Louhintatoimet ja tekijänoikeus
Tiedon- ja tekstinlouhinta on yksi merkittävimmistä tutkimusta ja uuden tiedon tuottamista koskevista viimeaikaisista kehityksistä. Louhintamenetelmillä pyritään oleellisen tiedon löytämiseen suurista digitaalisista tieto- ja tekstimassoista. Tieteellisen tutkimuksen lisäksi esimerkiksi koneoppiminen perustuu pitkälti suurten, digitaalisessa muodossa olevien tieto- ja tekstimassojen louhintaan.
Tiedon- ja tekstinlouhinnan sallittavuus tekijänoikeudelliselta kannalta on kuitenkin ollut epävarmaa. Louhinta edellyttää usein suojattujen teosten kopioitumista ja säännöllisesti sui generis tietokantaoikeuden suojaamien tietokantojen siirtämistä ja hyväksikäyttöä. Louhintaa koskevia rajoituksia pyritään nyt harmonisoimaan EU:n ehdottamassa digitaalista tekijänoikeutta koskevassa direktiivissä. Ehdotettu sääntely on kuitenkin ongelmallinen, kuten alempana osoitetaan.
Ehdotuksen sisältö ja ongelmat
Ehdotettu poikkeus sallisi tutkimusorganisaatioiden tekemän tiedonlouhinnan silloin, kun niillä on muutoinkin tutkimukseen liittyvä oikeus käyttää materiaalia tutkimustarkoituksessa. Poikkeus koskisi vain tutkimusorganisaatioita, jotka tekevät tutkimusta ei-kaupallisesti taikka siten, että voitot käytetään tieteelliseen tutkimukseen. Tutkimusorganisaatio voi tehdä tutkimusta myös jäsenvaltion julkisen intressin toteuttamiseksi. Poikkeus kattaa sekä tekijän- että tietokantaoikeuteen kuuluvat olennaiset yksinoikeudet.
Poikkeuksesta hyötyvän tutkimusorganisaation määritelmä on erittäin kapea. Se ensinnäkin rajaa kaupalliset toimijat pitkälti poikkeuksen ulkopuolelle. Ne voisivat tehdä EU:n alueella tiedon- ja tekstinlouhintaa vain erittäin rajoitetusti. Kaupalliset toimijat voisivat hyötyä ei-kaupallisesti toimivien tutkimusorganisaatioiden tiedon- ja tekstinlouhinnasta ja käyttää hyväkseen näin saavutettuja tutkimustuloksia, mutta eivät tehdä louhintaa itse täysimääräisesti. Toiseksi yksityisten henkilöiden mahdollisuudet tehdä tiedon- ja tekstinlouhintaa ovat rajatut.
Sopimusehdot, joissa kielletään poikkeuksen mukainen toiminta, ovat mitättömiä. Tietokantaoikeuksien haltijat eivät voi siten pätevästi estää poikkeuksen soveltumista tietokantojen käyttö- tai sopimusehdoissa. Muuten poikkeus olisikin helppo kiertää.
Koska aiemmin säädetyn tietoyhteiskuntadirektiivin opetusta ja tutkimusta koskeva poikkeus on jäsenvaltioille vapaaehtoinen, eikä tietokantadirektiivi huomioi lainkaan tiedon- ja tekstinlouhintatekniikoita tai niiden nykyistä merkitystä, tiedon- ja tekstinlouhintaa koskevan jäsenvaltioille pakollisen poikkeuksen säätäminen on sinänsä perusteltua.
Ehdotettu poikkeus varmentaa ja täsmentää muun muassa julkisin varoin rahoitettujen ei-kaupalisten yliopistojen ja korkeakoulujen oikeutta käyttää tietokantoja tiedon- ja tekstinlouhinnassa. Tutkimusorganisaatioita koskevan poikkeuksen säätäminen ei kuitenkaan ratkaise näiden analyysimenetelmien ongelmallisuutta muiden tietokantoja käyttävien tahojen kannalta. Muiden kuin ei-kaupallisten tutkimusorganisaatioiden mahdollisuudet tehdä tiedon- ja tekstinlouhintaa itsenäisesti voivat siten kaventua ehdotetun poikkeuksen myötä. Yksityiset henkilöt tieteentekijöinä ehdotus ohittaa täysin.
Tuomas Mylly ja Ulla-Maija Mylly