottavia oppijoita mm. antamalla heille aiemmin vain opettajalle kuuluneita tehtäviä kuten oman työn suunnittelu ja arviointi. Erilaiset oppilaat täydentävät toisiaan eikä kaikkien tarvitse osata kaikkea (Leppiniemi, 2016).
Parasta ilmiöpohjaisessa oppimisessa on, että se vaikuttaa positiivisesti ryhmän sosiaaliseen ilmapiiriin, myönteisen oppijaminäkuvan rakentumiseen sekä vastuullisuuden oppimiseen. Ilmiöpohjainen oppiminen tuo myös esille, että oppilaat ajattelevat asioista eri tavalla, mutta voivat silti kunnioittaa ja ymmärtää toistensa mielipiteitä ja näkemyksiä (Toivanen, 2017).

Ilmiöpohjainen oppiminen on erityisen hyvä tapa työskennellä niin oppilaille kuin opettajillekin. Kuten Betty-Lotta Maria Toivanen toteaa: “Vaikka oppilaalla on ilmiöpohjaisessa oppimisprosessissa aktiivinen rooli, on opettajan merkitys suuri ja opettajalta vaaditaan lujaa pedagogista osaamista. Opettajan tehtävään kuuluu myös haastaa oppilaiden ajattelua ohjaamalla heitä havainnoimaan ja selittämään ilmiöitä ja tekemään siitä johtopäätöksiä. Opettajan vastuulla on oppilaiden kehittyminen ja oppiminen.” Ilmiöpohjaisen oppimisprosessin tarkoituksena ei ole, että opettaja hylkää opettamisen vahvan perinteen, vaan opettajan tehtävä on luoda oppimistilanteista eri työvälineiden, pedagogisten lähestymistapojen sekä metodien avulla oppilasta ja oppimista palveleva tapahtuma.
Mutta, kuten sanonta kuuluu: ”Uimista ei voi oppia hyppäämättä veteen”, niin samaa oppimismetodia suosittelen lämpimästi kaikille opettajille tämän ilmiöpohjaisen oppimis-pedagogiikankin suhteen.

Lähteet:
Nina Hongisto, Tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytön projekti 2017- 2018/Ilmiöpohjainen oppiminen & luokkalehti, 2018 sekä mm. Betty-Lotta Maria Toivanen, Ilmiöpohjaisen oppimisen kokemuksia lukiossa, 2017 ja Hanna Leppiniemi, Ilmiö nimeltä ilmiöpohjainen oppiminen, 2016