e-Sote tarvitsee Turun yliopistoa

Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatio kulkee käsi kädessä sote-uudistuksen kanssa. Digitalisaation aiheuttamat muutokset alalle ovat todennäköisesti merkittävämpiä kuin itse sote-uudistus. Siitä keskustelu on kuitenkin jäänyt vähäisemmäksi ja pinnallisemmaksi.

Digitalisaation tavoitteena sote-uudistuksessa on tukea muutosta sairauksien ja ongelmien hoidosta terveyden ja hyvinvoinnin tukemiseen ja ongelmien ennakointiin. Yksilön terveysdatan keruu systemaattisesti tietokantaan koko eliniän ajan mahdollistaa yksilöllisen terveyden ja hyvinvoinnin seurannan aivan uudella tavalla. Yksilön oma terveyshistoria ja tulevaisuudessa mahdollisesti geenitason tieto sekä näiden yhdistäminen väestötason tietoon mahdollistavat entistä tarkemman terveydentilan seurannan ja mahdollisten tulevien ongelmien ennustamisen ja näiden ennaltaehkäisyn.

Digitalisaation toteuttaminen tulee edellyttämään toimivia tietojärjestelmiä ja tiedonkeruun näihin järjestelmiin tulee olla luotettavaa. Prosessi aiheuttaa vääjäämättä kustannuksia, joiden suuruutta on vaikea ennustaa. Toisaalta kustannuksia tullaan säästämään, kun pystytään karsimaan päällekkäisiä järjestelmiä ja yhdistämään ylläpitotehtäviä.

Tällä hetkellä terveydenhuollossa käytettävät potilastietojärjestelmät ovat käytettävyydeltään osittain melko jäykkiä, eri järjestelmät eivät keskustele keskenään ja samoja tietoja joudutaan syöttämään useisiin eri paikkoihin. Sosiaalihuollossa tietojärjestelmät eivät ole yhtä kehittyneitä kuin terveydenhuollossa ja kirjaamisen traditiot poikkeavat terveydenhuollon käytänteistä. Omat haasteensa tulevat tuomaan mahdolliset sosiaali- ja terveydenhuollon yhteiset tietojärjestelmät.

Digitalisaatio tulee lähitulevaisuudessa uudistamaan monia totuttuja toimintatapoja sekä sosiaali- että terveydenhuollossa. Kansalaisen rooli vahvistuu ja hänellä on aikaisempaa suurempi mahdollisuus toimia itsenäisesti. Jo nyt erikoissairaanhoidossa on tarjolla Virtuaalisairaala 2.0, jossa yksilö voi asioida virtuaalisesti ja kulkea verkossa pitkin digitaalista hoitopolkua omaan tahtiin ja hoitaa itseään itsenäisesti tai tarvittaessa ammattilaisen valmentamana turvallisesti ja tutkittuun tietoon perustuen. Tulevaisuudessa vastaavien palvelujen määrä tulee lisääntymään ja monipuolistumaan sekä valtakunnallisesti että maakunnalllisesti.

Sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaisuuden tietojärjestelmät ovat kompleksinen kokonaisuus, joka koostuu useista eri palasista. Tietojärjestelmillä mahdollistetaan erilaiset palvelut kansalaisille ja ammattilaisille. Tietoja yksilöistä kerätään monin tavoin, muun muassa terveys- ja hyvinvointitarkastuksissa, oirekuvauksilla ja erilaisten testien avulla sekä aikaisempaan tapaan terveydenhuollon palvelujen käytön yhteydessä.

Myös terveyden omaseuranta lisääntyy. Tieto tallennetaan asiakas- ja potilastietojärjestelmien avulla maakunnallisiin ja kansallisiin arkistoihin. Yksilöstä kerätty tieto jalostetaan yksilölle itselleen sekä terveydenhuollon ammattilaisille terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen niin yksilö- kuin väestötasolla.

Ammattilaisille digitalisaatio asettaa haasteita osaamisen ja kehittymisen näkökulmista. Miten pysyä ajan tasalla ja uudistua? Koulutusjärjestelmän tulee huolehtia riittävästä tuesta tässä prosessissa. Mielekkäiden, turvallisten ja toimivien digitaalisten palvelujen kehittäminen edellyttää korkeatasoista tutkimusta. Tutkimuksen tulee olla monitieteistä, sillä mikään tieteenala ei kykene yksinään vastaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation haasteisiin.

Toimintoja kehitettäessä tarvitaan ymmärrystä lainsäädännöstä, etiikasta, sisällöistä, teknologian mahdollisuuksista, ihmisyydestä, oppimisesta, tilastotieteestä, kulttuurista, terveyspolitiikasta ja niin edelleen.

Turun yliopisto monitieteisenä yliopistona on loistava paikka kehittää tulevaisuuden sosiaali- ja terveydenhuoltoon digitaalisia sovelluksia, jotka sopivat kaikille.

Sanna Salanterä
Kirjoittaja on Turun yliopiston kliinisen hoitotieteen professori