Tutkimuksen ja tutkijan arvioinnin kulttuuri muuttuu
Yliopistoissa ja tutkimusorganisaatioissa ollaan siirtymässä eri tieteenalojen ominaispiirteitä ja tutkimustyön monipuolisuutta kunnioittavaan vastuulliseen arviointiin. Tutkimuksen ja tutkijan arviointikäytänteet ovat olleet keskustelun kohteena kuitenkin pitkään. Esimerkiksi jo vuonna 2012 ilmestyneessä kansainvälisessä DORA (San Francisco Declaration on Research Assessment) -julkilausumassa tuotiin esiin tiedeyhteisössä olemassa olevat arviointikäytänteet ja niihin liittyvät haasteet.
Arviointikäytänteiden muutos on kuitenkin tapahtunut hitaasti. DORA-julistusta on vuosien saatossa täsmennetty muun muassa Leidenin tutkimusmetriikkamanifestilla (Leiden Manifesto for Research Metrics) vuonna 2015 ja Hongkongin tutkijanarvioinnin periaatteilla (The Hong Kong Principles for Assessing Researchers) vuonna 2019. Arviointikäytänteitä ja sen uudistamista koskevaa keskustelua on käyty myös kansallisesti. Vuonna 2020 ilmestyneessä Avoimen tieteen ja tutkimuksen julistuksessa on esitetty suosituksia muun muassa tutkijan vastuulliseen arviointiin ja julkaisumetriikan vastuulliseen käyttöön.
Tutkimuksen ja tutkijan vastuullisen arvioinnin muutos on saanut vielä uuden vaihteen vuoden 2022 lopussa julkaistun eurooppalaisen tutkimuksen arvioinnin uudistamista koskevan sopimuksen (European Agreement on Reforming Research Assessment) ja sopimusta laajalla eurooppalaisella yhteistyöllä jalkauttavan CoARA:n (Coalition for Advancing Research Assessment) myötä. Eurooppalainen sopimus asettaa tiedeyhteisölle yhteiset tavoitteet tutkimuksen, tutkijoiden ja organisaatioiden vastuulliselle arvioinnille, ja siinä huomioidaan nykyistä tasapuolisemmin erilaiset akateemisen työn tuotokset.
Vaikka arvioinnin kulttuuria koskeva muutos on ollut pitkään esillä ja sen eteen on tehty paljon systemaattista kehittämistyötä, ristiriitaa on edelleen siinä, mihin vastuullisella arvioinnilla tähdätään ja miten arviointia käytännössä toteutetaan. Tämän kuilun umpeen kuromiseksi on tärkeää, että yliopistot ja tutkimusorganisaatiot ovat aktiivisesti mukana luomassa uudenlaisia mahdollisuuksia tutkijan ja tutkimuksen vastuulliselle arvioinnille.
Turun yliopisto ottanut vahvan roolin vastuullisemman arviointikulttuurin edistäjänä
Vastuullisen arvioinnin periaatteiden nytkähtämistä tavoitteista käytäntöön on tähän mennessä jarruttanut pelko siitä, että liian radikaaleilla muutoksilla vaikeutetaan tutkijoiden elämää. Arviointikulttuurin avantgardismilla ei ole nähty riittävää arvoa ja monelle yliopistolle on ollut mieluisampaa ottaa varovaisen tarkkailijan ja etenijän kuin edelläkävijän rooli. Viimeaikaiset vastuullista arviointia koskevat kehityskulut ovat kuitenkin mahdollistaneet, että rohkea askel edelläkävijäksi on mahdollista ottaa ajautumatta itse marginaaliin.
Turun yliopisto on saavuttanut omalla toiminnallaan vahvan ja arvostetun vastuullisen arvioinnin kehittämisen edelläkävijän aseman niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Erityisen positiivista huomiota Turun yliopisto on saanut valmistelemastaan Tutkimuksen ja tutkijan vastuullisen arvioinnin linjauksesta. Linjaus on laadittu Turun yliopiston strategian 2021-2030 toimenpideohjelman mukaisesti ja se on avaus aktiiviseen tutkimuksen ja tutkijan arvioinnin uudistamiseen. Linjauksen on laatinut rehtorin asettama valmisteluryhmä yliopistoyhteisöä kuullen.
Kuten Markus Granlund omassa ”Vain muutos on pysyvää” -blogitekstissään kirjoitti, muutokset ”aiheuttavat meissä monenlaisia – erilaisia – tuntemuksia ja reaktioita”. Tämän olemme huomanneet myös niissä keskusteluissa, joita olemme käyneet yliopistoyhteisössämme koskien tutkimuksen ja tutkijan vastuullisen arvioinnin linjausta. Yleisesti arviointikulttuurin kehittämistä ja linjausta on pidetty tarpeellisena ja suurin osa on pitänyt tulevia muutoksia tervetulleina. Ymmärrettävästi osa kuitenkin suhtautuu varautuneemmin suureen kulttuuriseen muutokseen. Yksi yleisimmistä huolenaiheista ja väärinkäsityksistä on liittynyt siihen, että kaikki määrälliset tutkimuksen arviointiin liittyvät välineet, kuten olemassa olevat määrälliset indikaattorit ja julkaisumetriikka, tulisi heittää romukoppaan. Näinhän asia ei ole. Kvantitatiivista arviointia tullaan tarvitsemaan jatkossakin, mutta sitä on hyödynnettävä läpinäkyvämmällä ja vastuullisemmalla tavalla.
Vastuullisen arvioinnin tavoitteena on tehdä näkyväksi koko tutkimuksen tekemisen prosessi, jotta arviointitilanteissa arvioinnin kohteille voidaan antaa meriittiä siitä, mistä sitä kuuluu antaa. Tutkijoilla yksilöinä – kuten muillakin asiantuntijatyötä tekevillä – on, ja saa jatkossakin olla, omia vahvuusalueita. Erilainen osaaminen ja vahvuudet voivat vastuullisesti toteutetuissa arvioinneissa tulla huomattavasti nykyistä paremmin esille. Tutkija ei siis nähdä tulevaisuudessa pelkästään tieteellisten artikkelien tuottaja-automaattina ja viittausten kerääjänä, vaan hän voi olla ansioitunut metodien kehittäjä, tutkimusdatan hallinnan ekspertti, tutkimustulosten popularisoija, asiantunteva vertaisarvioija, oppimateriaalien tuottaja tai johtaja.
Kirjoittaja on kehittämisasiantuntija tutkimuksen toimialalla, jonka tehtäviin kuuluu tutkimuksen ja tutkijan arvioinnin uudistaminen, avoimen tieteen edistäminen ja tutkimuksen vaikuttavuuden tukeminen.