Timo Vuorisalo

Kuten tiedämme, ihmiskunta käyttää aivan liikaa luonnonvaroja. Uusiutuvien luonnonvarojen kulutusta on jo vuosien ajan mitattu maailman ylikulutuspäivän ajankohdalla. Ylikulutuspäiväksi kutsutaan sitä päivää, jolloin ihmiskunnan ekologinen jalanjälki kunakin vuonna laskennallisesti ylittää maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä kasvihuonekaasupäästöjä. Viime vuonna ylikulutuspäiväksi saatiin heinäkuun 29. päivä, mihin mennessä olimme siis jo ehtineet käyttää ne luonnonvarat, joiden olisi pitänyt riittää koko vuodeksi. On todennäköistä, että pandemian aiheuttama taantuma siirtää vuoden 2020 ylikulutuspäivää jonkin verran myöhemmäksi, tai ainakin ylikulutuspäivän aikaistuminen voi pysähtyä. Näin ainakin tapahtui vuonna 2008 alkaneen taantuman jälkeen.

Kestämätön luonnonvarojen kulutus, niin uusiutuvien kuin uusiutumattomien, on uhka ilmastolle. Viruspandemia aivan ilmeisesti pienentää maapallon ilmastopäästöjä kuluvana vuonna, vaikka vaikutuksen suuruus luonnollisesti riippuu pandemian kestosta sekä siitä, miten suhtaudumme luonnonvarojen käyttöön ongelman poistuttua päiväjärjestyksestä. Jos kulutusjuhla alkaa pandemian jälkeen entistäkin kiihkeämpänä, voi vaikutus jäädä lyhytaikaiseksi.

Ilmastopäästöistä tärkeimpiä ovat hiilidioksidipäästöt. Koska suurin osa niistä aiheutuu fossiilisten polttoaineiden kulutuksesta, ovat muutokset energiankäytössä ilmaston kannalta kiinnostavimpia. Joitakin arvioita maailman energiankulutuksen laskusta on jo saatavilla. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n mukaan tiukimpien liikkumisrajoitusten maissa sähkönkulutus on rajoitusten aikana laskenut noin 15 prosentilla. Viruksen erityisen ankarasti koettelemassa Italiassa keskimääräinen sähkönkulutus on laskenut peräti viidenneksen. New York Cityssä sähkön vuorokautinen kulutushuippu, joka yleensä ajoittuu työpäivien alkuun, on laskenut noin 18 prosentilla. Sen sijaan suurkaupungin yöllinen sähkönkulutus on pudonnut normaalista vain prosentin tai pari.

Fossiiliset polttoaineet ovat edelleen maailman tärkeimpiä energianlähteitä. Tästä syystä myös eri fossiilisten polttoaineiden hintaerot ovat lyhyellä tähtäimellä ilmaston kannalta tärkeitä. Öljyä on nyt ylen määrin tarjolla ja ennätyksellisen halvalla. Teollisuusmaiden elinkeinoelämän osittain pysähdyttyä öljyn hinta on laskenut alimmilleen sitten vuoden 2002. Myös kaasu on nyt halpaa, mikä osittain johtuu myös kahden merkittävän tuottajan Saudi-Arabian ja Venäjän välisestä hintasodasta. Koska öljyä ja kaasua nyt saa ennätyksellisen halvalla, vähenee ilmastolle haitallisimman fossiilisen polttoaineen kivihiilen kysyntä. Tämä voi osaltaan vähentää hiilidioksidipäästöjä. Toisaalta halpa öljy ja kaasu heikentävät samalla uusiutuvien energialähteiden kilpailukykyä.

Pandemia vaikuttaa energiankulutukseen monia eri reittejä, ja vaikutuksia on syytä tarkastella niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä. Pandemian välittömät vaikutukset ovat olleet merkittäviä. Työmatkaliikenteen monissa maissa merkittävästi vähennyttyä polttoaineita, niin fossiilisia kuin biopolttoaineita, kuluu aiempaa paljon vähemmän. Yhdysvalloissa arviolta 85 prosenttia työvoimasta matkaa työpaikoilleen päivittäin omilla autoilla. Huomattava osa näistä 128 miljoonasta työmatkaajasta tekee nyt etätöitä, mikä vähentää etenkin bensiinin kulutusta. Rahtiliikenteen suosiman dieselin kulutuksen arvioidaan pienentyneen vähemmän. Jyrkimmin on vähentynyt lentoliikenne. Vuonna 2019 amerikkalaiskoneet käyttivät yli 68 miljardia litraa lentopetrolia. Lentomatkustus on ainakin lyhyellä tähtäimellä vähentynyt yli 90 prosenttia.

Ihmisten työskentely kotona toisaalta lisää kotitalouksien energiankulutusta. Myös datakeskusten ja palvelimien sähkönkulutus kasvaa ihmisten viettäessä suuremman osan ajastaan kotona työn tai viihde-elektroniikan parissa. Yhdysvalloissa arvioidaan epidemian lisänneen sairaaloiden sähköntarvetta noin kymmenen ydinvoimalan verran.

Ilmastoilo voi kuitenkin jäädä lyhyeksi. Talouden taantuma luultavasti vähentää kiinnostusta ilmastoinvestointeihin, ainakin lyhyellä tähtäimellä. Vihreä energiapolitiikka hyötyy vakaista oloista ja talouden hyvästä tilasta. Tyytyväinen sijoittaja muistaa myös ympäristöä. Paljon keskustellaan myös siitä, millainen on koronan jälkeinen maailma. Jos esimerkiksi hygienia vaatii isojen kiinteistöjen ilmanvaihdon tehostamista, se tulee vaatimaan paljon nykyistä enemmän energiaa. Ihmiset voivat myös alkaa pelätä julkisten kulkuvälineiden käyttöä tartuntojen pelossa. Sekään ei lupaa hyvää ilmaston kannalta. Myös ilmaston näkökulmasta on siis syytä toivoa pandemian jäävän lyhytaikaiseksi.

Timo Vuorisalo
Kirjoittaja on ympäristötieteen lehtori ja Turun yliopiston Reilun kaupan työryhmän jäsen



FacebooktwitterFacebooktwitter