Tapio Salakoski

Turun yliopisto ja Åbo Akademi tiivistävät yhteistyötään tutkimuksen ja koulutuksen sekä niitä palvelevan infrastruktuurin osalla. Yliopistot sopivat viime syksynä Turun yliopiston matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunnan sekä Åbo Akademin luonnontieteen ja tekniikan tiedekunnan yhteisestä strategisesta kehittämishankkeesta, joka kattaa koko luonnontieteen ja tekniikan kentän. Nimeä Scientia Aboensis kantava hanke esiteltiin Opetus- ja kulttuuriministeriölle joulukuussa 2016, ja se sai vahvasti positiivisen palautteen lisäksi peräti 1,8 miljoonan euron rahoituksen kuluvalle vuodelle.

Yhteistyö käsittää kolme pilaria: yhteiset tutkimus- ja koulutusinfrastruktuurit, yhteiset tilat sekä yhteisen opetustarjonnan. Yliopistoilla on jo ennestään laajaa yhteistyötä erityisesti bio- ja lääketieteellisten tutkimuslaitteiden osalla, mistä mittavimpina mainittakoon yhteiset erilliset laitokset biotekniikan keskus ja PET-keskus sekä kemian laitekeskus. Muut hankkeessa kehitettävät yhteistyön muodot ovatkin uudempia.

Tilayhteistyön tavoitteena on molempien yliopistojen saman alan yksiköiden henkilöstön sijoittaminen yhteisiin tiloihin sitä mukaa kun rakennuksia saneerataan ja uusitaan. Jo pitkään saman katon alla toimineet ICT-alan yksiköt ovat nykyään Agorassa, ja geotieteiden yksiköt aloittivat yhteiselonsa viime syksynä uusitussa Geotalossa. Seuraavana vuorossa on kemian ala, jossa yksiköille suunnitellaan yhteisiä tiloja uuteen Jusleniaan. Toimiminen samoissa tiloissa parantaa tutkijoiden ja opettajien luonnollista vuorovaikutusta, kasvattaen kriittistä massaa, johtaen uusiin ideoihin sekä tehostaen toimintaa.

Opetusyhteistyö kattaa kaikki luonnontieteen ja tekniikan koulutuksen tasot kandikoulutuksesta tohtorikoulutukseen, mutta erityisesti fokuksessa on maisterikoulutus. Tavoitteena on rakentaa jokaiselle tieteenalalle yhteistä englanninkielistä maisterikoulutusta, kuitenkin niin, että kullakin alalla tutkinnon voi edelleen suorittaa myös suomen tai ruotsin kielellä. Yhteistyön muodot vaihtelevat myös tieteenalasta riippuen, ja osittain yhteistyöohjelmat tulevat osaksi yliopistojen kansainvälistä koulutustarjontaa. Yhteisen opetuksen sisällöt valitaan yliopistojen omia strategisia painotuksia tukevasti. Tavoitteena on opetuksen laadun ja houkuttelevuuden parantaminen, opetustarjonnan ja opetusmenetelmien monipuolistuminen sekä toiminnan tehokkuuden parantaminen. Tohtoriohjelmien yhteistyön tavoitteena on tohtorinkoulutuksen opetustarjonnan monipuolistaminen, opiskelijarekrytoinnin tehostaminen sekä ohjauksen ja koko tohtorinkoulutuksen prosessin laadun parantaminen.

Yhteisen koulutuksen suunnittelu on paraikaa meneillään kaikilla tieteenaloilla. Suunnittelu järjestetään koordinoidusti yliopistojen yhteisten olemassaolevien yksiköiden tai perustettavien yhteistyöelinten alle. Yhteisiä englanninkielisiä maisteriohjelmia ovat jo pitkään toiminut Embedded Computing ICT-alalla sekä geologian uusi maisteriohjelma. Turun tietotekniikan keskus TUCSissa selvitetään ICT-yhteistyön laajentamista yhteisen kansainvälisen Data Science online-maisteriohjelman avulla sekä suunnitellaan yhteistä vakuutus- ja finanssi-matematiikan koulutusta, johon myös kauppakorkeakoulu osallistuisi. BioCity Turun sateenvarjon alla suunnitellaan yhteistä maisterikoulutusta molekulaarisen solubiologian alalla. Fysiikan ja kemian yksiköiden yhteistyönä kaavaillaan materiaalitieteen ja materiaalitekniikan koulutusta, jota koordinoisi yliopistojen yhteinen uusi keskus Turku Centre for Material Sciences. Niinikään yliopistojen yhteistyössä kehitetään meri- ja rannikkoalueiden biologian ja maantieteen koulutusta.

Uudet opetusohjelmat ja muu koulutustarjonta tulevat tarjolle lähivuosina asteittain, ensi syksystä alkaen. Scientia Aboensis –hanke jatkuu lähivuodet ja sen odotetaan saavan ministeriöstä tukea myös jatkossa. Scientia Aboensis edustaa turkulaisten yliopistojen strategista, laaja-alaista ja tieteidenvälistä yhteistyötä parhaimmillaan, paluuta turkulaisen tieteen ja korkeimman koulutuksen juurille Turun Akatemian aikaan.

Tapio Salakoski
Kirjoittaja on matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan varadekaani.



FacebooktwitterFacebooktwitter