Mitä tarvitsemme?

Minulla oli ilo olla mukana isännöimässä Grameen-säätiön Intian toimitusjohtajan vierailua toukokuussa. Grameen-pankkihan sai 2006 Nobelin rauhanpalkinnon mikrorahoitusmallistaan ja säätiön tarkoitus on levittää tuota mallia globaalisti.

Mikrorahoituksen tarkoitus on tehdä mahdottomasta mahdollinen myöntämällä niin sanottuja mikrolainoja pienyrittäjille kehittyvissä talouksissa. Kyse on pienistä – ompelukoneen tai muun tarvikkeen hankinnasta, työtilasta jne. Mikrolainat ovat olleet tehokas tapa vetää perheitä ylös kurjuudesta ja yllättävää kyllä, niitä on myös lyhennetty ja maksettu pois ajallaan.

Veimme vieraamme katsomaan uutta lastensairaalaa ja kerroimme, miten lasten ja äitien terveydenhuoltoon panostamalla Suomi on noussut maailman ykköseksi lähes riippumatta millä mittarilla lasten oloja ja terveyttä tarkastellaan.

Kun kerroin tarinaa Suomesta, joka Euroopan köyhimpien joukosta on noussut valioluokkaan, en voinut olla tuntematta ylpeyttä ja samalla nöyryyttä sen kollektiivisen viisauden edessä, joka on maatamme eteenpäin vienyt – Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle.

Yleinen selitys elintasollemme on vientivetoinen teollisuus. Totta, ehkä, mutta ilman merkittäviä yhteiskunnallisia satsauksia koulutukseen ja terveyteen tuo ei olisi ollut mahdollista läheskään siinä mittakaavassa, että olisimme nousseet nykyiselle tasollemme. Esimerkkejä tästä löytyy muualta maailmasta.

No se syy, miksi olin tuota vierailua isännöimässä, liittyy Suomalaiseen järjestelmään sekä tutkimustyöhöni, jossa jo yritykseen siirretty menetelmämme herättää kiinnostusta, koska se voisi toimia Intian terveydenhuollossa aikaisen vaiheen diagnostiikassa. Grameen hakee vaikuttavuutta Intian skaalassa ja vaikuttavuutta voi parhaiten hakea siellä, missä se on kustannustehokkainta – ennakoivassa terveydenhuollossa ja varhaisessa diagnostiikassa.

Suomi on maailmanluokan esimerkki monessa asiassa ja meidän on pyrittävä tähän jatkossakin. Tutkimukseen ja tutkittuun tietoon perustuva koulutus ja terveydenhuolto ovat ne meidän tähtituotteemme ja vaikuttavuus on tuo sana – vastaus otsikon kysymykseen.

Kun nyt populismin väärät profeetat kasvattavat totuuden siemenistä rikkaruohopeltoja, on meidän entistä voimakkaammin fokusoitava vaikuttavuuteen – paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Kaikkeen tähän meillä on erinomaiset mahdollisuudet, kunhan käytämme ne oikein.

Kun tulin Turkuun 90-luvun alkupuolella yhdessä Heidelbergistä tulevan nobelistimme Stefan Hellin kanssa, oli meillä molemmilla onni saada mentoriksemme Erkki Soini – Wallacin pitkäaikainen tutkimusjohtaja ja tuolloin tuoreeltaan nimitetty lääketieteellisen fysiikan ja tekniikan professori. Erkki lupasi meille vapaat kädet laboratoriossa. Hän hankkisi rahoituksen, kunhan pystyisimme vastaamaan tyydyttävästi yhteen kysymykseen: Mikä merkitys sillä on? Erkin näkökulma oli toki pääosin hyvin teollinen, mutta tuo kysymys on mielestäni hyvä meidän jokaisen kysyä. Mikä on se merkitys, tai vaikuttavuus, joka työllämme on?

Viime talvena alkoi olla selvää, että suuri osa tutkimustyöstäni on siirtymässä yritykseen. Olin tavallaan tienhaarassa – jatkanko yliopistolla vai siirrynkö yritykseen ideoideni mukana. Kun on lähes koko elämänsä käyttänyt tutkimuksen ja opetuksen parissa tuo kysymys oli kaikkea muuta kuin triviaali ja ehkä myös turha – en osaa kuvitella, että oikeasti laskisin irti rakastamastani työstä ja samoin tuntevista ihmisistä ympärilläni. No, vastauksen tiedätte.

Samanlaisia tienhaaroja meillä jokaisella on elämässämme. Meidän täytyy vain kysyä tuo kysymys vaikuttavuudesta ja valita se kannaltamme oikea tie. Hakiessani dekaaniksi tahdoin päästä tukemaan sitä vaikuttavuutta, joka tiedekunnallamme ja yliopistollamme on ja kehittämään tämän vaikuttavuuden jalostumista ja kasvamista.

Kun mietimme yliopistomme tulevaa strategiaa, on sen keskiössä paikallinen, kansallinen ja kansainvälinen vaikuttavuus niin opetuksessa kuin tutkimuksessa – tehdään töitä yhdessä sen eteen.

Pekka Hänninen
Kirjoittaja on lääketieteellisen tiedekunnan dekaani