Category: Kestävä kehitys ja oikeusvaltio 2022

Tuomas Niemi

Ajatukseni oli lähteä tarkastelemaan yritysvastuun kehitystä maailmanpankin näkökulmasta. Tavoitteena oli siis selvittää ovatko jotkin maailmanpankin historian saatossa kehittämät mekanismit vaikuttaneet nykyisiin nimenomaisesti Euroopan Unionin tasolla säädettyihin säädöksiin, jotka sääntelevät yritysten toimintaa yritysvastuun osalta. Aluksi avaan hieman mitä yritysvastuu tarkoittaa. Yritysvastuu, josta puhutaan myös yhteiskuntavastuuna, vastuullisena yrityksenä ja vastuullisena liiketoimintana tarkoittavat kaikki käytännössä samaa. Siinä on kyse yrityksen tai organisaation vastuusta niin sosiaalisista, taloudellisista että ympäristövaikutuksista. Vastuullisessa yritystoiminnassa tulee ottaa huomioon sekä yrityksen suorat, että epäsuorat vaikutukset ympäröivään yhteiskuntaan. 

Maailmanpankki on perustettu 1944. Nykyisellään siihen kuuluu 189 jäsenvaltiota ja sillä on viisi erillistä instituutiota. Sen alkuperäisenä tavoitteena oli antaa lainoja toisen maailmansodan jälkeen uudelleen rakentamista varten. Se kuitenkin muutti nopeasti toimintaansa Marshall-avun tultua Eurooppaan. Maailmanpankki alkoi siirtää katsettaan kehittyvien maiden auttamiseen ja lainoittamaan heidän hankkeitaan. Vuosien saatossa Maailmanpankki alkoi kiinnittämään enenemissä määrin huomiotaan äärimmäisen köyhyyden poistamiseen ja siitä tulikin sen tärkein tavoite. 1990-luvun lopulta lähtien Maailmanpankin on toiminnassaan ottanut kestävän kehityksen kiinteästi mukaan toimintaansa.

Maailmanpankin instituutioista IFC eli kansainvälinen rahoitusyhtiö on yritysvastuun kannalta mielenkiintoinen. IFC on siis se osa Maailmanpankkia, joka rahoittaa kehittyvissä maissa toimivia yrityksiä. Sen tehtäviä ovat investoida yrityksiin, siirtää pääomaa ja neuvoa yrityksiä ja valtioita. He kehittävät toimintaperiaatteita, jotka auttavat luomaan yhteisiä standardeja investoinneille, jotka tähtäävät mitattavissa oleviin positiivisiin sosiaalisiin, taloudellisiin sekä ympäristövaikutuksiin taloudellisen tuoton ohella. Vuonna 2001 IFC teki ympäristön ja sosiaalisen kestävyydestä tärkeimmän prioriteettinsa kaikessa sijoitustoiminnassaan. IFC:llä on kahdeksanosainen toimintastandardien lista, johon kuuluvat: 1. ympäristö- ja sosiaalisten riskien ja vaikutusten arviointi ja hallinta, 2. työympäristö, 3. Resurssien tehokas käyttö ja saastuttamisen ehkäiseminen, 4. yhteisön terveyden ja turvallisuuden standardit, 5. Maanhankinta ja pakkolunastamisen standardit, 6. Biodiversiteetin suojelu ja kestävä hoito, 7. Alkuperäiskansojen huomioon ottaminen ja 8. Kulttuuriperinnön suojeleminen. IFC vaatii yrityksiä, joihin he investoivat noudattamaan näitä standardeja koko sijoituksen elinkaaren ajan.

Euroopan Unioni on erityisesti 2010-luvulta lähtien keskittynyt enenemissä määrin kestävään kehitykseen ja tätä kautta yritysvastuuseen. Tarkastelen seuraavaksi vain muutamia konkreettisia toimia. EU antoi 2014 muiden kuin taloudellisten tietojen raportointidirektiivin (Non-Financial Reporting Directive, NFRD) ja Suomen kirjanpitolakiin hyväksyttiin muutos tätä koskien 29.12.2016. Tämä edellyttää tietyt kriteerit täyttäviä yrityksiä raportoimaan yhteiskuntavastuustaan. Uusi EU:n direktiiviin pohjautuva laki velvoittaa yhtiöitä raportoimaan toimilinjoistaan, jotka koskevat ympäristöä, työntekijöitä ja sosiaalisia asioita, ihmisoikeuksia sekä korruption ja lahjonnan torjuntaa. Yhtiöiden raportointivelvoitteen toteuttaminen on tehty joustavaksi ja yhtiöt voivat täyttää sen parhaaksi katsomallaan tavalla, kuten osana toimintakertomustaan. Euroopan unionilla on lisäksi par aikaa työn alla Euroopan vihreän kehityksen ohjelma. Päällimmäisinä tavoitteina siinä on, että vuoteen 2050 mennessä ei enää aiheuteta kasvihuonekaasujen nettopäästöjä, talouskasvu on erotettu resurssien käytöstä ja ei jätetä ketään ihmistä eikä mitään aluetta jälkeen muista. Komissio on esittänyt EU:n ilmastoluokitusjärjestelmää eli kestävyyskriteereitä vihreiden investointien edistämiseksi. Tätä kutsutaan myös taksonomiaksi ja se on osa vihreän kehityksen ohjelmaa. Kyseessä on siis luokitusjärjestelmä sille, onko jokin investointi ympäristön kannalta kestävä. Nämä yhtenäiset kriteerit helpottavat vastuullista sijoittamista.

Tarkasteltaessa maailman pankin ja etenkin IFC:n kehitystä vuosien saatossa ja verrattaessa sitä nyt Euroopan Unionin tasolla asetettuihin tavoitteisiin ja säädöksiin yhtäläisyyksiä löytyy todella paljon. Yritysvastuun kannalta kehitys on hyvin lähellä toisiaan ja kattaa käytännössä kaikki samat aihealueet. Vaikuttaisi siltä, että Euroopan Unioni on ikään kuin lainannut ideoita suoraan Maailmanpankilta ja kehitellyt niitä omiin tarpeisiinsa sopiviksi. Toisaalta tämähän on nimenomaisesti yksi Maailmanpankin asettamista tavoitteista ja tehtävistä kannustaa tämänkaltaiseen kehitykseen. 

Lähteet

Vastuullisuusraportointi.fi.

Maailmanpankki. worldbank.org.

Kansainvälinen rahoitusyhtiö. ifc.org.

IFC Performance Standards on Environmental and Social Sustainability.

Työ- ja elinkeinoministeriö. tem.fi. 

EU2019.fi.¨

Euroopan komissio. ec.europa.eu

Dea Henrikson

Johdanto 

Käsittelen tässä blogikirjoituksessa Maailmanpankkia ja sen toimintaa. Käyn ensin läpi mikä Maailmanpankki ja Maailmanpankkiryhmä on, näiden historiaa ja organisaatiota. Tämän jälkeen käsittelen Maailmanpankin ja Maailmanpankkiryhmän tehtäviä. Lopuksi tarkastelen miten Maailmanpankki edistää yritysvastuuta ja tukee hiilineutraaliutta vapaaehtoisten päästökompensaatiomarkkinoiden kautta.

Maailmanpankkiryhmään kuuluvat myös yksityistä sektoria rahoittava Kansainvälinen rahoitusyhtiö (IFC, International Finance Corporation), Monenkeskisten investointien takauskeskus (MIGA, Multilateral Investment Guarantee Agency) ja Kansainvälinen Investointiriitojen sovittelulaitos (ICSID, International Centre for Settlement and Investment Disputes).

Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF) perustetiin 1944, toisen maailmansodan jälkeen Bretton Woodissa pidetyissä neuvotteluissa Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian välillä. Neuvottelujen tulos oli Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto. Näiden kahden toimenkuva on muuttunut useampaan otteeseen perustamisen jälkeen. Neuvotteluissa pohdittiin myös kansainvälistä rahayksikköä ja Kansainvälistä kauppajärjestöä.

Maailmanpankin hallinto ja päätöksenteko

Maailmanpankki luotiin alun perin rahoittamaan niiden maiden jälleenrakentamista, jotka olivat kärsineet toisesta maailmansodasta. Maailmanpankki myönsi lainoja näille maille. Pääpaino oli infrastruktuurin jälleenrakentamisessa. IFC:n perustaminen 1956 mahdollisti lainojen myöntämisen yksityisille yrityksille ja rahalaitoksille kehitysmaissa. IDA:n perustaminen 1960 mahdollisti köyhien maiden auttamista, josta myös tuli yksi maailmanpankin päätavoitteista. ICSID:n perustaminen mahdollisti puolestaan kanavoimaan kansainvälisiä talouslähteitä köyhiin maihin.

Maailmanpankissa on yhteensä 189 jäsenmaata. Jokaisella jäsenmaalla on edustaja Maailmanpankin hallintoneuvostossa (Board of Governors). Hallintoneuvosto on Maailmanpankin ylin päättävä elin ja se kokoontuu kerran vuodessa varsinaiseen vuosikokoukseen mikä pidetään yhdessä Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) kanssa.

Pankin pääkonttori sijaitsee Washingtonissa. Suomi liittyi jäseneksi 14 tammikuuta 1948. Maailmanpankilla ei ole toimipistettä Suomessa, vaan Suomella on edustaja Maailmanpankissa. Suomessa päävastuu Maailmanpankkiasioissa on valtiovarainministeriöllä, ja Suomen edustaja hallintoneuvossa on valtiovarainministeri. Valtiovarainministerillä on Suomen korkeinta äänestysvaltaa ja hänen varaedustajanaan toimii kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministeri. Suomi kuuluu Pohjaismaiden ja Baltian maiden yhteiseen vaalipiiriin, jolla on yhteinen, vuorotellen eri maista valittava johtokuntaedustaja. Maailmanpankin hallintoneuvosto on delegoinut suurin osa tehtävistään johtokunnalle, johon kuuluu yhteensä 25 jäsentä. Johtokunta päättää Maailmanpankin toimintapolitiikasta ja hallinnosta, sektori- ja maakohtaisista kehitysstrategioista sekä yksittäisistä hankkeista. Maailmanpankin pääjohtaja toimii johtokunnan puheenjohtajana. Nykyinen pääjohtaja, amerikkalainen David Malpass on ollut virassaan huhtikuusta 2019 lähtien. 

Maailmanpankin ja kansainvälisen valuuttarahaston yhteiselimenä toimii Kehityskomitea. Komitean tehtävä on seurata maailmantalouden yleistilannetta ja erityisesti pääomavirtojen suuntautumista teollisuusmaista kehitysmaihin. Kehityskomitea koostuu 25 ministeristä, joista jokainen edustaa omaa äänestysryhmäänsä. Kehityskomitealla ei ole päätöksentekovaltaa. Komitea voi yhteisesti hyväksytyssä julkilausumassa ohjeistaa jäsenmaita ja Maailmanpankkiryhmän instituutioita. 

Maailmanpankkiryhmän tehtävä

Maailmanpankkiryhmän tehtävä on vähentää maailmanlaajuista köyhyyttä, lisätä yhteistä vaurautta ja edistää kestävää kehitystä. Kestävällä kehityksellä tarkoitetaan koulutusta, terveydenhuoltoa, julkishallintoa, infrastruktuuria, rahoitus- ja yksityissektoria, maataloutta, ympäristöä ja luonnonvarojen hallintaa. Lisäksi Maailmanpankkiryhmä tukee toiminnallaan ilmastonmuutokseen sopeutumista, ruokaturvan kehittämistä, hyvän hallintotavan vahvistamista, korruption vastaista taistelua ja kriisien ennaltaehkäisyä. Maailmanpankki tekee näiden lisäksi myös kehitystutkimusta.

Kansainvälisen kehitysjärjestö IDA:n tavoitteena on vähentää köyhyyttä tarjoamalla korottomia lainoja ja lahjarahoitusta kaikille köyhimmille kehitysmaille. IDA:n rahoitettavat ohjelmat edistävät talouskasvua, vähentää eriarvoisuutta ja parantavat ihmisten elinolosuhteita. Avunsaajamaiden hallitukset voivat päättää omista prioriteeteistaan sillä IDA:n kautta kohdennettuja varoja ei ole rajoitettu tietyille sektoreille.

Maailmanpankki (IBRD ja IDA) tarjoaa rahoitusta, policy advice (politiikkasuosituksia) ja teknistä tukea kehitysmaille. IDA:n painopiste on maailman köyhimmissä maissa. IBRD keskittyy keskituloisille ja luottokelpoisiin köyhiin maihin.

Maailmanpankki ja yritysvastuu

Maailmanpankki on julkaissut yritysvastuun strategisen suunnitelman (The Corporate Responsibility Startegic Plan) jossa pääpaino on seurata edustusvaltioiden kehitystä yritysvastuun osalta, arvioida yritysvastuun nykytilannetta ja seurata mihin suuntaan se on menossa sekä kannustamaan sidosryhmiä panostamaan vastuulliseen yritystoimintaan.  Maailmanpankilla on kymmenen periaatteen lista suunnattu yrityksille koskien kestävää yritystoimintaa, jossa mm kehotetaan eliminoimaan korruptiota, panostamaan henkilökunnan hyvinvointiin, vähentämään hävikkiä, varmistamaan tehokas raaka-aineiden käyttö, panostamaan kestävään maankäyttöön ja käyttämään vettä taloudellisesti. 

Maailmanpankki ja globaalit vapaaehtoiset päästökompensaatiomarkkinat

Vapaaehtoisella päästökompensoinnilla tarkoitetaan sitä, että aiheutettu ilmastohaitta pyritään kumoamaan hyvittämällä tai vähentämällä omia päästöjä vastaava määrä jossain toisaalla. Vapaaehtoisen päästökompensaatiotoiminnan tarkoituksena on mahdollistaa esimerkiksi matkustamisesta tai hankittavan tuotteen valmistamisesta aiheutuneiden kasvihuonepäästöjen hyvittäminen maksua vastaan. Kompensaatiota voidaan käyttää täydentävänä keinona vain silloin kun oman toiminnan tehokkuuden parantaminen ei riitä hiilineutraaliuden saavuttamiseksi. Vapaaehtoista kompensaatioita voivat ostaa hiilineutraaliutta tavoittelevat kansalaiset, yritykset ja organisaatiot. Hiilidioksidipäästöjen vapaaehtoinen kompensointi tapahtuu yleensä rahoittamalla sellaisia hankkeita, joissa päästöjä vähennetään, tai hankkeita, jotka poistavat suoraan kasvihuonekaasuja ilmakehästä.

Kuten jo aikaisemmin kirjoitettu niin yksi Maailmanpankkiryhmän tehtävä on edistää kestävää kehitystä, jolla tarkoitetaan mm ympäristön ja luonnonvarojen hallintaa. Lisäksi Maailmanpankkiryhmä tukee toiminnallaan ilmastonmuutokseen sopeutumista.

Maailmanpankki tukee hiilidioksidin hinnoittelua ja on 3.6. 2014 julkaissut lausuntonsa aiheesta (Statement Putting a Price on Carbon). Maailmanpankki korostaa hiilidioksidin hinnoittelun tärkeyttä estettäessä ilmaston lämpenemistä yli kaksi astetta ilmaston lämpötilasta ennen teollistumista. Maailmanpankki on myös kehittänyt teknisen avustusohjelman, nimeltään markkinoiden valmiuskumppanuus PMR (The Partenrship for Market Readiness). Ohjelman tarkoitus on edistää hiilidioksidin hinnoittelua ja niiden markkinoita.

Lähteet

Valtiovarainministeriö – Maailmanpankki. vm.fi/kansainvaliset-rahoitusasiat/maailmanpankki.
The World Bank, IBRD – IDA www.worldbank.org.
The Partnershp for Market Readiness – From the Ground Up, A decade of Lessons on Carbon Pricing.
Ympäristöministeriö – vapaaehtoiset päästökompensaatiot. www.ym.fi. 
Finnida. Maailmanpankkiryhmä / World Bank Group. www.finnida.fi.