Tuomas Niemi
Ajatukseni oli lähteä tarkastelemaan yritysvastuun kehitystä maailmanpankin näkökulmasta. Tavoitteena oli siis selvittää ovatko jotkin maailmanpankin historian saatossa kehittämät mekanismit vaikuttaneet nykyisiin nimenomaisesti Euroopan Unionin tasolla säädettyihin säädöksiin, jotka sääntelevät yritysten toimintaa yritysvastuun osalta. Aluksi avaan hieman mitä yritysvastuu tarkoittaa. Yritysvastuu, josta puhutaan myös yhteiskuntavastuuna, vastuullisena yrityksenä ja vastuullisena liiketoimintana tarkoittavat kaikki käytännössä samaa. Siinä on kyse yrityksen tai organisaation vastuusta niin sosiaalisista, taloudellisista että ympäristövaikutuksista. Vastuullisessa yritystoiminnassa tulee ottaa huomioon sekä yrityksen suorat, että epäsuorat vaikutukset ympäröivään yhteiskuntaan.
Maailmanpankki on perustettu 1944. Nykyisellään siihen kuuluu 189 jäsenvaltiota ja sillä on viisi erillistä instituutiota. Sen alkuperäisenä tavoitteena oli antaa lainoja toisen maailmansodan jälkeen uudelleen rakentamista varten. Se kuitenkin muutti nopeasti toimintaansa Marshall-avun tultua Eurooppaan. Maailmanpankki alkoi siirtää katsettaan kehittyvien maiden auttamiseen ja lainoittamaan heidän hankkeitaan. Vuosien saatossa Maailmanpankki alkoi kiinnittämään enenemissä määrin huomiotaan äärimmäisen köyhyyden poistamiseen ja siitä tulikin sen tärkein tavoite. 1990-luvun lopulta lähtien Maailmanpankin on toiminnassaan ottanut kestävän kehityksen kiinteästi mukaan toimintaansa.
Maailmanpankin instituutioista IFC eli kansainvälinen rahoitusyhtiö on yritysvastuun kannalta mielenkiintoinen. IFC on siis se osa Maailmanpankkia, joka rahoittaa kehittyvissä maissa toimivia yrityksiä. Sen tehtäviä ovat investoida yrityksiin, siirtää pääomaa ja neuvoa yrityksiä ja valtioita. He kehittävät toimintaperiaatteita, jotka auttavat luomaan yhteisiä standardeja investoinneille, jotka tähtäävät mitattavissa oleviin positiivisiin sosiaalisiin, taloudellisiin sekä ympäristövaikutuksiin taloudellisen tuoton ohella. Vuonna 2001 IFC teki ympäristön ja sosiaalisen kestävyydestä tärkeimmän prioriteettinsa kaikessa sijoitustoiminnassaan. IFC:llä on kahdeksanosainen toimintastandardien lista, johon kuuluvat: 1. ympäristö- ja sosiaalisten riskien ja vaikutusten arviointi ja hallinta, 2. työympäristö, 3. Resurssien tehokas käyttö ja saastuttamisen ehkäiseminen, 4. yhteisön terveyden ja turvallisuuden standardit, 5. Maanhankinta ja pakkolunastamisen standardit, 6. Biodiversiteetin suojelu ja kestävä hoito, 7. Alkuperäiskansojen huomioon ottaminen ja 8. Kulttuuriperinnön suojeleminen. IFC vaatii yrityksiä, joihin he investoivat noudattamaan näitä standardeja koko sijoituksen elinkaaren ajan.
Euroopan Unioni on erityisesti 2010-luvulta lähtien keskittynyt enenemissä määrin kestävään kehitykseen ja tätä kautta yritysvastuuseen. Tarkastelen seuraavaksi vain muutamia konkreettisia toimia. EU antoi 2014 muiden kuin taloudellisten tietojen raportointidirektiivin (Non-Financial Reporting Directive, NFRD) ja Suomen kirjanpitolakiin hyväksyttiin muutos tätä koskien 29.12.2016. Tämä edellyttää tietyt kriteerit täyttäviä yrityksiä raportoimaan yhteiskuntavastuustaan. Uusi EU:n direktiiviin pohjautuva laki velvoittaa yhtiöitä raportoimaan toimilinjoistaan, jotka koskevat ympäristöä, työntekijöitä ja sosiaalisia asioita, ihmisoikeuksia sekä korruption ja lahjonnan torjuntaa. Yhtiöiden raportointivelvoitteen toteuttaminen on tehty joustavaksi ja yhtiöt voivat täyttää sen parhaaksi katsomallaan tavalla, kuten osana toimintakertomustaan. Euroopan unionilla on lisäksi par aikaa työn alla Euroopan vihreän kehityksen ohjelma. Päällimmäisinä tavoitteina siinä on, että vuoteen 2050 mennessä ei enää aiheuteta kasvihuonekaasujen nettopäästöjä, talouskasvu on erotettu resurssien käytöstä ja ei jätetä ketään ihmistä eikä mitään aluetta jälkeen muista. Komissio on esittänyt EU:n ilmastoluokitusjärjestelmää eli kestävyyskriteereitä vihreiden investointien edistämiseksi. Tätä kutsutaan myös taksonomiaksi ja se on osa vihreän kehityksen ohjelmaa. Kyseessä on siis luokitusjärjestelmä sille, onko jokin investointi ympäristön kannalta kestävä. Nämä yhtenäiset kriteerit helpottavat vastuullista sijoittamista.
Tarkasteltaessa maailman pankin ja etenkin IFC:n kehitystä vuosien saatossa ja verrattaessa sitä nyt Euroopan Unionin tasolla asetettuihin tavoitteisiin ja säädöksiin yhtäläisyyksiä löytyy todella paljon. Yritysvastuun kannalta kehitys on hyvin lähellä toisiaan ja kattaa käytännössä kaikki samat aihealueet. Vaikuttaisi siltä, että Euroopan Unioni on ikään kuin lainannut ideoita suoraan Maailmanpankilta ja kehitellyt niitä omiin tarpeisiinsa sopiviksi. Toisaalta tämähän on nimenomaisesti yksi Maailmanpankin asettamista tavoitteista ja tehtävistä kannustaa tämänkaltaiseen kehitykseen.
Lähteet
Vastuullisuusraportointi.fi.
Maailmanpankki. worldbank.org.
Kansainvälinen rahoitusyhtiö. ifc.org.
IFC Performance Standards on Environmental and Social Sustainability.
Työ- ja elinkeinoministeriö. tem.fi.
EU2019.fi.¨
Euroopan komissio. ec.europa.eu