Yleisen historian ensimmäisinä vuosikymmeninä maailma mullistui. 1930-luvun lama, toinen maailmansota ja sen jälkeinen maailmanjärjestyksen muuttuminen näkyivät oppiaineen toiminnassa. Erityisen mielenkiintoiseksi aikakauden tekee sen että oppianeen professorina vuosina 1937-1955 toiminut Kaarlo Jäntere (1885-1957) oli saksalaisesta aatehistoriasta kiinnostunut tutkija, joka piti tiiviisti yhteyttä sikäläisten aate- ja kulttuurihistorioitsijoiden kanssa. Jäntere pyrki tekemään nykyaikaa selittäviä maailmanhistoriallisia synteesejä, mikä teki hänen luennoistaan hyvin suosittuja. Hän oli taiteita harrastanut yhteiskunnallinen konservatiivi, joka kuitenkin pystyi pääosin pitämään eron suhteessa kansallissoslalistiseen idelogiaan.
Arkistotietojen mukaan Jäntereen luennoilla kävivät tasapuolisesti miehet ja naiset. Yleisen historian ensimmäisen gradun tekikin Elli Lempa. Jäntereen oppilaiksi nimetään myöhemmin vaikutusvaltaisiin asemiin nousseita miehiä. Monien tausta oli aatehistoriassa: 20-vuotias tuleva arkkipiispa Mikko Juva teki gradunsa Augustinuksesta ja matematiikan akateemikko Arto Salomaa Benedetto Crocesta. Usein viitataan myös sodassa kaatuneen Pertti Jäntin uuttaluovaan graduun ”Herderin käsitys keskiajasta”.
Nykyajan ja historian yhteyksiä korostanut Jäntere luovi myös toisen maailmansodan jälkeisessä ajassa onnistuneesti. 1950-luvulla yleiessä historiassa alkoi käydä amerikkalaisia Fullbright-stipendiaatteja. Heidän mukanaan alkoi syntyä myös uusia tutkimusnäkökulmia. Tuolloin puhuttiin siirtolaisuudesta, myöhemmin laajemmin ihmisten liikkumisesta.
Siirtolaisuus, Itämeri ja ATK
Vielä Phoenixissa sijainneen humanistisen tiedekunnan käytävillä alkoi 1950-luvulla käydä yhdysvaltalainen historioitsija John Kolehmainen, jonka juuret olivat Suomessa. Vaikka oppiaineen seuraava professori Vilho Niitemaa (1917-1991) oli Baltian keskiajan tutkija, hän kiinnostui Kolehmaisen tutkimusnäkökulmista. Jo 1950-luvun lopulla oppiaineessa alettiin kerätä siirtolaisuuteen liittyvää materiaalia ja ensimmäiset muistitietokyselyt tehtiin 1960-luvulla.
Samaan aikaan alettiin hankkia myös alkuperäismateriaalia Yhdysvalloista. Sitä saatiin ostamalla mikrofilmejä tai mikrofilmaamalla iarkistoja itse. Siirtolaisprojekti olikin yksi varhaisista tämän 1940-luvun lopulla Suomeen rantautuneen tekniikan käyttäjistä. Pian alettiin kerätä tietoa myös nauhoitetuilla haastatteluilla. Oppiaineen siirtolaishistorian arkisto tarjoaa edelleen materiaalia monelle tutkijalle.
Siirtolaisprojektissa käsiteltiin suurta määrää tietoa ja sen myötä monet tutkijat tutustuivat sen aikaiseen ATK:hon. Reino Keron väitös (1976) sekä siihen johtanut tutkimus olikin yksi suomalaisen dighistorian ensimmäisiä näyttöjä. Reikäkorttipinoja ja tietokoneajojen tuloksia tarkasteltiin niihin sopivassa ympäristössä, vuonna 1975 valmistuneessa Jusleniassa. Työtilat ja opetusvirat kasvoivat maakuntien korkeakouluja painottaneen koulutuspolitiikan myötä. Turussa virkoihin nimettiin lähinnä Niitemaan kahden tutkimuskohteen, siirtolaisuuden ja Itämeren piirin tutkijoita.
Yksi Niitemaan viimeisistä artikkeleista käsitteli vuonna 1943 kuolleen R. G. Collingwoodin historianfilosofiaa. Seuraavan sukupolven tutkijoista Kalervo Hovi (1942-2021) oli myös Itämeren piirin historioitsija, mutta vannoi jo ranskalaisten annalistien ja mentaliteettien tutkimuksen nimiin. Reino Kero (1939-2020) ja Auvo Kostiainen puolestaan jatkoivat siirtolaisuuden ja Pohjois-Amerikan tutkimusta. Oppiaine kasvoi nopeasti, sillä suurten ikäluokkien nuoruusvuodet merkitsivät samalla myös uusien yliopistojen perustamista. Historian laitoksille alkoi kehittyä keskiryhmäksi kutsuttu opettajien ja tutkijoiden joukko, johon kuului yliassistentteja. assistentteja ja lehtoreita.
Suomen ja yleisen historian rinnalle Turun yliopistoon perustettiin vuonna 1972 kulttuurihistorian oppiaine, joka kiinnosti myös monia yleisen historian opettajia ja opiskelijoita. Kulttuurihistoria sai yleisestä historiasta opetusapua, mutta virta kääntyi toiseen suuntaan, kun yleisessä historiassa väitelleet Keijo Virtanen ja Kari Immonen siirtyivät kulttuurihistoriaan.
Bologna, globalisaatio ja monilajisuus
1900-luvun viimeisinä vuosina Turun yliopistorin historiaineet olivat Opetusministeriön tukema valtakunnallinen opetuksen huippuyksikkö, mikä auttoi opetukseen panostamisessa. Opetus oli monipuolista ja sitä tukevaan materiaaliin oli hyvin varaa. Piirtoheittimet ja kirjoituskoneet vaihtuivat tietokoneiksi ja powerpoint-esityksiksi. Myös tutkimusmateriaalia hankittiin paljon – edelleen mikrofilmeinä. 
Niille oli varattu oma huone Jusleniassa.
2000-luvun alussa 1970-luvun villeinä yliopistojen kasvuvuosina rekrytoitu henkilökunta alkoi jäädä vähitellen eläkkeelle. Samaan aikaan alettiin suunnitella muuttoa pois Jusleniasta, oppiaineen tutkijat olivat sijoittuneet 2000-luvun alussa jo ympäri kampusta, Reino Keron seuraajaksi valittiin amerikansuomalaisesta radikalismista väitellyt Auvo Kostiainen. Euroopan ulkopuolisten alueiden ja erityisesti Pohjois-Amerikan Yhdysvaltain historia.
Historioitsijat olivat Jusleniassa vuoteen 2006 asti. .
Kalervo Hovin jäätyä eläkkeelle tehtävään valittiin vuonna 2010 Taina Syrjämaa . Hän on väitellyt Italian 1920- ja 1930-luvun matkailun historiasta vuonna 1997 Turun yliopistossa. Sittemmin hän on tutkinut erityisesti 1800-luvun Roomaa elettynä tilana sekä näyttelymedian, kulutuskulttuurin ja edistysuskon historiaa. Hänen uusin tutkimusalansa liittyy humanistiseen eläintutkimukseen. Hän on erityisen perehtynyt tilallisuuteen ja materiaalisuuteen.
Auvo Kostiaisen eläköidyttyä tehtävään valittiin vuonna 2015 Leila Koivunen Hänen vuonna 2006 Turun yliopistossa tarkastettu väitöksensä käsitteli 1800-luvun lopun eurooppalaisia tutkimusmatkoja Afrikkaan ja niiden seurauksena tapahtunutta Afrikan visualisointia. Koivunen on tutkinut myös Euroopan ulkopuolisten kulttuurien esineistön keruun ja näytteillepanon historiaa Euroopassa ja erityisesti Suomessa sekä suomalaisten osallisuutta koloniaalisiin hankkeisiin.
Kuva: Historian seminaarikirjasto ja opiskelijoita Phoenixin kirjastossa vuonna 1947 tai 1948. TELA. Turun yliopiston keskusarkisto
