""

Miia Tuominen

""

Oona Ylönen

Istumme myöhäisellä lounaalla yliopiston ruokalassa ja keskustelumme johtaa tutun aiheen ääreen. Olemme alkaneet kutsua tätä aihetta amebaksi.

Tiedelehden mukaan ameba on vaeltaja, joka muuttaa liikkuessaan koko ajan muotoaan venyttäen solustaan esiin valejaloiksi kutsuttuja ulokkeita. Se potkii itseään eteenpäin. Valejaloilla voi myös syödä. Meille ameba kuvaa kokemusta siitä, millaista on työskennellä yliopistolla asiantuntijatehtävässä, jonka ydin on vuorovaikutuksen rakentaminen tieteiden ja työelämätoimijoiden välille. Tämä ameba hakee ja muuttaa jatkuvasti muotoaan tutkimuksen koulutuksen ja työelämän yhdyspinnoilla. Se potkii itseään eteenpäin yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen ja monialaisuuden tavoitteista, jotka ovat kaikille yliopistossa työskenteleville yhteisiä.

Yhteisistä lounashetkistä on muodostunut meille tärkeitä ameban kirkastamisen paikkoja, joissa keskustellen etsimme suuntaviivoja kiehtovaan työhömme. Emme kuitenkaan ole päässeet kovin pitkälle kaksin. Koska ameba ylettyy muuntuvilla ulokkeillaan jokaisen yliopistolaisen arkeen, sen kirkastamiseen tarvitaan joukkovoimaa. Siksi halusimme altistaa ameban yhteiselle tarkastelulle.

Kaikki lähtee perustehtävästä

Yliopistolain 2§:ssä (558/2009) määritellään yliopiston tehtävät. Vapaan tutkimuksen ja siihen perustuvan opetuksen lisäksi yliopiston tehtävänä on edistää tieteellistä ja taiteellista sivistystä, toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää yliopiston toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Yhteiskunnallinen vuorovaikutus ja vaikuttavuus (YVV) on yksi yliopiston kolmesta perustehtävästä ja sitä seurataan omana osa-alueenaan. Turun yliopiston intranetistä löytyvän tekstin mukaan henkilöstön meritoituminen ja saavutukset YVV:ssa huomioidaan eri tavoin yliopiston eri yksiköissä. UTUCRIS-tutkimustietojärjestelmään voi tutkimus- ja ammatillisten ansioiden lisäksi sisällyttää tietoja koskien esimerkiksi julkisia esiintymisiä ja akateemiseen osaamiseen liittyviä vastuutehtäviä yliopiston ulkopuolella.

Yliopiston tehtävänä on vastata yhteiskunnalliseen tiedontarpeeseen sekä työelämän osaamistarpeisiin myös jatkuvan oppimisen alueella. Turun yliopiston jatkuvan oppimisen ohjelman 2021–2030 mukaan jatkuvan oppimisen painopiste on muuttuvassa työelämässä ja sen synnyttämissä osaamistarpeissa sekä työuran aikaisessa oppimisessa.

Tavoitteena vahvat työelämävalmiudet

Osaamisen ennakointifoorumin Osaaminen 2035 -raportissa (Opetushallitus 2019) tulevaisuudessa tarvittavaa osaamista tarkastellaan kolmen kvalifikaatiotason kautta. Geneerinen osaaminen viittaa oppimisen ja osaamisen perustana oleviin taitoihin ja ominaisuuksiin, joita jokainen elämässään tarvitsee. Yleiset työelämäosaamiset ovat toimialat ylittäviä osaamisia, joita työssä kuin työssä tarvitaan ja ammattialakohtaiset osaamiset kohdentuvat kunkin ammattialan erityisiin tietoihin ja taitoihin. Ennakointifoorumi on listannut vuorovaikutus-, viestintä- ja kommunikaatiotaidot tulevaisuuden geneeristen osaamisten kärkijoukkoon. Tärkeimmän yleisen työelämäosaamisen paikkaa pitää asiakaslähtöinen palvelujen kehittämisosaaminen.

Sosiaalihuoltolakia ja sen määrittämää rakenteellisen sosiaalityön tehtävää voidaan käyttää hyvänä esimerkkinä tehtävästä, jossa tarvitaan yleisen työelämäosaamisen lisäksi vahvasti myös edellä mainittua geneeristä osaamista. Laki velvoittaa muun muassa sosiaalihuollon asiantuntemuksen tuomista muiden toimialojen toiminnan suunnitteluun sekä tekemään toimenpide-ehdotuksia sosiaalisten ongelmien ehkäisyyn liittyen. Tässä tehtävässä menestyminen edellyttää paitsi vahvaa tuntumaa palveluja tarvitsevien tarpeisiin, myös vuorovaikutus-, viestintä- ja kommunikaatiotaitoja sekä ymmärrystä muiden alojen perustehtävistä ja toimintatavoista.

Miten voimme parhaiten edistää tulevaisuuden työelämässä tarvittavien valmiuksien vahvistumista yliopistossa? Lähestymme amebaa. Tarvitsemme yhteiskunnallista vuorovaikutusta ja vaikuttamista, oppiaksemme mitä meidän tulisi eniten opettaa ja ymmärtääksemme mitä tarkemmin tutkia.

Rajoja ylittävä vuorovaikutus

Osaamisen ennakointifoorumin mukaan kaikilla aloilla tarvitaan tehtävästä riippumatta myös nopeaa oppimiskykyä, mikä edellyttää uudenlaisia osaamisen kehittämistapoja osana työtä. Esimerkiksi yliopiston sidosryhmä- ja yhteistyöverkostoissa toimiminen tai monialaisen tiimin yhteiset prosessit tarjoavat monipuolisia oppimisen mahdollisuuksia niin henkilökohtaisella kuin organisaatioiden tasolla. YVV kietoutuu siis oppimiseen, ja voi sekä henkilökohtaisen että organisaation kehittymisen näkökulmasta osoittautua erityisen merkitykselliseksi osaksi akateemista työtä.

Kokemuksemme mukaan kehittymisen tärkeä edellytys on se, miten onnistumme ylittämään rajoja, joita maailmamme järjestämiseksi on aikojen saatossa rakennettu. Yhteiskuntaa parhaiten hyödyttävä vuorovaikutus ja vaikuttaminen voi alkaa, kun etsimme uteliaana toisten osaamista omamme täydentäjäksi. Törmäämme taas amebaan: se kukoistaa tai kuolee sen myötä, miten hyvin kykenemme olemaan liikkeessä rajojen välillä ja rajat ylittäen eli työskentelemään yhdessä ja jakamaan osaamista toistemme kanssa sekä yliopiston sisäpuolella tiede- ja oppiainerajat ylittäen että monialaisesti työelämän piirissä.

Se kuuluisa kentän ääni (ja miten sille vastataan)

Yliopistolaiset vaikuttavat ja voivat vaikuttaa ympäristössään monella tavalla. Yhteinen havaintomme on, että kampuksen ulkopuolella halutaan mielellään tehdä kanssamme yhteistyötä. Ammattikäytäntöjen ja päätöksenteon tueksi janotaan viimeisintä tietoa ja tutkimukseen perustuvaa osaamista. Ratkaiseva kysymys on, miten pystymme tuottamaan niitä työelämän tarpeita vastaavalla tavalla? Yliopiston ja työelämän väliselle vuorovaikutukselle on hyvä luoda pysyviä rakenteita ja jo rakennettuja yhteyksiä ylläpidettävä. Hyviä esimerkkejä tästä ovat Turun yliopiston ja Varsinais-Suomen Lastensuojelujärjestöjen tiedekummi-yhteistyö ja yliopiston osallisuus Varsinais-Suomen sote-uudistusta valmistelevissa työryhmissä.

Elämme parhaillaan poikkeusoloissa, jossa tutkitun tiedon merkitys korostuu entisestään. Tiedeviestintä on voimakas yhteiskunnallisen vaikuttamisen keino, jonka avulla yliopisto voi toimia myös niiden ihmisten äänenä, jotka eivät itse sitä syystä tai toisesta pysty käyttämään.

Joskus tilanteet edellyttävät nopeaa tiedottamista, jonka avuksi yliopiston viestintä ylläpitää listausta eri aihepiirien asiantuntijoista. Koronan aiheuttama globaali kriisi synnyttää valtavan monitieteisen tiedontarpeen. Jotta tietäisimme mitä tarkemmin tutkia, tarvitaan etulinjassa toimivien ammattilaisten ja eri tieteenalojen edustajien osaamista ja yhteistyötä sekä kansalaisten kokemustietoa. Tarvitaan vuorovaikutusta.

Mitä ameba on opettanut?

Havaintojemme perusteella olemme huolestuneet siitä, ovatko vuorovaikutus ja vaikuttaminen riittävän vahvasti osa yliopistolaisten työsuunnitelmia. Esimerkiksi tutkimustarpeiden haarukoiminen kentältä, työelämässä toimivien osallisuus opetussuunnitelmatyöhön tai asiantuntijuuden tuominen työryhmiin ei tapahdu itsestään. Myös tutkimustiedon välittäminen työelämän puolelle mahdollisimman käyttökelpoisella tavalla vaatii yhteistä pohtimista ja ajankäyttöä. Vaikuttavan vuorovaikutuksen suunnittelu, toteuttaminen ja ylläpito ovat vaativia tehtäviä osana yliopistolaisen työn kokonaisuutta. Onko meillä siihen riittävästi aikaa?

Voisiko yliopistossa myös olla uudenlaisia pysyväluonteisia tehtävänkuvia, joita ei tarvitsisi tiukasti luokitella opetukseen, tutkimukseen tai hallintoon, vaan työn sisältö voisi olla YVV-orientoitunut sekoitus edellisistä? Tarvitaanko yliopiston ja työelämän välille uusia elementtejä, joiden avulla yliopisto olisi vielä vahvemmin osa varsinaissuomalaista maisemaa ja käytännön työelämää? Alumnitoiminta on yksi hyvä mahdollisuus tähän. Turun yliopiston tuleva strategiakausi 2021–2030 tarjoaa tilaisuuden näiden kysymysten rohkealle tarkastelulle.

Ameban hahmottuminen on auttanut ymmärtämään yhä selvemmin sen, että tutkimus ja opetus eivät voi sijaita yliopistossa erillään muusta yhteiskunnasta siten, että elävää vuorovaikutusta ei niiden välillä olisi. Mutta paljon on vielä hämärän peitossa. Kunhan koronasta selviämme, voisimmeko järjestää ameban kirkastusjuhlat? Siellä eri tehtävissä toimivat yliopistolaiset, ja sidosryhmiemme edustajat voisivat tarkastella ja kehittää jatkuvassa liikkeessä olevaa YVV-tehtävää yhdessä.

 Oona Ylönen ja Miia Tuominen
Oona Ylönen työskentelee lastensuojelun työelämäprofessorina Turun yliopistossa. Miia Tuominen on Turun yliopiston Sote-akatemian tutkimuspäällikkö.



FacebooktwitterFacebooktwitter