Avainsana: ilmastonmuutos

Tulevaisuus on edessämme

Tuomas Räsänen

Mietit varmaan, että onpa typerä otsikko. Sori siitä, ja joka tapauksessa syy siihen selviää tuonnempana. Moiset latteudet sitä paitsi sopivat ajankohtaan, niitähän lentelee yhtenään Arkadianmäelle himoavien suista.

Kaikkien latteuksien keskellä on toki ollut ilo havaita, että ilmastosta on puhuttu enemmän kuin koskaan aiemmin. Melkein kaikki tuntuvat olevan hellyttävän yksimielisiä siitä, että ongelma ratkaistaan. Ympäristöhistorioitsijana voisin tietenkin valittaa, että miksi vasta nyt – jos edes nyt.

Jo 1980-luvulla kansainvälinen yhteisö oli neuvotteluissa lähellä sopimusta ilmastoa lämmittävien päästöjen vähentämisestä, ja tieto tarvittavista toimenpiteistä on ollut olemassa siitä lähtien. Nyt ei puhuta kuitenkaan siitä, eikä puhuta siitäkään, että ilmaston varjolla näyttävät muut ympäristömuutokset – niin globaalit kuin lokaalitkin – jäävän unohduksiin, tai niistä puhutaan vain alisteisena ilmastokysymykselle.

Continue reading

Kun sademetsä palaa

Hanna Tuomisto

Sademetsä ei pala, siellähän sataa aina. Mutta nyt Amazonia oli tulessa. Maantien varrella näkyi palojen korventamaa kasvillisuutta niin pitkälle kuin silmä kantoi, ja paikoitellen metsästä nousi savupatsaita. Horisontti peittyi kellanharmaaseen savu-usvaan.

Olimme menossa Paran osavaltiossa Brasiliassa sijaitsevalle biologiselle asemalle selvittämään, mitä kasvilajeja alueen sademetsissä esiintyy. Työ oli osa Turun yliopiston Amazon-tutkimusryhmän toimintaa, jonka pitkäjänteisenä tavoitteena on lisätä ymmärrystä trooppisten sademetsien elonkirjosta eli biodiversiteetistä.

Continue reading

Maailma on kaunis, mutta elonkirjo ehtyy

Ilari E. Sääksjärvi

Kävin tiistainaamuna Velkuan kyläkoululla keskustelemassa lasten kanssa luonnon monimuotoisuudesta, hyönteisistä ja sademetsistä. Vierailun jälkeen olin jälleen kerran haltioitunut siitä, kuinka paljon lapset tietävät luonnon monimuotoisuudesta eli elonkirjosta. Mitä hurjempi ötökkä, sen kirkkaammin heidän silmänsä loistavat. Maapallon tulevaisuus näytti taas valoisammalta! Kunpa me aikuiset osaisimme vielä isoinakin suhtautua maailmaan lasten ja nuorten lailla. Olen kuunnellut heitä jo vuosien ajan vieraillessani päiväkodeissa, kouluissa ja lukioissa – ja oppinut paljon.

Pari viikkoa sitten julkistettiin Helsingissä Säätytalolla Suomen eliölajiston uhanalaisuusarviointi, eli niin sanottu punainen kirja. Sain kunnian esitelmöidä tilaisuudessa luonnon monimuotoisuuden merkityksestä. Mietin pitkään esitykseni keihäänkärkiä ja päätin turvautua koululaisten apuun.

Continue reading

Saisiko olla reilua kahvia?

Timo Vuorisalo

Maailma ei ole reilu paikka. Vaikka moni asia planeetallamme on nyt paremmin kuin pari vuosikymmentä sitten, hyvinvointikuilu maailman köyhimpien ja rikkaimpien maiden välillä on vain kasvanut. Oxfam- kehitysjärjestön tuoreen raportin mukaan maailman 42 rikkainta ihmistä omistaa yhtä paljon kuin ihmiskunnan köyhempi puolisko, 3,7 miljardia ihmistä, yhteensä. Vuonna 2017 luodusta uudesta vauraudesta 82 prosenttia päätyi maapallon väestön rikkaimmalle sadasosalle. Järjestön edustaja Mark Golding totesi lukujen kertovan maailman talousjärjestelmän rakenteellisesta epäsuhdasta, joka sallii miljoonien köyhyydessä elävien ihmisten työnteon hyötyjen päätyvän aivan muiden tahojen taskuihin.

Toisaalta on myös myönteisiä kehitystrendejä. Maailman elintarvikejärjestö FAO:n mukaan nälkäisten osuus pieneni kehitysmaissa noin 42 prosentilla 1990-luvun alusta 2010-luvun alkuun. Hyvälaatuisen juomaveden saatavuus, jolla on ratkaisevan suuri merkitys kulkutautien leviämisen estäjänä, on niin ikään parantunut, ja pitkällä aikavälillä hyviä uutisia löytyy joiltakin osin myös ympäristörintamalta. Otsonikato on hiljalleen hiipuva ympäristöongelma, eivätkä happosateetkaan uhkaa Euroopan ja Pohjois-Amerikan metsiä läheskään samassa määrin kuin 1980-luvulla, kiitos tehokkaan kansainvälisen ilmansuojelupolitiikan.

Continue reading

Lentämisen vapaus ja rajat

Anne Kumpula

Syksyn tärkein uutinen oli hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (Intergovernmental Panel on Climate Change, IPCC) lokakuun alussa julkaisema Global Warming of 1.5 °C –erikoisraportti päätöksentekijöille. Raportissa kuvataan, millaisia vaikutuksia aiheutuisi, jos maapallon keskilämpötila nousee yli 1,5 asteen teollistumista edeltävään aikaan verrattuna.

Raportin merkitystä heijastelee hyvin se, että kevään eduskuntavaaleista povataan ensimmäisiä ilmastovaaleja. Vakava keskustelu on viriämässä; suuntaviittoja kunnianhimoiselle ilmastopolitiikalle määritellään esimerkiksi kansallisen ilmastopaneelin järjestämässä seminaarissa ensi perjantaina.

Meillä on perusteet odottaa aiempaa rohkeampaa ja tavoitteellisempaa kansallista ilmastopolitiikkaa. Me olemme kuitenkin myös yksilöinä ilmastonmuutoksen toteuttajia. Me tiedämme, että valinnoillamme ja päätöksillämme on merkitystä. Kyse on varsin arkisista valinnoista, jotka koskevat asuntojemme lämmitystä, ruokavaliotamme, lämpimän veden kulutusta tai julkisen liikenteen käyttöä.

Continue reading

Ympäristövastuu nostettava perusarvojen joukkoon

Kalervo Väänänen

Viime kesänä, ensimmäistä kertaa tunnettuna aikana, Grönlannin pohjoispuolinen merijää on sulanut. Viime kuukausien aikana on maailman johtavissa tiedelehdissä julkaistu useita tutkimuksia, joiden mukaan olemme ajautumassa, nopeammin kuin vielä äsken uskoimme, rajusti eri ekosysteemejä ravisteleviin muutoksiin.

Biologisen diversiteetin supistuminen, joka on kiistattomasti jo mitattavissa, voi aiheuttaa meille ennalta arvaamattomia muutoksia myös oman lajimme säilymistä ajatellen.

Vaikka kuinka haluaisimme elää kuplassa, jossa maailman muiden eliölajien vaikutuksia meihin ei tarvitsisi huomioida, se ei onnistu. Kyse on ympäristön tilan lisäksi myös ruuantuotannosta, puhtaasta vedestä ja taudinaiheuttajista, siis elämän perusedellytyksistä.

Continue reading

Seuraavat sata vuotta

Kalle-Antti Suominen

Itsenäinen Suomi täyttää tänä vuonna sata vuotta ja sitä on juhlistettu monin tavoin jo tammikuusta lähtien. Menneiden vuosien tapahtumien ja niiden merkityksen pohdinta on ollut lähes päivittäistä. Olemme pohtineet kansakunnan identiteettiä, sukupolvien jatkumoa, historian käännekohtia ja nykyhetken haasteita. Välillä on pidetty yhdessä hauskaakin vaikkapa hulahulan merkeissä.

Vahvin kokemukseni juhlavuodesta on toistaiseksi tanskalaisen Kenneth Greven ohjaama balettispektaakkeli “Kalevalanmaa”. Se yhdistää häpeilemättä korkealentoista Kalevala-tulkintaa ja tunteisiin vetoavaa lähihistorian kavalkadia niin musiikin kuin tunnelman vuorotellessa iloisen ja vakavan välillä.

Greve nostaa suomalaisen sisun kuvaajaksi harottavatukkaisen ja hopeapukuisen pojan, joka saa niin voipuneet Kalevan pojat kuin sodan lamauttamat miehet nousemaan taas tolpilleen. Me suomalaiset usein pohdimme miten muu maailma näkee meidät – tämä tanskalaisen tekijän visio tuntuu kohtaavan hyvin omat näkemyksemme kansakunnalle yhteisistä kokemuksista.

Continue reading