Kirjoittajan arkistot:finnbrain

God Jul!

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

År 2017 lider mot sitt slut, och det är dags att tacka alla familjer som deltar i studien för det gångna året. Detta år förvärkligades vårt traditionella julbrev istället som en julkalender på vår Facebook-sida: https://www.facebook.com/finnbrain/ De små studiedeltagarna deltog i arbetet genom att bidra konstverk till kalendern. Ett sammandrag av julkalenderns innehåll kan nu hittas här på vår blogg.

(Bild: Väinö 4 år)

I julkalendern presenterade vi utöver frågeformulärstudien också följande delstudier:

Varje vecka postar vi frågeformulär till familjer som deltar i undersökningen. Frågeformulärsstudien inkluderar alla som deltar i FinnBrain-studien, och svaren ger oss värdefull information för vår forskning. Det gör inget fastän du inte returnerat vartenda formulär vi skickat – livssituationer ändrar, och tidvis har man mera tid att fylla i formulär, tidvis mindre. Frågeformulären är den viktigaste enskilda insamlingsmetoden för data till forskningen, och vi är tacksamma för varje returnerat frågeformulär.

Delundersökningen gällande barnens dagvård har fortskridit väl under höstens lopp. Salivprover för bestämning av kortisolhalt har tagits i över 200 familjer och på 30 olika daghem. Insamlingen av salivprover har under denna höst redan varit bekant för barnen, eftersom det i samtliga fall varit fråga om uppföljningsprover.

I den sociala växelverkan och kommunikationen mellan människor är uppmärksamheten mot ansiktsuttryck i en central roll. Redan en nyfödd riktar sig kraftigt mot människoansikten, när det t.ex. söker förälderns omsorg men även information om omgivningens händelser. I FinnBrain har vi undersökt utvecklingen av barnets uppmärksamhet mot ansiktsuttryck från och med babyåldern med hjälp av ögonrörelseregistrering. Cirka 400 barn har deltagit i undersökningsbesök vid 8 och 30 månaders ålder. Denna höst har en ny mätningspunkt för samma barn påbörjats då de fyller 5 år.

Under det senaste året har barn i småbarnsålder kallats till sömnstudien, i vilken barnens sömn har undersökts med hjälp av rörelseaktivitetsmätare. Mätarna påminner om armbandsur, och med hjälp av dem kan man bland annat undersöka insomningstid, sömnens längd samt antalet uppvaknanden under natten.

FinnBrains amningsdelstudie slutfördes i år, då de yngsta deltagarna i studien fyllt 2 år. Inom FinnBrains amningsstudie har vi samlat in totalt 811 modersmjölksprover vid fem olika mätningspunkter. Insamlingen av prover har nu, till julen 2017, slutförts.

I julkalendern berättade vi om nya delstudier som inleds för 5-åringarna:

Utvecklingspsykologiska undersökningsbesöken för 5-åringar har kommit igång i början av hösten. Barnen får bland annat delta i lekfulla uppgifter med vilka barnets psykiska utvekling och tillväxt undersöks. Familjen får ett skriftligt sammandrag och en beskrivning av besökets innehåll som minne.

Tal- och språkundersökningen har också kommit igång under hösten. Barnets får genomföra uppgifter som mäter förmågan att producera och förstå tal. Barnets hörsel undersöks även. Till slut får familjen information om barnets språkliga förmåga i förhållande till jämnåriga.

Magnetavbildningsresorna, som började för ett år sen, fortsätter även nästa år. Som en ny åldersgrupp bjuds nu femåriga barn med på besöket, som genomförs så att förberedelser och övningar sker på ett lekfullt sätt i enlighet med varje barns egen takt. Varje barn får bestämma temat på denna resa själv. Hittills har vi tagit emot 33 barn, och bland med dem har vi haft ”prinsesspiloter”, ”astronauter” men också ”deltagare i “hjärnmagnetundersökning”.

FinnBrains barnläkaruppföljning genomförs under åren 2018-2020 då barnen är runt 5 år gamla. I den ingår en telefonintervju med föräldrarna, efter att barnet först lämnat olika biologiska prov antingen i laboratoriet eller i Teutori. I telefonintervjun behandlas frågor gällande barnets hälsa och resultaten av allergiblodprovet. Ifall det under intervjun uppkommer oro gällande barnets hälsa, diskuterar den intervjuande läkaren ärendet, och hänvisar vid behov till vidare vård.

Till samma helhet hör en delstudie som inleds i början av 2018, till vilken vi bjuder in mammor och pappor till femåriga barn. Med hjälp av till exempel ögonrörelseregistrering undersöker vi hur föräldrar ser på olika känsloladdade bilder, samt hur de agerar med olika slutledningsuppgifter. Vår målsättning är att utreda de delaspekter av föräldraskap som är centrala för barnets utveckling. Med hjälp av denna information kan man också utarbeta förebyggande interventioner som stödjer föräldraskapet och barnets gynnsamma utveckling.

Under år 2017 har vi fått forskningsresultat från vårt studiematerial:

Detta år har det funnits anledning att fira, eftersom den första doktorsavhandlingen som använder vårt forskningsmaterial har publicerats. Saara Nolvi presenterade sin avhandling, i vilken det undersöktes hur mammors stress symptom och koncentrationen av stresshormonet kortisol i modersmjölken är relaterade till babyns reaktion på rädsla och exekutiva fungerande vid 8 månaders ålder, under sin disputation den 1.12.2017. Avhandlingens resultat visade att olika slag av tidig stress exponering endast i liten grad påverkar babyns emotionella drag. Å andra sidan är effekterna individuella och påverkas bland annat av babyns kön och tidpunkten för stressexponeringen. Man kan bekanta sig med den elektroniska versionen av doktorsavhandlingen på adressen http://www.utupub.fi/handle/10024/144128 (abstraktet är skrivet på finska och engelska, själva avhandlingen på engelska).

De första resultaten gällande hårkortisolnivåns, alltså kroppens långvariga stresshormonkoncentrations, samband med mammans graviditetstida stress har erhållits. Enligt dem verkar vissa stressymptom ha ett hårfint samband med hårkortisolnivån, men andra faktorers betydelse för kortisolkoncentrationen är betydenade. Det kan hända att mödrarnas graviditetstida självrapporterade stressmängder och hårkortisolet berättar om olika fenomen. Med andra ord, all upplevd stress reflekteras inte nödvändigtvis i kroppen som långvarigt förhöjda kortisolkoncentrationer.

Hjärnmagnetundersökningarna har varit ett tyngdpunktsområde, och de första resultaten gällande social beröring har publicerats under slutdelen av år 2017. Öm beröring aktiverade redan en kort tid efter födseln samma, för känslor centrala, områden i hjärnan som hos vuxna. Aktiveringen av insula upptäcketes både med hjälp av magnetavbildning (Functional magnetic resonance imaging, fMRI) vid 1 månaders ålder, och optisk avbildning (Near-infrared Spectroscopy, NIRS) vid 2 månaders ålder. https://tinyurl.com/y7mfg7t7

En framblick i det kommande året:

Vi i FinnBrain vill öka allmänhetens kännedom om hur stress kan inverka på hjärnans utveckling. Därför håller vi på och utvecklar ett infopaket, som i framtiden kommer att finnas tillgänglig bland annat vid barn- och mödrarådgivningar i Åbonejden och på vår nätsida. På det här sättet kan vi konkret främja barn och ungdomars hälsa och välmående.

Nytt är också att FinnBrain-forskningen i början av hösten skaffat en hyrbil till vårt förfogande. Tack vare den är det möjligt för oss att komma och plocka upp prover direkt från era hem. Bilen möjliggör även användningen av nya forskningsmetoder. Nästa år börjar våra hemundersökningsbesök, vilket betyder att en del av de undersökta 5-åringarnas undersökningsbesök kan förverkligas i barnets eget hem.

Rekryterandet av familjer till FinnBrain-studiens pilotfas började i maj 2010, och till den egentliga studien i december 2011. När man tar i beaktande att planeringen av projektet tog minst ett par år innan själva datainsamlingen började, går det nu att likna FinnBrain-projektet vid ett barn som vuxit från småbarn till ett barn i skolåldern. Vi är genuint tacksamma för alla familjer som deltar i studien!

(Bild: Meeri 2 år)

Å hela forskningsgruppens vägnar önskar vi er en god jul och ett gott nytt år 2018! Ses igen nästa år i samband med forskningsrelaterade ärenden.

Kuulumisia viisivuotiaiden lasten kehityspsykologisilta tutkimuskäynneiltä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Hei, olemme FinnBrainin psykologiryhmän tuoreimmat väitöskirjatutkijat. FinnBrainin psykologiporukkaan kuuluu yksitoista innokasta psykologia, jotka kaikki tutkivat erilaisia itsesäätelyn kehittymiseen liittyviä psykologisia ilmiöitä. Itsesäätely on laaja käsite, johon kuuluvat mm. toiminnanohjaus ja tunteiden säätely. Itsesäätely on tärkeä tutkimuskohde, sillä sen tiedetään olevan laajasti yhteydessä ihmisen psyykkiseen hyvinvointiin ja toimintakykyyn.

Meillä on ollut ilo käynnistää viime kuukausien aikana 5-vuotiaiden lasten kehityspsykologiset tutkimuskäynnit. Kyseessä on jo FinnBrainin kolmas kehityspsykologinen mittauspiste: aiemmin olemme kutsuneet lapsia tutkimuskäynneille 8 kuukauden ja 2,5 vuoden iässä. Tällä tavoin eri ikäpisteissä kerätystä tiedosta muodostuu lasten pitkittäisestä psykologisesta kehityksestä raskausajasta alkaen esikouluikään asti tieteellisesti arvokasta tietoa, jota voimme yhdistää FinnBrainin muihin osatutkimuksiin.

Tutkimuskäynnillä pääsemme tutustumaan 5-vuotiaiden lasten toimintaan kolmessa eri tehtävätilanteessa. Käynti alkaa silmänliikemittauksella, jossa lapsi pääsee vanhemman seurassa katsomaan kasvojen kuvia tietokoneelta. Samalla silmänliikekamera seuraa lapsen katseen suuntaa. Tehtävässä tutkitaan, miten 5-vuotiaat lapset kiinnittävät huomioita erilaisiin tunnepitoisiin kasvokuviin. Seuraavaksi lapsi tekee tutkijoiden kanssa pelinomaisia tehtäviä, joilla tutkitaan mm. lapsen toiminnanohjausta ja keskittymiskykyä. Tämän osion aikana lapset pääsevät mm. rakentamaan palikoilla, pelaamaan tablettipelejä ja etsimään piilotettuja tarroja. Käynnin päätteeksi on vanhemman ja lapsen yhteinen peli- ja leikkihetki, jonka tarkoituksena on kerätä tietoa siitä, miten vanhemmat ja lapset toimivat yhdessä.

Lähetämme perheille käynnin jälkeen kotiin yhteenvedon, jossa kuvataan lapsen toimintaa käynnin aikana niiden tehtävien osalta, joista on suomalaista vertailuaineistoa. FinnBrainissä pyritään käyttämään mahdollisimman uusia ja kehittyneitä tutkimusmenetelmiä, joten osasta menetelmistä ollaan vasta keräämässä suomalaista vertailuaineistoa. Jos lapsen kehityksestä herää huoli, asiasta keskustellaan perheen kanssa ja perhe ohjataan hakemaan asianmukaista apua.

Tutkimuskäynnit ovat päässeet syksyn aikana jo mukavasti vauhtiin! On ollut innostavaa päästä tapaamaan FinnBrain-tutkimuksessa mukana olevia perheitä ja heidän valloittavia 5-vuotiaita lapsiaan. Tutkimusperheiden mukavassa seurassa tulemme toteuttamaan tutkimuskäyntejä seuraavat kolme vuotta.

Eeva Holmberg, psykologi, väitöskirjatutkija
Elisabeth Nordenswan, psykologi, väitöskirjatutkija

FinnBrainin aleksitymiaryhmä – sanoittamassa sitä, kun sanat eivät riitä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tunteiden tunnistaminen, erottelu, ja niiden säätely ovat tärkeitä kykyjä mielenterveyden, vanhemmuuden ja sosiaalisen vuorovaikutuksen kannalta. Kaikki ihmiset tuntevat tunteita, mutta osalle meistä niiden tunnistaminen ja ilmaiseminen on vaikeampaa. Monesti tunteita on myös vaikea erottaa ruumiillisista tuntemuksista. Tällaista persoonallisuuden piirteistöä kutsutaan aleksitymiaksi (käännös: ei sanoja tunteille). Siihen katsotaan liittyvän myös korostuneen käytännöllinen ajattelutyyli, joka keskittyy ulkoisen maailman yksityiskohtiin, ja pitää ihmisen sisäistä maailmaa vähemmän tärkeänä tai kiinnostavana. Viimeistä piirrettä kutsutaan ulkokohtaiseksi ajattelutyyliksi. Aleksitymiassa esiintyy lisäksi mielikuvituksen puutetta, heikentynyttä kykyä empatiaan sekä vaikeuksia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa.

Aleksitymia on yleinen piirre tai piirteiden ryväs, jota esiintyy vajaalla 15 prosentilla yleisväestöstä. Tosin FinnBrain-väestössä yleisyys on ollut selvitystemme mukaan vain 3-4 prosentin luokkaa. Aleksitymiaa itsessään ei pidetä mielenterveys- eikä persoonallisuushäiriönä, vaan sen ajatellaan olevan tiettyjen persoonallisuuspiirteiden jatkumo, eli kaikki ihmiset ovat enemmän tai vähemmän aleksityymisiä. Tästä huolimatta aleksitymia näyttää altistavan ihmisiä useille terveysongelmille kuten masennukselle, ahdistuneisuushäiriöille, syömishäiriöille, päihteiden ongelmakäytölle sekä korkealle verenpaineelle. Yksi selitys näille yhteyksille on, että aleksityymiset ihmiset saattavat – mahdollisesti huomaamattaan – kärsiä kroonisesta stressistä.

Selkeää teoriaa aleksitymian synnystä ei ole. Perimä ja synnynnäinen temperamentti vaikuttavat jonkin verran aleksitymiapiirteisin, lapsuuden kasvuympäristön osalta vanhempien ylisuojelevuus ja emotionaalinen vaillejääminen on myös osoitettu riskitekijöiksi. Lisäksi yhteiskunnalliset tekijät voivat vaikuttaa kokonaisten sukupolvien tunteiden käsittelyyn. Tällainen tekijä voi olla esimerkiksi sota tai nälänhätä, mutta lievemmilläkin sosio-kulttuurisilla tekijöillä on merkityksensä. Suomessa vanhemmilla sukupolvilla aleksitymia on nuorempia sukupolvia yleisempää.

FinnBrain-tutkimustuloksemme viittaavat siihen, että aleksityymiset ihmiset saattavat jakautua kahteen hyvin erilaiseen ryhmään tai alatyyppiin. Ensimmäinen alatyyppi tunnistaa ja myöntää kokevansa ongelmia tunneilmaisussa, ja tämä ryhmä myös kokee eniten masennus- ja ahdistuneisuusoireita. Toinen alatyyppi, joka koostuu suurelta osin miehistä, saattaa olla yhtä lailla kyvytön ilmaisemaan tunteitaan, muttei koe tätä piirrettään niinkään ongelmaksi. Voisi kenties olla niin, että ulkokohtainen ajattelu, jossa omia tai muiden tunteita ei pidetä tärkeinä, suojelee heitä masennukselta ja ahdistuneisuudelta. Saattaa kuitenkin olla niinkin, että sama piirre voi altistaa yksilön epäterveille keinoille säädellä omia tunteitaan, kuten päihteiden liikakäytölle tai ylensyönnille.

Mielenkiintoinen tutkimustyömme aleksitymian olemuksen, mekanismien ja yhteyksien parissa jatkuu. Tuhannet kiitokset kaikille tutkimusperheille!

Jani Kajanoja, psykiatriaan erikoistuva lääkäri, väitöskirjatutkija
Noora Scheinin, psykiatriaan erikoistuva lääkäri, erikoistutkija

Lasten silmänliikemittauksiin perehtynyt tutkija vierailulla FinnBrainissä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Psykologi, post doc –tutkija Roy Hessels (Utrechtin yliopisto, Hollanti) vieraili FinnBrain-tutkimuksessa 22.-25.10.2017. Roy on käyttänyt omissa töissään silmänliikemittausta tutkiessaan pienten lasten katseen suuntautumista mm. sosiaalisissa vuorovaikutustilanteissa. Yksi hänen kiinnostuksenkohteistaan on ollut selvittää sosiaaliseen tarkkaavaisuuteen vaikuttavia tekijöitä varhaislapsuudessa. Tällä hetkellä hän on kehittämässä menetelmää, jolla voidaan tutkia kahden ihmisen silmänliikkeitä samaan aikaan heidän ollessaan vuorovaikutuksessa toistensa kanssa peilin välityksellä.

Silmänliikemittaus tarjoaa luotettavan tavan tutkia pienen lapsen tarkkaavaisuusprosesseja, kuten katseen suuntautumista kasvoihin ja niistä pois. Mittauksesta saatavan aineiston laatuun on kuitenkin tärkeää kiinnittää huomiota, sillä etenkin vauvojen ja pienten lasten silmänliiketutkimuksissa se on väistämättä heikompaa kuin aikuisten tutkimuksissa. Aikuiset pystyvät tutkimustilanteessa yleensä toimimaan paremmin annettujen ohjeiden mukaan, kuten istumaan paikallaan ja suuntaamaan katsettaan tietokoneen näytölle, johon ärsykkeitä esitetään. Tällöin silmänliikekamera pystyy koko ajan rekisteröimään katsetta, eikä aineistoon tallennu yhtä paljon katkoksia tai epäaitoja katseen suuntauksia. Aineiston laatua tarkastelemalla ja kehittämällä tutkijat voivat siis taata mahdollisimman luotettavaa tietoa jo pienen lapsen tarkkaavaisuudesta.

Kutsuimme Royn vieraaksemme, jotta hän voisi ohjata meitä FinnBrain–tutkimuksessa jo kerätyn silmänliikeaineiston käsittelyssä. FinnBrainin kehityspsykologisen tutkimuksen alla on kerätty runsaasti tietoa silmänliikemenetelmää hyväksikäyttäen; yli 400 vauvaa on osallistunut kahdeksan kuukauden iässä tutkimukseen, jossa on tarkasteltu vauvan katseen suuntautumista tunnepitoisiin kasvoihin ja niistä pois. Samat lapset ovat osallistuneet silmänliiketutkimukseen uudelleen 2,5 vuoden iässä, ja tällä hetkellä heitä kutsutaan kolmannelle tutkimuskäynnille 5 vuoden iässä. Vuodenvaihteessa FinnBrainin alaisuudessa käynnistyy lasten vanhemmille uusi osatutkimus, jossa on tarkoitus aloittaa silmänliiketutkimukset myös äideille ja isille.

Royn vierailu oli tutkimuksen näkökulmasta erittäin antoisa. Hän opetti meitä psykologitutkijoita mm. käyttämään kehittämäänsä matemaattista menetelmää, jonka avulla voidaan tarkastella aineiston laatua ja hylätä sellaiset mittaustulokset, joiden laadusta emme voi olla varmoja. Lisäksi menetelmä mahdollistaa sen, että voimme selvittää melko tarkasti sen, missä kohtaa kasvoja (silmien alue, nenä, suu) lapsen katse on liikkunut hänen katsellessaan erilaisia tunnepitoisia kasvoja. Hänen kehittämäänsä menetelmää tullaan soveltamaan FinnBrain-aineistoon siinä vaiheessa, kun 2,5-vuotiaiden tutkimuskäynnit päättyvät ensi keväänä. On hienoa todeta, että kansainvälisen yhteistyön avulla voidaan tukea tieteellistä työtä, jotta se olisi mahdollisimman luotettavaa ja palvelisi tarkoitustaan!

Olemme parhaillaan työstämässä kahdeksan kuukauden ikäisten vauvojen silmänliikeaineistoa. Ensimmäinen julkaisu on lähtenyt arvioitavaksi kansainväliseen lehteen juuri tällä viikolla. Odotamme tuottavamme tärkeää ja luotettavaa tietoa pienen lapsen tarkkaavaisuuden kehityksestä tämän kansainvälisestikin ainutlaatuinen monitieteisen pitkittäistutkimuksen aineistosta. Julkaisujen ilmestyttyä tulemme tuottamaan niistä tietoa myös tänne FinnBrainin blogiin.

 

Eeva-Leena Kataja, psykologi, psykoterapeutti, väitöskirjatutkija

Joustavat aivot

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Konferenssimatka Zürichiin 7.-9.9.2017

Kuten FinnBrain-blogissa aiemminkin on kerrottu, stressi vaikuttaa aivojen ja käyttäytymisen kehitykseen, mutta yhteys ei ole yksiselitteinen eikä suoraviivainen (Varhainen stressi ei vaikuta kaikkiin, 20.4.2017). Nykytietämyksen mukaan, lyhytaikaisesti stressi- ja kortisolialtistus keskushermostossa edistävät oppimista, kun taas pitkään tai liiallisissa määrin stressi saattaa heikentää aivojen muovautuvuutta ja edistää aivojen ikääntymistä. Aivojen muovautuvuus on tärkeää uusien asioiden oppimisen kannalta. Lapsuudessa ja nuoruudessa aivojen muovautuvuus on suurempaa, mutta siihen voi vaikuttaa myös elintavoilla lapsuuden ja nuoruuden jälkeen.

Syyskuun alussa Zürichissä järjestettiin vuosittainen International Society of Psychoneuroendocrinology -tapaaminen. Järjestön tarkoituksena on tukea ja tuoda esille sekä perustutkimusta että soveltavaa tutkimusta psykoneuroendokrinologian saralta. Psykoneuroendokrinologialla tarkoitetaan tutkimusalaa, jossa tarkastellaan hormonitasojen vaihtelua suhteessa käyttäytymiseen. Konferenssissa käsiteltiin monipuolisesti muun muassa stressin ja stressihormoni kortisolin vaikutuksia aivojen kehitykseen ja kokonaisvaltaiseen terveyteen.

Yhtä konferenssin symposiumia johti Linnea Karlsson, toinen FinnBrain-tutkimuksen johtajista. Symposiumissa esiteltiin monialaisesti FinnBrain-tutkimuksen alustavia tuloksia. Tuloksia oli esittelemässä neljä nuorta tutkijaa FinnBrain-tutkimuksesta ja yksi Karoliinisesta Instituutista Tukholmasta.

Paula Mustonen esitteli tuloksia koetun stressin ja hiuskortisolipitoisuuden välisestä yhteydestä. Hiuskortisoli mittaa elimistön kortisolitasoja usean kuukauden ajalta ja FinnBrain-tutkimuksessa se oli heikosti yhteydessä koettuun stressiin, ainoastaan joidenkin kyselyjen osalta. Saattaa siis olla, että äitien itse raportoimat psyykkiset oireet ja hiuskortisoli kertovat erilaisesta ilmiöstä. Toisin sanoen siis kaikki koettu stressi ei välttämättä heijastu elimistöön pitkäaikaisesti korkeampina kortisolipitoisuuksina.

Anna Aatsinki kertoi symposiumissa lapsen temperamentin ja suolistomikrobiston koostumuksen välisistä yhteyksistä. Tytöillä voimakkaampi pelkoreaktio oli yhteydessä vähäisempään suolistomikrobiston monimuotoisuuteen. Pojilla taas Bifidobakteerien – tunnettujen terveyttä edistävien bakteerien – suurempi pitoisuus oli yhteydessä positiiviseen emotionaalisuuteen, mikä aiempien tutkimusten mukaan ennustaa tulevaisuuden ulospäinsuuntautunutta temperamenttia.

Lastenlääkäri Laura Korhonen puhui äidin raskaudenaikaisen stressin ja lapsen nenänielun rinoviruksen monimuotoisesta yhteydestä lapsen tapaan reagoida stressiin. Rinovirus on lasten yleisin flunssan ja hengityksen vinkumisen aiheuttaja, mutta lisäksi se on yhdistetty astman kehittymiseen. Toisaalta raskaudenaikaiselle stressille altistuneilla on todettu enemmän astmaa ja muita atooppisia sairauksia. Alustavissa tuloksissa huomattiin, että lapset, jotka olivat altistuneet stressille raskausaikana ja kantoivat nielussaan rinovirusta, reagoivat stressiin eri tavalla kuin muut lapset.

Pian väitöskirjansa valmiiksi saava Saara Nolvi esitteli yhteyttä äidinmaidon kortisolipitoisuuden ja äidin koetun stressin välillä. Tyttölasten äideillä, jotka raportoivat sekä erittäin paljon että vähän stressiä, on korkeampi maidon kortisolipitoisuus kuin äideillä, jotka raportoivat stressiä keskimääräisesti. Jälleen siis tulokset viittaavat siihen, että lapsen sukupuolella on vaikutusta löydösten ja varhaisen stressin välisiin yhteyksiin.

Symposiumin viimeisteli Wibke Jonas Karoliinisesta Instituutista, jonka aihe liittyi myös imetykseen. WHO suosittelee imetystä lapsen ensisijaiseksi ravitsemukseksi, jos siihen vain on mahdollisuus. Monet tekijät kuitenkin vaikuttavat imetykseen, sen aloitukseen ja kestoon. Tässä kanadalaisessa tutkimuksessa selvitettiin erityisesti äidin masennuksen merkitystä imetykselle. Tutkijat havaitsivat, että äidin masennus oli yhteydessä lyhyempään imetyksen kestoon. Lisäksi he totesivat, että äidin oma geeniperimä muokkasi tätä yhteyttä. Tulokset korostavat vanhempien masennustilojen hoidon tärkeyttä.

Myös FinnBrain-tutkija Susanna Kortesluoma esitteli tuloksiaan liittyen lapsen tehohoitoon, äidin raskaudenaikaiseen stressiin ja lapsen myöhempään kortisolin eritykseen posterin muodossa. Stressille altistuneilla lapsilla oli hieman enemmän syntymän jälkeistä tehohoitoa kuin stressille altistumattomilla. Tämä ei kuitenkaan ollut yhteydessä lapsen kortisolin eritykseen.

Symposiumissa esiteltiin monialaisesti FinnBrain-tutkimuksen tuoreita tuloksia, vaikkakin vasta seuranta paljastaa, mikä merkitys raskauden- ja lapsuudenaikaisilla löydöksillä ja yhteyksillä on tulevan hyvinvoinnin kannalta. Toistaiseksi voimme ainoastaan pohtia aiempien tutkimustulosten pohjalta. Yhteydet stressin, ympäristön ja yksilön terveyden välillä ovat monimuotoisia ja niiden selvittämiseen tarvitaan monialaista yhteistyötä ja pidempiaikaista seurantaa. FinnBrain-tutkimuksessa pyritään parhaalla mahdollisella tavalla selvittämään tätä monimuotoista yhteyttä.

Anna Aatsinki, väitöskirjatutkija

Den anpassningsbara hjärnan
Konferensresa till Zürich 7.-9.9.2017

Såsom det i FinnBrain-bloggen även tidigare berättats påverkar stress hjärnans och beteendets utveckling, men sambandet är varken entydigt eller lätt att förstå (Tidig stress påverkar inte alla, 20.4.2017). I dagens läge vet man att en kortvarig exponering av det centrala nervsystemet för stress och kortisol har en främjande effekt på inlärningen. Däremot är det möjligt att långvarig eller överdriven stress försämrar hjärnans formbarhet och försnabbar dess naturliga åldringsprocess. Hjärnans formbarhet är viktig med tanke på inlärningen av nya saker. I barn- och ungdomen är formbarheten större, men man kan påverka den även senare i livet genom sina levnadsvanor.

I början av september arrangerades det årliga International Society of Psychoneuroendocrinology -mötet i Zürich. Organisationens syfte är att stödja samt framföra både grund- och tillämpad forskning inom psykoneuroendokrinologins fält. Med psykoneuroendokrinologi menas den vetenskap som undersöker förändringar i den hormonella verksamheten och deras förhållande till beteendet. Under konferensen behandlades bland annat effekten av stress, och stresshormonet kortisol, på hjärnans utveckling samt på den helhetsmässiga hälsan.

Linnea Karlsson, en av FinnBrain-forskningens ledare, ledde ett av konferensens symposium. I symposiet presenterades forskningens preliminära resultat av fyra unga forskare från FinnBrain-forskningen och en från det Karolinska Institutet i Stockholm.

Paula Mustonen presenterade resultat om sambandet mellan subjektivt upplevd stress och koncentrationen av kortisol i håret. Med hjälp av hårkortisolet kan man mäta kortisolnivån i kroppen under en flera månader lång period. I FinnBrain-forskningen korrelerade hårkortisolet svagt med den upplevda stressnivån, samband hittades endast med några frågeformulär. Det är därför möjligt att de psykiska symptom som mödrarna rapporterat och hårkortisolet beskriver olika fenomen. Med andra ord reflekteras inte all upplevd stress nödvändigtvis som en långvarigt förhöjd kortisolkoncetration i kroppen.

Anna Aatsinki berättade i symposiet om sambandet mellan tarmflorans sammansättning och barnets temperament. Hos flickor hade en lägre mångfald i tarmfloran ett samband med en kraftigare rädsloreaktion. Hos pojkar däremot var en högre halt av Bifidobakterier, som är välkända hälsofrämjande bakterier, relaterade till positiv emotionalitet, vilket enligt tidigare forskning förutspår ett framtida utåtriktat temperament.

Barnläkaren Laura Korhonen berättade om moderns graviditetstida stress och förekomsten av Rhinovirus i barnets svalg samt det mångfacetterade sambandet mellan dessa faktorer och barnets egna framtida sätt att reagera på stress. Rhinovirus är den vanligaste orsakaren av förkyldning och pipande eller väsande andning bland barn, men viruset har även kopplats till en förhöjd risk för att utveckla astma. Å andra sidan har man konstaterat mera astma och atopiska sjukdomar hos barn som utsatts för moderns graviditetstida stress. De preliminära resultaten visade att barn som utsatts för graviditetstida stress, och var bärare av Rhinovirus, reagerade på stress på ett annorlunda sätt än övriga barn.

Saara Nolvi, som snart slutför sin doktorsavhandling, presenterade samband mellan modersmjölkens kortisolkoncentration och moderns upplevda stressnivå. Flickors mödrar, som rapporterade både väldigt höga och väldigt låga nivåer av stress, hade en förhöjd kortisolkoncentration i modersmjölken, jämfört med mödrar som rapporterade stressnivåer nära medeltalet. Resultaten tyder alltså igen på att barnets kön har en inverkan på sambandet mellan fynden och tidig stress.

Symposiet avslutades av Wibke Jonas från det Karolinska Institutet, vars ämne även det berörde amning. WHO rekommenderar amning som barnets primära födokälla alltid om det bara är möjligt. Det finns dock flera faktorer som inverkar på amningen och dess påbörjande samt varaktighet. I denna kanadensiska studie undersöktes speciellt inverkan av moderns depression på amningen. Forskarna upptäckte att moderns depression var relaterat till en kortare amningstid. Dessutom konstaterade de att moderns genom modifierade detta samband. Resultaten betonar vikten i att vårda föräldrars depressionstillstånd.

FinnBrain-forskaren Susanna Kortesluoma presenterade även hon resultat i form av en poster. Postern handlade om intensivvård av barn, moderns graviditetstida stress och barnets senare kortisolutsöndring. Barn som utsatts för stress löpte en något större risk att behöva intensivvård än de barn som inte utsatts för stress. Det fanns dock ingen koppling till barnets utsöndring av kortisol.

I symposiet presenterades FinnBrain-forskningens färska resultat i en tvärvetenskaplig miljö. Dock kommer först uppföljning att avslöja vilken inverkan fynd under graviditeten och barndomen har för det kommande välmåendet. Tills vidare kan man endast reflektera på basis av tidigare forskningsresultat. Sambanden mellan stress, omgivningen och individen är mångfacetterade och för att klarlägga dem behövs tvärvetenskapligt samarbete och uppföljning på lång sikt. I FinnBrain-studien strävar man efter att på bästa möjliga vis utreda detta mångfacetterade samband.

Anna Aatsinki, doktorand

Iltaunia ja seikkailua – lasten ehdoilla aivojen mysteerien jäljillä

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

FinnBrainin magneettikuvantamisen osatutkimuksessa on ollut tohinaa ja toimintaa. Olemme käynnistäneet 4-vuotiaiden ja taaperoikäisten, noin 2-vuotiaiden, magneettikuvantamisen kuluneen vuoden aikana. Palaute käynneistä on ollut erinomaista ja osallistuvat perheet pitävät hymyn myös tutkijoiden kasvoilla. Kiitokset kaikille osallistuneille ja lämpimästi tervetuloa mukaan tuleviin mittauksiin!

Taaperoikäiset on kutsuttu käynnille, jossa tehdään lapsen taitoja kartoittavia tehtäviä ja tavataan tutkijalääkäri. Samana, tai tulevien viikkojen iltana, perheen kanssa tehdään iltatoimet ja mennään nukkumaan kuvantamistilojen läheisyydessä. Tavoitteena on saada siirrettyä lapsi nukkuvana kuvaukseen. Haastavaa, mutta ei ollenkaan mahdotonta. Kuvauksistamme joka kolmas on onnistunut, mikä tarkoittaa, että olemme kansainvälisten tutkijaryhmien suoritustasolla. Onnistumisen avaimina ovat olleet ahkeraan harjoitelleet ja unirytmejä tutkiskelleet perheet sekä saumaton tiimityö kuvausiltoina. Jokainen käynti on meille arvokas, saimmepa kuvia tai emme.

Nelivuotiaat kutsutaan osallistumaan tutkimukseen leikin kautta. Olemme vastaanottaneet jo yli 30 pientä rohkeaa avaruuslentäjää tai -prinsessaa ja onnistumisprosentti on huikea 90 %. Nämä pienet ovat ihastuttaneet meitä kotiharjoittelulla, sitoutuneisuudella, mielikuvituksella sekä rohkeudella tuoda esiin myös itseään mietityttäviä asioita. Mahdollisia jännityksiä on yhdessä ylitetty ja onpa käyntien jälkeen rakennettu myös palkintopalleja ja tuuleteltu hymyssä suin.

Kiitos rohkeat nukkujat ja pilotit sekä korvaamattomana tukijoukkona toimineet vanhemmat. Yhteistyössä olemme päässeet hienoihin tuloksiin.

 

MRI-kuvauksessa vanhempien tuki on lähellä.

 

 

 

 

 

 

 

Seuraava kuvantamisen ikäpiste on viisi vuotta. Tavoitteena on kuvata noin 200 lasta – samaan tapaan kuin imeväisiässä tehdyissä kuvauksissa. Käynneille tullaan kutsumaan ensisijaisesti myös muille 5-vuotiaiden tutkimuskäynneille osallistuvia perheitä.

Tuleviin kuvauksiin liittyen myös tutkijaryhmämme on kasvamassa. Mukaan on liittymässä nykyisten kolmen tohtorikoulutettavan lisäksi kuusi uutta väitöskirjan tekijää.

Olemme kiinnostuneet lapsuuden aikana tapahtuvista aivojen kehityksellisistä muutoksista ja niiden yhteyksistä lasten ominaisuuksiin ja taitoihin. Kuvista ei tehdä diagnooseja tai voi ennustaa tulevaa, mutta on kiehtovaa selvittää aivojen suurta mysteeriä – niiden kehitystä matkalla imeväisestä koululaiseksi ja siitä eteenpäin. Tavoitteenamme on jatkaa kuvantamistutkimusta läpi lapsuuden ja nuoruusvuosien aina aikuisikään saakka.

MRI, eli magneettikuvantaminen perustuu atomiydinten magneettisten ominaisuuksien mittaamiseen kameran luomassa ulkoisessa magneettikentässä. Kuvantaminen on turvallista, mutta ajoittain meluisaa puuhaa, joten huolehdimme kuulonsuojauksesta huolellisesti. Mittauksista saadaan tietoa kehittyvien aivojen koosta, muodosta ja hermosoluja yhdistävistä radastoista sekä aivojen toiminnasta. Tutkijat saavat yhdestä kuvantamisesta töitä useaan eri menetelmään. Myös röntgenlääkäri (radiologi) katsoo kaikki kuvat.

Tutkijat saavat yhdestä kuvauksesta useita erilaisia kuvia analyysejään varten. Vasemmalla alhaalla: keskiarvokuva noin 2-vuotiaiden rakenteellisista kuvista, keskellä: aivojen radastojen arviokuva 4-vuotiaan tutkittavan kuvauksista, oikealla alhaalla: aivojen kolmiulotteinen pintamalli 2-vuotiaan aivoista. Kuvat eivät ole mittakaavassa. © Jetro J. Tuulari

 

Tutkijalääkäri Jetro Tuulari ja tutkimushoitaja Susanne Sinisalo

Kotona vai päiväkodissa – mikä hoitovaihtoehto on paras lapsen kannalta?

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Syksy saapuu vähitellen ja useissa perheissä eletään jännittäviä aikoja. Moni lapsi aloittaa kodin ulkopuolisen päivähoidon ensimmäistä kertaa elämässään, tai vaihtaa ryhmää vanhassa jo tutussa päiväkodissa. Vastassa on uusi ryhmä, uudet kaverit ja uudet hoitajat. Muutokset ovat odotettuja, mutta voivat olla samalla myös kuormittavia sekä lapselle että vanhemmille. Päivähoitoon liittyviä asioita puidaan paljon myös mediassa. Viime aikoina on nostettu esille muun muassa päivähoitomaksut ja kotihoidontuen mahdolliset leikkaukset. Lisäksi on pohdittu sitä, mikä on lapselle oikea ikä aloittaa päivähoito. On ehdotettu erilaisia uudistustoimenpiteitä, joiden johdosta yhä useampi lapsi aloittaisi päivähoidon jo nykyistä aikaisemmin ja esiopetus olisi maksutonta viisivuotiaasta eteenpäin. Samanaikaisesti päivähoito-oikeutta on jo rajattu ja ryhmäkokoja on kasvatettu.

Moni vanhempi saattaakin pohtia, mikä hoitoratkaisu on paras oman lapsen kohdalla? Tukeeko kodin ulkopuolinen päivähoito lapsen kehitystä, tai jääkö kotona hoidettu lapsi mahdollisesti paitsi tärkeistä sosiaalisista kokemuksista ja ryhmätaidoista?

Yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta tähän asiaan ei kuitenkaan ole. Lasten välillä on yksilöllisiä eroja, eikä voida yksioikoisesti määritellä tiettyä ikää tai hoitovaihtoehtoa, mikä sopisi kaikille yhtä hyvin. Kahta samanlaista lasta tai perhettä ei ole ja kokonaisuus ratkaisee, mikä on lapsen ja koko perheen kannalta paras vaihtoehto. Päivähoidon tarkoituksena on mahdollistaa vanhempien työssäkäynti sekä tukea lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista. Varhaiskasvatus lisää koulutuksellista tasa-arvoa ja tasoittaa eroja. Laadukas päivähoito ja yhteistyö päiväkodin henkilökunnan kanssa on parhaimmillaan tärkeä tuki lapsen vanhemmille heidän omassa kasvatustyössään.

On kuitenkin tutkimusnäyttöä myös siitä, että päivähoito voi lisätä joidenkin lasten stressitasoa. Osalla lapsista stressitaso on ollut korkeampi päiväkodissa kuin kotona. Lapsen kokemukseen vaikuttavat muun muassa ero vanhemmista, hoivan laatu ja vertaissuhteet. Päivähoidon olosuhteilla, kuten ryhmäkoolla, henkilökunnan määrällä ja pysyvyydellä on niin ikään suuri merkitys lapsen hyvinvoinnin kannalta. Myös lapsen iällä, temperamentilla ja sosiaalisilla taidoilla saattaa olla yhteys stressinsäätelyyn päivähoitoympäristössä. Vertaisryhmä antaa virikkeitä, mutta on samalla haasteellinen, etenkin kaikkein pienimmille lapsille.

FinnBrainin päivähoitotutkimuksessa tarkastellaan lasten stressinsäätelyä kotona ja päivähoidossa. Olemme erityisen kiinnostuneita lapsen temperamentin ja sosiaalisten taitojen yhteydestä lapsen hyvinvointiin päiväkodissa. Alle kolmevuotiaista lapsista on otettu sylkinäytteitä kortisolihormonitason määrittämiseksi sekä päiväkodissa että kotona. Mukana on myös ryhmä lapsia, jotka ovat kotihoidossa, eivätkä ole vielä aloittaneet kodin ulkopuolissa hoidossa. Lasten vanhemmat ovat ottaneet näytteitä kotona ja päiväkotien henkilökunta on ottanut näytteet päiväkodissa. Sylkinäyte otetaan lapsen suusta pienellä vanupuikolla. Toimenpide on nopea, eikä satuta lasta. Useimmiten näytteenotto on sujunut leikinomaisesti hyvässä yhteistyössä lapsen kanssa.

Tutkimuksessa on mukana yli 200 lasta ja 30 päiväkotia. Kiitos teille kaikille aktiivisuudesta, positiivisuudesta ja sitoutumisesta!

Näytteiden kerääminen jatkuu vielä muutaman vuoden ajan, koska pyrimme saamaan samoista lapsista uusintanäytteitä iän karttuessa kolmen ja puolen sekä viiden vuoden iässä. Tällaista pitkittäistutkimusta ei ole juurikaan aiemmin tehty edes kansainvälisesti, joten perheiden sitoutuminen on erittäin arvokasta.

Päivähoidon laatua ja varhaiskasvatusta tutkitaan monesta eri näkökulmasta useiden eri tieteenalojen toimesta. Uskon, että FinnBrainin päivähoitotutkimus tuo yhden merkittävän lisän tähän tärkeään ja monimuotoiseen tutkimuksen kenttään. Tutkimustietoa voidaan soveltaa esimerkiksi varhaiskasvatuksen kehittämisessä ja päivähoidon käytännön työn suunnittelussa.

Aurinkoista syksyä kaikille lapsille ja vanhemmille!

Katja Tervahartiala
Väitöskirjatutkija, Turun yliopisto FinnBrain-tutkimus
Projektikoordinaattori, Turun yliopisto Kehittämispalvelut

Erään EEG-mittauksen tarina

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kylläpä Neaa jännitti. Äiti oli kotona näyttänyt kuvia EEG-myssystä, ja sellainen Nealle puettaisiin tänään. Iloinen Silja olikin jo alaovella vastassa ja toivottamassa Neaa tervetulleeksi. Silti jännitti. Portaat yläkertaan, ja Nea puristi pehmolammastaan tavallistakin kovemmin kädessään. Mittaushuoneeseen tultuaan Nea vilkaisi ympärilleen. Huone näyttikin tosi kiinnostavalta ja värikkäältä. Äiti täytteli papereita ja Silja näytti Nealle EEG-myssyä. Nea sai itse pukea pienen myssyn nallelle sillä välin, kun Silja puki Nealle isomman. – Oikein isojen tyttöjen EEG-myssy, Silja sanoi, ja Nea oli ylpeä. Olihan hän sentään isosisko, iso tyttö tietysti.

Sitten otettiin esille kynät ja piirustuspaperit. Samalla kuunneltiin kaiuttimista kummallista ääntä. Nea ei saanut selvää, mitä siinä puhuttiin. Ehkäpä se on vierasta kieltä, Nea ajatteli. Piirtelyä ja kirjan katselua kesti jonkin aikaa, ja sitten myssyt otettiin pois sekä nallelta että Nealta. Nea sai vielä kokeilla nallen myssyä omalle pehmolampaalleenkin. Enää ei jännittänyt yhtään, nauratti vaan. Nea sai valita tarrankin, ja sitten jo heilutettiin Siljalle. Ehkä taas muutaman vuoden päästä nähdään! Nea lupasi tulla uudelleen, jos tarvitaan.

Mittauksen jälkeen Silja istahti tietokoneen ääreen. Nean aivotoimintaa oli tallentunut tietokoneelle, ja siitä analysoitaisiin nyt monenmoista. Aktivoituiko Nean aivoissa automaattisesti muistijälkiä, kun hänelle soitettiin nauhalta samaa tavua uudelleen ja uudelleen? Millaisia nämä muistijäljet olivat? Kuinka tarkkoja? Entä aktivoituiko Nean kuuloaivokuorella automaattisesti vertailuprosessi, jossa pienet muutokset äänissä aikaansaivat huomion kiinnittymistä noihin muutoksiin? Entä kun Nealle soitettiin eri tunnetiloissa lausuttuja ääniä, miten hänen aivonsa reagoivat niihin? Erot lasten välillä ovat pieniä, ja eri lasten aivovasteet näyttävät lähes samoilta. Tilastollisen tarkastelun jälkeen voidaan kuitenkin selvittää, ovatko tietyt kuuloaistin piirteet yhteydessä joihinkin kehityksellisiin tapahtumiin lapsen raskaus- tai vauva-aikana. Vielä muutamia kymmeniä tai ehkä sata reipasta mitattavaa, ja tuloksia alkaa tulla. Ja silloin Siljaakin jo vähän jännittää.

Minna Huotilainen, dosentti
Maria Keskinen, LK, väitöskirjatutkija

Historien om en EEG-mätning

Nea var nog så spänd. Mamma hade visat bilder på en EEG- mössa hemma, och idag skulle Nea kläs på en sådan. Den glada Silja mötte redan vid den nedre dörren och välkomnade Nea. Ändå var det spännande. Trapporna ledde upp till övervåningen och i handen kramade Nea sitt mjukislamm ännu hårdare än vanligt. När Nea kommit in i rummet för mätningen kikade hon sig omkring. Rummet såg verkligen intressant och färggrant ut. Mamma fyllde i papper och Silja visade EEG-mössan för Nea. Nea fick själv klä en liten mössa på en nalle medan Silja klädde en större på Nea. – En EEG-mössa för riktigt stora flickor, sa Silja, och Nea var stolt. Hon var ju ändå storasyster, en stor flicka så klart.

Sen togs pennor och ritpapper fram. Samtidigt lyssnade man på en underlig röst från högtalarna. Nea fick inte klart för sig vad man pratade om. Kanske det är på främmande språk , tänkte Nea. Att rita och titta i boken tog en stund, och sen togs mössorna bort av både nalle och Nea. Nea fick ännu prova nalles mössa också på sitt mjukislamm. Nu var man inte alls spänd mera, bara skrattlysten. Nea fick också välja ett klistermärke, och sedan vinkade man åt Silja. Kanske vi ses igen om några år! Nea lovade komma på nytt om det behövs.

Efter mätningen satte sig Silja framför datorn. Neas hjärnaktivitet hade lagrats i datorn, och ur det skulle man nu analysera allt möjligt. Aktiverades minnesspår automatiskt i Neas hjärna när man från bandet spelade upp samma stavelse om och om igen? Hurdana var dessa minnesspår? Hur noggranna? Och aktiverades i Neas hörselhjärnbark automatiskt en jämförelseprocess, där små förändringar i rösterna fick till stånd att uppmärksamheten flyttade till förändringarna? Och då man spelade upp i olika känslotillstånd uttalade ljud, hur reagerade hennes hjärna på dem? Skillnaderna mellan barnen är små, och olika barns hjärnrespons ser nästan lika ut. Efter den statistiska granskningen kan man ändå utreda, om vissa av hörselsinnets drag har ett samband med några utvecklingshändelser under barnets graviditets- eller baby-tid. Ännu några tiotal eller kanske hundra käcka barn att mäta, så börjar resultaten komma. Och då är också Silja lite spänd.

Minna Huotilainen, docent
Maria Keskinen, MK, doktorand

Vuorovaikutuksen ennustettavuus ja johdonmukaisuus lapsen kehityksen ja itsesäätelyn muovaajana

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Digitaaliset kommunikaatiovälineet osana perheen vuorovaikutusympäristöä

Lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen laadun tiedetään vaikuttavan merkittävästi lapsen psykologiseen kokonaiskehitykseen. Tutkittua tietoa niistä yksittäisistä vuorovaikutuksen elementeistä, jotka ovat keskeisiä lapsen tunnesäätelyn kehityksen kannalta, on kuitenkin vielä varsin vähän. FinnBrainissä ollaan kiinnostuneita vanhemman ja lapsen vuorovaikutuksen ennustettavuuden merkityksestä lapsen itsesäätelyn kehitykselle.

Olimme esittämässä alustavia tuloksia vanhemman hoivakäyttäytymisen ennustettavuuden vaikutuksista lapsen kehitykseen Society For Research In Child Development -kongressissa Austinissa, Yhdysvalloissa. Symposiumin järjestäjä professori Tallie Z. Baram tutkimusryhmineen on eläinkokeissaan osoittanut, että rottaemon ennustamaton ja katkonainen hoivakäyttäytyminen on yhteydessä poikasten myöhempiin tunne-elämän ongelmiin sekä pysyviin toiminnallisiin ja rakenteellisiin muutoksiin aivoissa.

Professori T. Baram ja professori Elysia Davis ovat eläinkokeiden pohjalta kehittäneet menetelmän, jolla vanhemman hoivakäyttäytymisen ennustettavuutta ja katkonaisuutta voidaan tutkia ihmisillä. Tätä menetelmää käytetään myös FinnBrainin vuorovaikutustutkimuksessa. Alustavat tulokset sekä professori Davisin että FinnBrainin vuorovaikutustutkimuksista osoittavat, että myös ihmisillä vanhemman johdonmukainen ja ennustettava vuorovaikutus edistää lapsen suotuisaa tunnesäätelyn kehitystä. Jatkossa tulemme tutkimaan vuorovaikutuksen katkonaisuuden vaikutuksia lapsen kehitykseen laaja-alaisesti isommassa aineistossa pitkittäisseurantaa hyödyntäen.

Ei ole yllättävää, että vuorovaikutuksen pysyvyyden ja ennustettavuuden vaikutuksista ollaan kiinnostuneita kehityspsykologiassa juuri nyt. Mobiililaitteiden ja median käytön merkittävä ja nopea kasvu on tuonut haasteita vuorovaikutustilanteisiin. Huomion siirtyessä toistuvasti kännykkään vuorovaikutuksesta tulee herkästi katkonaista ja epäjohdonmukaista. Katkonainen vuorovaikutus aiheuttaa stressiä, ärtymystä ja keskittymisen vaikeuksia aikuisillakin. Lapsille ja erityisesti vauvoille vuorovaikutuksen pysyvyys ja ennustettavuus on kuitenkin vielä monin kerroin merkityksellisempää. Pienen lapsen aivojen kehitys on suuresti riippuvainen aikuisen vuorovaikutuksen kautta tulevasta säätelystä. Lapsi oppii säätelemään vaikeita tunteitaan ja stressitilojaan hoitavan aikuisen kanssa tapahtuvan riittävän johdonmukaisen ja ennustettavan vuorovaikutuksen kautta.

Mobiililaitteiden ja tietokoneiden käyttö on tärkeä osa useiden vanhempien arkea. Tarvitsemme teknologiaa moniin arjen toimintoihin ja digitaaliset toimintaympäristöt tuovat helpotusta ja myös hyvinvointia elämäämme. Lapsen ja vanhemman väliselle vuorovaikutukselle niiden hallitsematon käyttö voi kuitenkin olla vahingollista. Meidän vanhempien olisikin hyvä pohtia omaa median käyttöämme perheen vuorovaikutuksen näkökulmasta. Vaikuttaako oma median käyttöni siihen, miten olen läsnä lapselleni erityisesti niissä tilanteissa, joissa lapsi minua eniten tarvitsee?

Olisi tärkeää, että vanhempi pyrkisi olemaan lapselle läsnä erityisesti silloin, kun lapsi on riippuvainen vanhemman puolelta tulevasta säätelystä ja ohjauksesta. Tällaisia ovat mm. tilanteet, joissa lapsi on stressaantunut, väsynyt, nälkäinen, pahalla mielellä tai jos lapsi ilmaisee jotain muuta intensiivistä tunnetta, kuten jännitystä, innostuneisuutta tai iloa. Tällaisissa tilanteissa vanhemman läsnäolo ja ohjaus auttaa lasta rauhoittumaan ja jäsentämään tunnekokemuksiaan.  Lapsi ei tarvitse vanhemman aktiivista läsnäoloa ja vuorovaikutusta suinkaan koko aikaa. Oman tilan ja ajan antaminen myös pienelle lapselle on tärkeää. Vanhemman olisikin viisasta keskittää oma aika ja oma median käyttö tilanteisiin, joissa lapsi ei tarvitse aikuisen puolelta tulevaa säätelyä tai vuorovaikutusta.

Mobiililaitteiden käyttö on tullut arkeemme vauhdilla ja on varsin ymmärrettävää, että meille ei ole vielä rakentunut selkeitä toimintatapoja siitä, kuinka integroida digitaaliset kommunikaatiovälineet osaksi perheen arkea. Tämänkään tekstin tarkoituksena ei ole syyllistää vanhempia vaan kannustaa miettimään, miten saada oma median käyttö osaksi arkea niin, että se ei muodostuisi esteeksi vanhempien ja lasten väliselle riittävän hyvälle vuorovaikutukselle.

Ehkä me vanhemmat tarvitsemme samanlaiset säännöt omalle median käytöllemme kuin mitä asetamme lapsillekin. Auttaisikohan tuleva kesä meitä vanhempia löytämään uusia rutiineja omaan median käyttöömme. Näiden kautta saattaisi löytyä yllättäviäkin uusia hyviä kohtaamisia perheen arkisessa vuorovaikutuksessa!

FinnBrain toivottaa kaikille vanhemmille ja lapsille stressitöntä ja iloista kesää!

Riikka Korja, kehityspsykologian dosentti

Vauvaiän lastenlääkärikäyntien neljä tapahtumarikasta vuotta

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Yksi ensimmäisten joukossa käynnistetyistä FinnBrainin osatutkimuksista eli vauvaiän lastenlääkärikäynnit on saatu onnistuneesti päätökseen. Työpareinani lääkärit, opiskelijat ja tutkimushoitajat ahkeroivat vanhempien ja lasten kanssa hurjat 700 tutkimuskäyntiä kasaan! Ensimmäinen kymmenen viikon ikäinen vauva tuli FinnBrainin tutkimusvastaanotolle lokakuussa 2012. Viimeinen 14 kuukauden ikäinen taapero kävi antamassa tutkimusnäytteensä helmikuussa 2017. Näiden ikäpisteiden välissä lapset kävivät myös kuuden kuukauden iässä sairaanhoitajan vastaanotolla, jonka sisältö oli muutoin näytteenottoineen sama kuin lääkärikäynneilläkin. Näitäkin käyntejä tehtiin yli 200. Kuluneiden reilun neljän vuoden aikana ehti sattua ja tapahtua niin paljon, että ne ansaitsevat tulla hiukan muistelluksi.

Näillä tutkimuskäynneillä lapsilta ja äideiltä kerättiin valtavat määrät biologisia näytteitä. Äidit antoivat seeruminäytteen lapsen ollessa kymmenen viikon ikäinen. Lapsilta kerättiin kymmenen viikon, kuuden kuukauden ja 14 kuukauden ikäpisteissä seeruminäytteen lisäksi myös kaksi erilaista RNA-verinäytettä, kokoverinäyte DNA-tutkimuksia varten, nenänielunäyte virusanalyyseihin, viisi sylkinäytettä kortisolitutkimuksiin sekä kakkanäyte suolistomikrobiston koostumuksen selvittämiseksi. Yhtenä vuonna 14 kuukauden ikäisiltä analysoitiin myös perusverenkuva kokoverinäytteestä. Parin viimeisen vuoden aikana äidit antoivat lisäksi äidinmaitonäytteen, josta myös analysoidaan monipuolisesti erilaisia aineita. Suurimman näytemäärän saimme sylki- ja nenänielunäytteistä, joita antoi yli 900 lasta. Erilaisia verinäytteitä saimme vaihtelevasti 550–660. Jos voisin, tarjoaisin jokaiselle perheelle vappumunkit, simat ja kahvit kiitokseksi näin huimasta osallistumisesta.

Vaikka verinäytteiden määrä kuulostaa paljolta, ne saatiin otettua samalla kerralla, yhdellä pistolla kyynärtaipeesta. Lisäksi lapsen iho puudutettiin taikarasvalla, että käynti olisi mahdollisimman miellyttävä. FinnBrainin henkilökunta ja vanhemmat käyttivät kaiken mielikuvituksensa ja vähäiset vapaat kätensä lelujen ja älypuhelinsovellusten kanssa, jotta lasten huomio saatiin muualle näytteiden ottamisen ajaksi. Näytteitä otettiin välillä malliksi jättinallelta ja monilta muilta leluilta pikkuautoja myöten. Myös minä ja äidit saimme näyttää usein mallia miten sylkinäytetikkua pureskellaan. Kerran jopa mukana oleva isosisko halusi antaa oman sylkinäytteensä ja rohkaisi pikkusisarustaan hihkaisemalla, että näytetikkuhan maistuu ihan mansikalta! Keinokuituinen näytepuikko maistui muiden mielestä lähinnä talouspaperilta.

Helpoimmillaan näytteitä otettiin äidin sylissä nukkuvalta lapselta. Vähän enemmän haastetta saimme erään vikkelän taaperon kanssa, jonka perään sain ampaista pitkin odotushuoneen käytävää hänen karattuaan sylkinäytetikun kanssa. Toinen pikkuinen pöristeli iloisesti sylkinäytteenoton ajan niin mallikkaasti, että sain kuivata ja pestä käsivartta kyynärpäähän asti jälkeenpäin.

Pyrimme aina siihen, että tutkimuskäynneistä olisi hyötyä ja iloa myös perheille, koska hehän tekevät tätä täysin vapaaehtoisesti ja ilmaiseksi. Vuosien varrella vanhemmat ovatkin tentanneet kiitettävästi lääkäreitämme muun muassa lapsen kasvisruokavaliosta sekä rokotusten haitoista ja hyödyistä. Lääkärimme ovat ohjanneet perheitä jatkotutkimuksiin tarpeen mukaan tai merkinneet neuvolakorttiin tarpeellisia tietoja seuraavaa neuvolakäyntiä silmällä pitäen. Lapsen perusverenkuvasta vanhemmat saivat tulokset pian käynnin jälkeen sisältäen muun muassa lapsen hemoglobiiniarvon. Toivottavasti olemme olleet hyödyksi! Palaute on ollut positiivista ja olemme kuulleet, ettei lapsia ole meinannut saada leluja pursuavasta odotushuoneesta lähtemään kotiin, eli ainakin niitä on ollut riittävästi. Lisäksi useampikin äiti on sanonut, että kahdestaan lapsen kanssa puoli tuntia hiljaisessa tutkimushuoneessa oleminen on ollut rentouttavinta, mitä he ovat pitkään aikaan kokeneet, kun paikalla on piipahtanut vain sylkinäytteenottaja tasaisin väliajoin ja uudet lelut ovat viihdyttäneet lasta lattialla.

Alustavia tutkimustuloksiakin on jo saatu sitä mukaa kuin näytteitä on päästy analysoimaan, ja niitä on esitetty jo ulkomaillakin (Varhainen stressi ei vaikuta kaikkiin). Tieteellisiä julkaisuja sekä esityksiä seuraaviin ulkomaisiin konferensseihin ollaan myös juuri kirjoittamassa. Selvitämme parhaillaan muun muassa sitä, vaikuttaako synnytyksen jälkeisen tehohoidon takia äidistä erossa oleminen vauvan kortisolin eritykseen eli stressinsäätelyyn niin, että vaikutus näkyisi vielä kymmenen viikon iässä. Yksi hiukan vastaava tutkimus on tehty keskosilla, mutta me tutkimme täysi-ikäisenä syntyneitä. Mielenkiintoisia tuloksia olemme saamassa myös raskaudenaikaisen stressialtistuksen vaikutuksista lapsen kortisolin eritykseen, kun lapsen sukupuoli ja nenänielun viruslöydökset otetaan huomioon. Immuniteetti eli vastustuskyky ja kortisoli säätelevät toinen toistensa toimintaa ja FinnBrain tuo uutta tietoa tähänkin aihepiiriin. Aineistojen tarkemmat analyysit jatkuvat ja tiedotamme tulevista julkaisuista aina myös perheille.

Lastenlääkärin vastaanotot eivät toki FinnBrainissä lopu tähän. Ensi syksynä aloitamme useita uusia tutkimuskäyntejä viisivuotiaille ja mukana on myös lastenlääkärin vastaanotto. Toivomme kovasti, että perheet osallistuvat näihinkin käynteihin yhtä innokkaasti, jotta menestyksekkäät tutkimukset saavat yhtä komean jatkon. Toivottavasti tapaamme siis jälleen!

Susanna Kortesluoma, terveyden biotieteilijä, väitöskirjatutkija