Matti Kamppinen

Digitaalisuus muokkaa uskonnollisten ja henkisten ilmiöiden kenttää monin eri tavoin. Uskonnolliset ja henkiset yhteisöt ovat ottaneet ahkerasti verkkoviestinnän ja digitaaliset palvelut käyttöönsä ja ovat portaaliensa kautta yhteydessä erilaisiin käyttäjiin. Nämä yhteisöt tietävät muiden yhteisöjen tapaan, että asiakkaita on löydettävä, koska muuten on pian entinen yhteisö.

Ensimmäisellä digitaalisen uskonnon kurssillamme viime keväänä opiskelijat sukelsivat digitalisoituneen uskonnon ja henkisyyden monimuotoiseen kenttään. Tuli selväksi, että monelle yhteisölle verkkoviestintä on ennen kaikkea brändin rakentamista. Esimerkiksi eri yhteisöjen Instagram-tilit pyrkivät rakentamaan kuvaa vaikkapa luovuudesta ja nuorten osallistumisesta toimintaan (Turun hopeseurakunta) tai toiminnan ankkuroitumisesta Turun yhteen tunnetuimpaan rakennukseen, Tuomiokirkkoon (Tuomiokirkkoseurakunta).

Osalla yhteisöistä ja instituutioista verkkoläsnäolo on yksisuuntaista, eli ne vain kertoivat itsestään ja loppukäyttäjä voi tykätä tai sitten ei. Paavi Fransiscuksen läsnäolo sosiaalisessa mediassa on juuri tällaista: hän tviittaa ja laittaa kuvia Instagramiin; hänellä on miljoonia seuraajia mutta hän ei seuraa muita.

Siinä missä perinteiset instituutiot käyttävät verkkoa ilmoitustauluna, uusilla yrittäjillä, esimerkiksi henkisten palveluiden tarjoajilla, vuorovaikutteisuus on valttia. Insight Timer -meditaatiopalvelun saa mobiiliapplikaationa ja tätä räätälöityä mielenrauhoittajaa voi kuljettaa mukanaan.

Perinteisetkin toimijat lisäävät vuorovaikutteisuutta sivuillaan. Helsingin seurakuntien yhteinen Itkumuuri-sivusto on oiva esimerkki siitä, miten digitaalisuus muokkaa ikivanhoja rituaaleja.

Yhteydenpito yli-inhimillisen, tuonpuoleisen todellisuuden kanssa on perinteisesti ollut uskonnollisten spesialistien kuten shamaanien, pappien, gurujen ja muiden tietäjien vastuulla, eikä rivijäsenellä ole ollut rahkeita tähän yhteydenpitoon muutoin kuin tarkkaan säänneltyjen rituaalien kautta. Kaavoitettu vuorovaikutus, rituaali, on taannut sen, ettei ihminen altistu vahingossa yli-inhimillisille voimille ja että kanssakäymisestä voidaan irtaantua sopivalla kaavalla.

Itkumuuri-sivuston avulla asiakas voi kommunikoida jumaluuden kanssa rukousten välityksellä. Osa rukouksista on valmiin kaavan mukaan tehtyjä, osan taas asiakas voi itse tehdä. Muut käyttäjät voivat jakaa tykkäyksiä näille yhteydenotoille ja liittyä rituaaliin mukaan tykkäyksen myötä. Sivustolla ei voi ”epätykätä” tai ”dislaikata” (suomen kieli tulee hieman jäljessä) muiden tekemiä rituaaleja, mikä kertonee ainakin siitä, ettei tämä elämänalue ole vielä aivan samassa asemassa kuin pyykinpesuaineiden vertailu.

Eikä tässä vielä kaikki. Digitaalisuus ja yleisemmin tietoverkkojen yhteiskunta avaa myös näkymiä fundamentaaliseen ihmisyyden ja todellisuuskuvan muutokseen.

Yhdessä kurssityössä tutkittiin sijoitusalgoritmien (tekoälyn) merkitystä taloutta koskevassa keskustelussa. Me uskontotieteilijäthän olemme jo pitkään tutkineet taloutta uskonnonkaltaisena ilmiönä, jossa pelataan ylivertaisten vastapelurien kanssa. Markkinavoimia erityisesti, mutta myös sijoittajia, pankkeja, rahastoja ja näitä kaikkia nykyään avittavia sijoitusalgoritmeja voidaan pitää jumalolentojen kaltaisina ylivertaisina vastapelureina, joille uhrataan (”markkinavoimat vaativat kulujen leikkaamista”) ja jotka maanantaiaamuna heräävät kertomaan, onko uhri ollut tarpeeksi suuri (”markkinoiden reaktio kertoi, etteivät leikkaukset olleet riittäviä”).

Sijoitusalgoritmien myötä markkinoiden itseohjautuvuus ja tietynlainen yli-inhimillisyys korostuvat. Digitaaliset markkinat ovat aina avoinna – siellä hääräävät ylivertaiset algoritmit, kaupankäynti nopeutuu, voitot kasvavat, mutta myös romahdukset tulevat rytinällä. Markkinavoimien ylivertaisten vastapelureiden joukossa on digitalisaation myötä mukana aivan uusia pelaajia, joiden tiedollinen ylivertaisuus muistuttaa entistä enemmän joidenkin uskontojen luojajumalien kaikkivoipaisuutta.

Matti Kamppinen
Kirjoittaja työskentelee uskontotieteen yliopistonlehtorina Turun yliopistossa



FacebooktwitterFacebooktwitter