""

Louis Clerc

Tunnetko, hyvä blogin lukija, Wakanda-nimisen maan? Jos vastauksesi on kielteinen, älä sure: kyseistä valtiota ei ole oikeasti olemassa. Wakanda on Marvel Comicsin supersankarin Black Pantherin eli kuningas T’Challan valtakunta, salainen ja mielikuvituksellinen afrikkalainen valtio, joka kuvaillaan sarjakuvissa ”maailman tieteellisesti kehittyneimpänä kansankuntana”. Marvelin sarjakuvissa tiede on usein eräänlainen taikavoima, jolla fiksut ihmiset keksivät tapoja uhmata luonnonlakeja. Fantasioitu versio luonnontieteistä on kuin teknologinen taikasauva, joka syntyy ilman perustutkimusta, heti sovellettavana.

Uudessa, amerikkalaisen kirjailijan Ta-Nehisi Coatesin kirjoittamassa Black Pantherin versiossa, Wakandaa kohtaa kuitenkin uusi vihollinen, johon yksin teknologia ei oikein tepsi. Monimutkainen terroristiorganisaatio nostaa kansan kuninkaansa vastaan, Wakandan hyvinvointijärjestelmä ja yhteiskunnallinen koheesio hajoavat, vallankumous jakaa maata. Sitä vastustaessa T’Challa tarvitsisi enemmän kuin teknologiaa: tietoa historiasta, filosofiasta, yhteiskunnallisista ilmiöistä, kulttuurista, psykologiasta, kehityspolitiikasta jne. Juoni etenee sarjakuvassa vauhdikkaasti, mutta tämän lähtöasetelma voi hyvin toimia vertaiskuvana yliopiston roolista. Kriisien tai rutiinin aikana yliopistot täyttävät lakisääteisiä tehtäviään parhaiten tarjoamalla monipuolisia tutkimusympäristöjä ja yhteisöjä, joissa yhteistyö on helppoa ja joissa harrastetaan sekä perus- että soveltavaa tutkimusta, pitkäaikainen ja strateginen tutkimus rahoitetaan, ja eri tasot otetaan huomioon.

Vuodenvaihteen jälkeen mikroskooppisesta oliosta nimeltä COVID-19 on pikku hiljaa tullut niin hallitseva osa kaikkien yliopistolaisten elämää, että on vaikea ajatella, tai vielä enemmän kirjoittaa muista asioista. Mitä virus on tuonut esille? Ylemmällä tasolla se on todistanut sama kuin Wakandan mielikuvituksellisia ongelmia: tieteen kentän on pakko olla monialainen. Viruksen aiheuttama kriisi on, kuten kaikki suuret nykypäivän globaalit ilmiöt, monimutkainen vyyhti. Kamppailussa sitä vastaan tarvitaan ensin lääkäreitä, hoitajia, hoiva- ja terveysalan työntekijöitä ja tutkijoita.

Tarvitaan myös paljon muutakin. Kun yritetään ymmärtää ja selittää, miten erilaiset yhteiskunnat ovat reagoineet tilanteeseen, ja kun yritetään varautua seuraaviin kriisitilanteisiin, tarvitsemme myös yhteiskunnallisia, humanistisia, taloudellisia, kasvatustieteellisiä ja tilastotieteellisiä työkaluja. Kriisin vaikutusten ymmärtäminen vaatii politiikan tutkimuksen lisäksi esimerkiksi psykologiaa ja sosiaalityötä. Kun pohditaan yhteiskuntamme suhtautumista kuolemaan tai sairauteen tai suhtautumista korkeisiin ikäluokkiin, tarvitaan kulttuurista osaamista ja filosofiaa. Historiakin auttaa, kun etsimme esimerkkejä ja pohdimme pitkäkestoisia kehityskulkuja. Kriittinen ajattelu auttaa meitä pohtimaan järkevästi ratkaisuja ja varautumaan propagandaa tai väärää informaatioita vastaan.

Tieteellisen monialaisuuden tärkeys ei näy ainoastaan koronaviruksen yhteydessä, vaan se on korostetusti esillä jokaisessa suuressa ilmiössä, joita me kohtaamme ihmisinä tai yhteiskuntina. Hyvinvointivaltion kehitystä, digitalisaatiota, ympäristön muutosta, kansainvälisiä suhteita, oikeistopopulismia, kulttuurien muutoksia tai koulukiusaamista ei voida tutkia yhdestä näkökulmasta, vaan ne vaativat erilaisten alojen yhteistyötä, jossa jokainen ala pystyy omista lähtökohdista tuomaan jotain olennaista keskusteluun. Vaikeat ilmiöt vaativat moniulotteisia lähestymistapoja ja ratkaisuja, tiedekuntien ja eri tieteenalojen välistä yhteistyötä.

Sinä vuonna, kun Turun yliopisto aloittaa uudessa tekniikan tiedekunnassa diplomi-insinöörien koulutuksen, tämä monialaisuuden tarve on hyvä pitää mielessä. Teknologiassa on kyse luonnontieteiden soveltamisesta ihmisyhteisöihin ja yhteiskuntiin. Siksi tulevat diplomi-insinöörit tarvitsevat monipuolista koulutusta. Turun yliopiston kunniaksi ja eduksi on, että täällä pyritään kouluttamaan moniosaavia ja ympäröivän maailman tiedostavia insinöörejä.

Tutkimuksessa tarvitaan monialaisuutta myös sen takia, että tulevaisuus on pääosin tuntematonta. Kuka tiesi puoli vuotta sitten koronaviruksesta mitään? Ranskassa oli vuoden 2020 alussa kaksi laboratoriota, jossa COVID 19 -tyyppisiä viruksia tutkittiin: professori Bruno Canardin laboratorio Aix-Marseille-yliopistossa tutki viruksen replikaatiota, ja professori Félix Reyn laboratorio Institut Pasteurissa tutki tapoja, joilla virus pääsee solujen sisään. Molemmat laboratoriot alkoivat 2000-luvun alussa SARS:in ja H1N1:n epidemian yhteydessä tutkia viruksia, mutta molemmat kärsivät sen jälkeen vakavista rahoitusongelmista, jotka pakottivat niitä tutkimaan viruksia vain osa-aikaisesti ja vähillä resursseilla. Syynä siihen oli, että SARS-epidemian laantuessa COVID-virusten tutkimus nähtiin ei-strategisena perustutkimuksena. Perusrahoitusta otettiin pois, ja ulkopuolisen rahoituksen osuus (projektit, joihin on säännöllisesti haettava rahoitusta) nousi laboratorioiden toiminnassa 50 prosentista 90 prosenttiin [1]. Canardin mukaan koronavirusta on tutkittu Ranskassa viimeisen kymmenen vuoden aikana vain satunnaisesti sen mukaan, miten jokin niihin liittyvä projekti sattui saamaan rahoitusta.

Monipuolisuus on tärkeää myös opetuksessa ja organisaatiossa laajemmin. Yliopistossa työskentelee paljon eri ihmisiä, jotka kaikki osallistuvat eri tasolla yliopiston työhön. Yksilöllisten erojen ottaminen huomioon on tärkeää. Pitkäksi kypsytetty suomenkielinen monografia on tärkeä suomalaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun, kun taas kansainväliseen lehteen tarkoitettu englanninkielinen artikkeli voi vaikuttaa omaan tutkimuskenttään ja toimia kehitysaskeleena suurempaan oivallukseen. Turun yliopiston yhteisössä työskentelevät ulkomaalaiset ja suomalaiset, apurahalla olevat ja henkilökunta. Hallinto ja akateeminen väki tekevät yhdessä työtä.

Poikkeuslain oloissa tämä monialainen yhteisö on kovilla. Hyvinvointi on koetuksella, hermot ovat kireällä, työtä on paljon. Mutta kaikki kantavat vastuuta maailmanlaajuisessa kriisissä. Paljon hyvää, paljon yhteisöllisyyttä ja valmiutta, kekseliäisyyttä, joustavuutta, hyvää tahtoa ja monipuolisuutta tuli esille yliopiston järjestelmän pinnan alta. Jokainen onnistunut etäseminaari tuntuu pieneltä ihmeeltä, ihmiset kokoontuvat virtuaalikahville – aina ei ole helppoa, mutta saamme sen toimimaan. Kun tilanne rauhoittuu, jää paljon syitä kiittää yliopiston yhteisön jokaista jäsentä.

Korostamalla monialaisuutta ja hyvinvointia uudessa strategiassaan, Turun yliopisto asettaa rima korkealle ja antaa vahvan ja ajankohtaisen signaalin yliopiston sisäisestä toiminnasta sekä yhteiskunnallisesta roolista. Kriisin aikana näiden seikkojen tärkeys korostuu, mutta ne ovat tärkeitä myös kun palaamme taas normaalioloihin.

Louis Clerc
Kirjoittaja on Turun yliopiston yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan dekaani.

 


[1] https://www.lci.fr/sante/epidemie-de-covid-19-les-recherches-sur-les-coronavirus-avaient-elles-ete-abandonnees-en-france-2147649.html



FacebooktwitterFacebooktwitter