Työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen koskee sekä äitejä että isiä

Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen kysymyksistä kiinnostuneiden tutkijoiden talvi ja alkukevät on ollut kiireistä aikaa, mikäli on halunnut pysyä perässä politiikassa ja mediassa käytävästä ajankohtaisesta keskustelusta; sen verran vilkasta argumentointi aihepiirin ympärillä on ollut. Tämä on kuitenkin pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Niin kauan kuin itse olen ollut kiinnostunut työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen tematiikasta, aihe on noussut säännöllisin väliajoin kiivaankin väittelyn kohteeksi. Kiinnostus työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen ei ole mitenkään yllättävää, sillä aihe koskettaa tavalla tai toisella melkoista osaa suomalaisista heidän omassa arjessaan.

Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen kestoaihe on äitien työssäkäynti ja sitä kautta ns. koti- ja uraäitien vastakkainasettelu. Kysymys siitä, tulisiko pienten lasten äitien olla töissä vai hoitaa lapsia kotona, on kuluvankin vuoden aikana ehtinyt nousta julkisen keskustelun kohteeksi. Helmikuun alkupuolella MTV:n Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa mukana ollut Sirpa Selänne totesi, että on nimenomaan naisen tehtävä jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Noin kuukautta myöhemmin lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kirjoitti Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla, etteivät alle 3-vuotiaat lapset tarvitse varhaiskasvatusta. Nämä molemmat puheenvuorot aiheuttivat – jälleen kerran – kiihkeän keskustelun naisten ja miesten rooleista lasten hoivavastuun suhteen sekä perustelujen tulvan niin äitien työssäkäynnin puolesta kuin sitä vastaankin.

Näyttääkin siltä, että puhuttaessa erityisesti pienten – eli alle 3-vuotiaiden – lasten äitien työssäkäynnistä vastakkainasettelun aika ei todellakaan ole ohi. Suomalaisen keskustelun vastakkainasettelua on selitetty esimerkiksi sillä, että Suomessa työmarkkinat toimivat pitkälti ns. kokoaikatyönormin mukaisesti ja osa-aikatöitä on tarjolla vähemmän kuin monissa muissa maissa. Pienten lasten vanhemmat – käytännössä pääsääntöisesti äidit – joutuvat siis valitsemaan kokoaikatyön tai työssä käymättömyyden välillä. Monissa tutkimuksissa on havaittu, että erityisesti pienten lasten äidit toivoisivat parempia mahdollisuuksia osa-aikatyön tekoon. Toisaalta tutkimukset ovat paljastaneet myös, että Suomessa osa-aikatyötä tehdään usein vastentahtoisesti.

Osa-aikatyö ei ole mikään kaiken kattava ratkaisu työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen näkökulmasta, varsinkaan, jos osa-aikatyön teko on sukupuolittunutta. Tutkimukset ovat osoittaneet, että niissä maissa, joissa osa-aikatyö on yleisempi työssäkäynnin muoto, osa-aikaisesti työskentelevät pääsääntöisesti naiset – ja erityisesti äidit. Ongelmalliseksi osa-aikatyön tekee esimerkiksi sen taloudelliset vaikutukset: vähemmistä työtunneista saa yleensä vähemmän palkkaa kuin vastaavasta työstä kokoaikaisena. Lisäksi monet sosiaaliturvaetuudet ja työeläke ovat sidoksissa tuloihin.

Tämän hetken keskusteluista ehkä kuitenkin se mielenkiintoisin on käyty perhevapaiden uudistamiseen liittyen. Viimeisen vuoden aikana esimerkiksi SAK ja Elinkeinoelämän keskusliitto ovat esitelleet omat mallinsa perhevapaiden kehittämisestä. Lisäksi monet puolueet ovat hahmotelleet linjauksia siitä, miten perhevapaita tulisi kehittää. Itse mallien ja niiden erojen lisäksi mielenkiintoinen piirre keskustelussa on se, että isät ja heidän roolinsa ovat nousseet mukaan keskusteluun. Vuosia sitten esimerkiksi tieteellisissä konferensseissa saatettiin kysyä, ”mutta missä ne isät ovat?” kun esiteltiin työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista käsitteleviä tutkimuksia ja tutkimuksessa oli käsitelty vain äitejä. Sittemmin isät ovat työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista käsittelevissä tutkimuksissa nousseet lähes yhtä suuren kiinnostuksen kohteiksi kuin äiditkin.

Suomalaista julkista keskustelua työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa on kuitenkin aivan viime aikoihin asti usein leimannut isien näkymättömyys. Käynnissä oleva perhevapaita koskeva keskustelu on tässä mielessä (positiivinen) poikkeus. Edelleen äitien työmarkkina-aseman vahvistaminen on se tärkeämpi tavoite, mutta lasten hoivavastuun tasaisempi jakautuminen – mikä käytännössä tarkoittaa isien hoivavastuun lisäämistä – tulee hyvänä kakkosena. Myös tutkimusten mukaan suomalaisista löytyy halukkuutta lasten hoivavastuun tasaisempaan jakoon. Esimerkiksi viime vuonna tekemämme tutkimuksen mukaan 44 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että perhevapaat tulisi jakaa tasan äidin ja isän kesken. Isien vahvempi mukaan ottaminen työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista koskevaan julkiseen keskusteluun on siis perusteltua myös tästä syystä. Mahdollista on myös, että vilkkaampi keskustelu isien roolista lieventää äitien työssäkäynnistä ja hoivasta käytävän keskustelun vastakkainasettelua.

Milla Salin
Kirjoittaja on sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön yliopistonlehtori sosiaalitieteiden laitoksella.

Lähteet:

Haataja, Anita; Kauhanen, Merja & Nätti, Jouko (2010) Underemployment and part-time work in the Nordic countries. Online working papers 31/2011. Kela, Research Department: Helsinki.

Helsingin Sanomat (4.3.2017) Varhaiskasvatus on täynnä sanahelinää – alle 3-vuotias ei tarvitse kasvatusta vaan tuttujen ja turvallisten ihmisten läheisyyttä. http://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005112772.html

MTV3 (7.2.2017) Sirpa Selänne tulistuu puhuessaan sukupuolten rooleista: Naisen on jäätävä hoitamaan lasta! http://www.mtv.fi/viihde/ohjelmat/yokylassa-maria-veitola/uutiset/artikkeli/sirpa-selanne-tulistuu-puhuessaan-sukupuolten-rooleista-naisen-on-jaatava-hoitamaan-lasta/6299702

Närvi, Johanna (2014) Äidit kotona ja työssä – perhevapaavalinnat, työtilanteet ja hoivaihanteet. Yhteiskuntapolitiikka 79(5), 543–552.

Salin, Milla (2014) Opportunities, constraints and constrained opportunities – A study on mothers’ working time patterns in 22 European countries. Finnish Yearbook of Population Research XLIX 2014 Supplement. Väestöliitto: Helsinki.

Salmi, Minna & Närvi, Johanna (2014) Perhepoliittiset uudistukset ja pienten lasten vanhempien mielipiteet. Yhteiskuntapolitiikka 79(4), 413–423.

Salmi, Minna & Lammi-Taskula, Johanna (2014) Lapsiperheiden vanhemmat työelämässä. Teoksessa Johanna Lammi-Taskula & Sakari Karvonen (toim.) Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL: Helsinki, 26–35.

Ylikännö, Minna; Hakovirta, Mia & Salin, Milla (2016) Miten perhevapaat tulisi jakaa äidin ja isän kesken? Teoksessa Haataja, Anita; Airio, Ilpo; Saarikallio-Torp, Miia & Valaste, Maria (toim.) Laulu 573 566 perheestä. Lapsiperheet ja perhepolitiikka 2000-luvulla. Kelan tutkimusosasto: Helsinki, 226-248.