Gambei!

我们都 – Ruokailu on sosiaalinen tapahtuma

Kiinassa ruoka on erittäin tärkeä osa elämää. Monesti kysyessäni kavereideni kotipaikkakunnasta, ensimmäinen asia mitä kerrotaan on keittiötyyppi. Ruoka ja juoma ovatkin olleet kenties suurin nautinto tämän reissun aikana. Ja sitähän ollaan otettu pitkän kaavan kautta.

Monet yhteisistä illoistamme ovat olleet suuren pöydän ääressä. 4, 6 tai jopa yli 10 ihmistä jakamassa samoista padoista ruokaa. Se on ehdottomasti hieno asia, jota Suomessa ei juurikaan pääse kokemaan ravintolassa. Kiinalaisilla on myös oma sana ruokailuilmapiirille – qifen, jota ylläpidetään aktiivisella keskustelulla.

Käytän toistamiseen samaa kuvaa, mutta se sopii taas täydellisesti. Tilanteessa yhdistyy sekä yhdessä kokkaaminen että ruoan jakaminen ja sosiaalinen kanssakäyminen.

Aivoja, lotusta, tofua, mitä vaan..

Kiinassa ei myöskään kannata nirsoilla, koska jää helposti pois monta hyvää ruokalajia. Närppijälle tämä on vaikea maa, koska kaikenlaiset lihat ja kasvikset soosseineen laitetaan monesti sekaisin, ja onkin usein mahdotonta tietää ilman hyvää kiinan kielen taitoa mitä ruoka sisältää. Tietysti kalliissa ravintoloissa asia on erikseen. Valitettavasti tästä seuraa myös se, että erikoisruokavalioisille ihmisille elämä vaikeutuu huomattavasti. Poikkeustapauksia ei täällä juurikaan huomioida.

Henkilökohtainen suosikkikattaukseni tähän mennessä. Vasemmalta oikealle; mahalaukkua, kaulaa, suolta ja padassa porisee aivoja.

Yhdellä mainolla ravintolareissulla söin muun muassa aivoja, mahalaukkua, kaulaa ja suolta. Aivot huuhdeltiin paikallisella baijiulla (yli 50 %). Saatoin tosin olla mukana pienessä yllytyspelissä kiinalaisten puolesta. Ruoassa ei silti ollut mitään valittamista, osa mauista ja koostumuksesta tietysti oli hieman erikoista.

Toinen hauska mainitsemisen arvoinen ruokailuyllätys oli kerta, jolloin luulimme tilaavamme perus ankkasettiä. Yllätykseksemme saimme kuitenkin ankanpäitä, jotka tietysti kiltisti popsimme kerran olimme ne tilanneetkin. Olivat muuten ihan hyviä!

Katukojuilla on tunnelmaa. Ihan dormimme vierestä löytyy aina iltaisin tusina kojuja, joilla tulee käytyä säännöllisesti. Olisipa tällaista kotopuolessakin.

Eri keittiöt

Ruoan voi jakaa täällä oikeastaan kahden eri suunnan mukaan, Kiinan sisäiset keittiöt ja eri maiden keittiöt. Kiinalaiset ystäväni sanovat että oikeastaan joka provinssissa on oma keittiönsä. Shanghain alueen ruoka on makeata, sen huomaa varsinkin juotavista, jotka ovat usein äklömakeita. Muita suuria keittiöitä on Peking, Kanton ja Sichuan.

Kahta erilaista kalaa hyvinhyvin runsailla mausteilla. Oikean puoleinen on täynnä chiliä, olisikohan tämä sieltä Sichuanin keittiöstä lähtöisin?

Näiden lisäksi Shanghaissa pääset helposti maistelemaan erityisesti korealaista ruokaa. Japanilainen ja muut Itä-Kiinan keittiöt ovat kanssa suosittuja. Itse olen syönyt ainakin indonesialaista, thaimaalaista ja vietnamilaista.

饭局 = kirjaimellisesti “riisi tilanne” (ruokailu)

Yhteinen asia Kiinan keittiöiden välillä on tietysti riisi ja nuudelit. Ja toinen yhteinen asia on, ettei täältä huonoa ruokaa saa kuin hakemalla. Kiinalaiset ystävämme katsovat ravintoloita yleensä arvosteluiden perusteella ja sen mukaan kuinka siistiltä paikka vaikuttaa. Itse arvioin myös ravintolan ruuhkaisuuden mukaan. Kiinankielistä Dianping applikaatiota käytetään täällä paljon, mutta kielitaidottomuutemme takia menemme usein mututuntumalla tai suosituksien mukaan. Tästä huolimatta hinta/laatu-suhde on yleensä hyvä.

Tee on täällä kahvi, tai oikeastaan vesi

Pääsääntöisesti täällä Shanghain alueella juomiin pätee sama juttu kuin paikalliseen keittiöön. Juomat ovat makeita, usein liiankin sokeroituja mielestämme.

Paras juomani tee. Reseptinä vain kuumaa vettä ja Longing-teelehtiä. Nautitaan kaatosateessa Westlakella.

Teetä juodaan tietysti paljon ja saman tavan olen itsekkin oppinut. Enpä olisi uskonut että kahvin korvaaminen teellä tapahtuu niinkin vaivattomasti, tosin nyt vanhat tavat ovat alkaneet nousta esiin. Toisaalta teen laatu on ihan eri tasolla. Täällä ei kehtaakaan puhua mistään Liptonin pussiteestä. Hyvää kahvia täältä on kuitenkin suhteellisen hankala löytää kohtuulliseen hintaan.

Alkoholivero Kiinassa tuntuu olevan olemattoman pieni ja myyntirajoituksia ei juurikaan ole. Aasialainen olut maistuukin usein katuruoan kanssa kyytipoikana, hinta on noin kymmenesosa Suomen hintatasosta. Kuten aikasemmin mainitsinkin kiinalaisten opiskelijoiden keskuudessa tämmöisille nautinnoille ei yleensä kuitenkaan ole aikaa.

Paikallinen herkku, Shanghain jogurtti.

Jälkiruoat

Tämä on tärkeä osuus etenkin karkeille ja muille makealle persoille suomalaisille. Todennäköisesti et tule tyytymään tämän maan antimiin herkkujen suhteen! Suurin osa makeisista mitä olemme löytäneet ovat aika kehnoa laatua ja makua. Kaikki hyvä suklaa on importattu ulkomailta. Eli varaudu isoilla karkkimättösäkeillä tänne, jos luulet sen olevan heikko kohta ja mahdollisuuden tullen laita länsimainen vieraasi tuomaan sitä hyvää tavaraa.

Vaikka Shanghailainen ruoka on yleisesti makeata, se ei päde jälkiruokiin. Olemme muun muassa syöneet sikakarkkeja ja riisikakkua jälkiruoaksi. Niissä ei ollut juurikaan sellaista joka tuo mieleeni jälkiruoan. Nykyään tosin jäätelöä löytyy hyvin monesta paikasta, ja se on etenkin lämpimällä ehdoton suosikkini.

Ruoan turvallisuus

Tässä maassa vallitsee tällä hetkellä sellainen kulttuuri että rahaa on tarkoitus tehdä ja mieluiten mahdollisimman nopeasti. Ajatusmaailma vaikuttaa myös ruoan luotettavuuteen sitä kautta, että järkyttäviä hartsimuna, vauvanmaito tai ruokaöljy tapauksia ilmenee silloin tällöin. Silmät kannattaa pitää auki, vaikka yleisesti ruoan laatu on ollut hyvä.

Tässä maassa rakastetaan muovia, tämäkin patukka täytyi kääriä tuplamuoviin.

Juttelin Slushin yhteydessä kiinalaisen ruokafirman johtajalle, joka sanoi että ruoan turvallisuus vaivaa myös osaa kiinalaisista ja siksi kysyntää ulkomaisille tuotteille on. Sanoinkin että meillä Suomessa on paljon hyviä raaka-aineita, joita voisi alkaa enemmissä määrin tuomaan Kiinaan. Olisiko idea?

Meidän porukasta kukaan ei ole saanut pahaa ruokamyrkytystä. Pientä vatsan sekaisin menoa on sattunut ja olen kuullut harvoista ruokamyrkytystapauksista. Fakta on se, että kylmäketjut tässä maassa eivät toimi ja hygieniakäsite ei ole sama kuin Suomessa. Silti olemme aika vapaasti maistelleet mitä eteen sattuu. Suosittelen miettimään pari sekuntia ennenkö tilaa, kuitenkin turhaa varomista vältellen.

Käännösvirheet yltyvät välillä aika hauskoiksi, tämä on pelkästään yhdestä ravintolasta Pekingissä. Kokistako vai kokkelia lipsahti lihapullille?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *