Maailma on kaunis, mutta elonkirjo ehtyy

Ilari E. Sääksjärvi

Kävin tiistainaamuna Velkuan kyläkoululla keskustelemassa lasten kanssa luonnon monimuotoisuudesta, hyönteisistä ja sademetsistä. Vierailun jälkeen olin jälleen kerran haltioitunut siitä, kuinka paljon lapset tietävät luonnon monimuotoisuudesta eli elonkirjosta. Mitä hurjempi ötökkä, sen kirkkaammin heidän silmänsä loistavat. Maapallon tulevaisuus näytti taas valoisammalta! Kunpa me aikuiset osaisimme vielä isoinakin suhtautua maailmaan lasten ja nuorten lailla. Olen kuunnellut heitä jo vuosien ajan vieraillessani päiväkodeissa, kouluissa ja lukioissa – ja oppinut paljon.

Pari viikkoa sitten julkistettiin Helsingissä Säätytalolla Suomen eliölajiston uhanalaisuusarviointi, eli niin sanottu punainen kirja. Sain kunnian esitelmöidä tilaisuudessa luonnon monimuotoisuuden merkityksestä. Mietin pitkään esitykseni keihäänkärkiä ja päätin turvautua koululaisten apuun.

Naantalilaisen Kuparivuoren koulun kakkosluokkalaiset tarttuivat toimeen ja lähettivät minulle ajatuksia siitä, miksi lajit ovat tärkeitä. Esitin heidän ajatuksensa Säätytalolla, jossa ne otettiin ilolla vastaan. Lapset tiivistivät upealla tavalla muutamaan virkkeeseen elonkirjon tärkeyden aina ravintotoketjujen toiminnasta lajien kauneuteen. Koululaisten kirjoittama lista on yksi aarteistani ja tulen käyttämään sitä opetuksessani myös jatkossa.

Elämme maapallon tulevaisuuden kannalta haastavaa aikaa ja toivon, että osaisimme paremmin kunnioittaa lastemme ja heitä seuraavien sukupolvien mahdollisuuksia elää terveessä maailmassa ja nauttia kaikista jännittävistä eliölajeista. Lapset ja nuoret eri puolilla maailmaa ovat vaatineet meiltä aikuisilta vastuullisempaa päätöksentekoa ja toimintaa – hyvästä syystä ja oikeutetusti. Olen ylpeydellä seurannut heidän kannanottojaan maapallon puolesta. He taistelevat meidän kaikkien tulevaisuudesta.

Ilmastonmuutos uhkaa ihmiskuntaa. Nyt on korkea aika toimia, jos haluamme nykyisenkaltaisten elinolojen säilyvän.

Biodiversiteettikriisi – hiljainen tappaja

Ilmastomuutoksen rinnalla ihmiskuntaa uhkaa myös toinen tuhoisa kehityskulku, johon ollaan vasta heräämässä: luonnon köyhtyminen eli biodiversiteettikriisi. Ilmastonmuutos ja luonnon köyhtyminen muodostavat yhdessä pirullisen vyyhdin, mutta toivoa ei pidä menettää. Ongelmat on mahdollista ratkaista yhdessä.

Vuonna 1992 solmitun Biodiversiteettisopimuksen pohjalta on asetettu tavoite pysäyttää luonnon köyhtyminen vuoteen 2020 mennessä. Myös Suomi on muiden maiden rinnalla sitoutunut tavoitteen saavuttamiseen. Laajempi päämäärä jakautuu kahteenkymmeneen tarkempaan tavoitteeseen, joita kutsutaan Aichi-tavoitteiksi. Yksi näistä on, että vuoteen 2020 mennessä tunnettujen uhanalaisten lajien sukupuutto on saatu estettyä ja niiden suojelua on parannettu. Jo nyt on kuitenkin selvää, että 2020-tavoite on mahdotonta saavuttaa määräaikaan mennessä.

Lajien sukupuuttovauhdin arvioidaan olevan nykyisin sata- tai jopa tuhatkertainen luonnolliseen verrattuna, mutta tarkkaa tietoa ei ole. Suomessakin luonto köyhtyy edelleen vauhdilla, ja uhanalaiset luontotyypit ja lajit tarvitsevat määrätietoista suojelua selviytyäkseen. Viime vuoden lopulla julkaistiin selvitys Suomen luontotyyppien uhanalaisuudesta. Sen mukaan lähes puolet Suomen luontotyypeistä on uhanalaisia. Tiukkaa on myös luontotyyppejä asuttavilla eliölajeilla.

Suomessa elää arviolta noin 48 000 eliölajia, joista noin 47 prosenttia on mukana uusimmassa uhanalaisuusselvityksessä, joka siis julkistettiin kaksi viikkoa sitten. Uhanalaisten lajien määrä on kasvanut Suomessa vuoden 2010 jälkeen, mikä johtuu erityisesti elinympäristöjen vähenemisestä, pirstaloitumisesta ja laadullisesta heikkenemisestä. Arvioiduista lajeista (22 418 lajia) 11,9 % on uhanalaisia eli niiden häviämisriski on kohonnut.

Suurin osa maamme uhanalaisista lajeista elää metsissä ja niiden elämää vaikeuttavat esimerkiksi lahopuun ja vanhojen metsien väheneminen. Ilmastonmuutos uhkaa erityisesti pohjoista lajistoa, joilla ei ilmaston muuttuessa ole vaihtoehtoisia elinpaikkoja – pohjoisessa tulee vastaan meri ja ylhäällä tunturien laet.

Monet tutuistakin lajeistamme ovat nykyisin uhanalaisia. Kuinka moni olisi osannut vielä muutamia vuosia sitten ajatella, että esimerkiksi hömötiainen ja varpunen olisivat uhanalaisia vuonna 2019? Toivottavasti nämä esimerkit herättävät ihmiset ajattelemaan, mitä luonnossa tapahtuu.

Biodiversiteettikriisiä on hurjimmissa vertauksissa nimitetty hiljaiseksi tappajaksi. Termi on pelottava, mutta paljastaa kriisin luonteen. Luonnosta häviää jatkuvasti lajeja, jotka vaikuttavat merkittävällä tavalla ekosysteemien toimintaan. Suuri osa niistä on pienikokoisia, tuntemattomia tai elintavoiltaan piilottelevia. Heräämmekö todellisuuteen vasta, kun on jo liian myöhäistä? Ilmastonmuutos ja luonnon köyhtyminen eivät ole vain taustalla vaikuttavia hitaita kehityskulkuja, joista ei tarvitse välittää.

Maapallo muuttuu nopeasti – ja muutos tuntuu nykypäivänä meidän kaikkien pihoilla ja iholla.

Sanoista tekoihin

Miten voisimme ehkäistä luonnon köyhtymistä? Julkaisimme kuluvan viikon maanantaina riippumattomista tutkijoista ja asiantuntijoista koostuvan ryhmän kanssa suosituksia luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Elonkirjo ehtyy-julkaisun tavoitteena on tarjota konkreettisia suosituksia päätöksistä, jotka auttavat jos luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä halutaan hillitä.

Suositukset jakautuvat kuuteen laajempaan kokonaisuuteen:

  1. Lisätään luonnonsuojelualueita, ennallistetaan elinympäristöjä ja tuetaan monimuotoisuutta paremmin huomioivaa metsätaloutta,
  2.  tehostetaan merensuojelua, kunnostetaan virtavesiä ja poistetaan tarpeettomat vaellusesteet,
  3.  siirrytään kiertotalouteen ja minimoidaan luonnonvarojen käyttö,
  4.  ratkaistaan biodiversiteettikriisi ja ilmastonmuutos yhdessä,
  5.  otetaan ekologinen kompensaatio käyttöön ja
  6.  varmistetaan Luontopaneelin toimintaedellytykset.

Tavoitteet ovat laajoja ja tarvitsevat toteutuakseen yhdessä sovittuja pitkäkestoisia päätöksiä. Toivottavasti suositukset antavat suuntaa nykyisille ja tuleville päätöksentekijöille.

Kun lähdin tiistaina Palvan saarelta lossilla kohti Teersalon rantaa, radiossa soi Elli Haloon tuore hittikappale Maailma on rikki. Kappaleen sanoitus ”Mun maailma on rikki, mutta helvetin kaunis” iski tajuntaan. Jokainen tulkitsee taidetta ja sen sanomaa omalla tavallaan. Minut sanoitus ajoi miettimään maapallon tilaa – kilometrin mittaisen lossimatkan ajan.

Maailma on ihmistoiminnan kautta mennyt huonoon kuntoon, mutta luonnon kauneus on hyvä kannustin sen korjaamiseksi. Työkalut ilmastonmuutoksen ja luonnon köyhtymisen hillitsemiseksi ovat jo pitkälti olemassa. Nyt on aika toimia – odotella ei enää voi. Aina on toivoa ja sitä ei pidä menettää.

Ilari E. Sääksjärvi
Kirjoittaja on Turun yliopiston biodiversiteettitutkimuksen professori. Hän toimii biodiversiteettiyksikön johtajana ja tutkii erityisesti trooppisten sademetsien luonnon monimuotoisuutta.



FacebooktwitterFacebooktwitter

2 Comments

  1. Hyvä kirjoitus jälleen! Kuparivuoren kakkoset kiittävät saamastaan huomiosta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *