Satu Helske ja Anna Erika Hägglund
Suomessa on houkuteltu isiä perhevapaille jo 1970-luvun lopulta, ja perhevapaajärjestelmä onkin käynyt läpi monenlaisia pienempiä ja suurempia uudistuksia vuosikymmenten aikana.
Vuodesta 1993 asti isällä on ollut itsenäinen oikeus kolmen viikon isyysvapaaseen, jota on voinut vapaasti käyttää äitiys- ja vanhempainrahakaudella.
Vanhempainvapaan isäkiintiö otettiin ensimmäisen kerran käyttöön vuonna 2003. Alkuun isäkiintiö toteutettiin ehdollisena vanhempainvapaan jakamiselle: jos äiti luovutti isälle vähintään kaksi viikkoa vanhempainvapaata, isä sai vanhempainvapaakauden perään pitää ylimääräisen kahden viikon bonusvapaan (“isäkuukausi”). Tämä vapaa ei saavuttanut suurta suosiota, joten bonusvapaan käytön joustavuutta ja pituutta lisättiin vuosina 2007 ja 2010.
Vuonna 2013 isät saivat ensimmäistä kertaa itsenäisen oikeuden kuuden viikon vanhempainvapaaseen (isän “kiintiövapaa”).
Viimeisimmässä, vuoden 2022 lakiuudistuksessa perhevapaajärjestelmä uudistettiin täysin. Raskausvapaan jälkeen kahden vanhemman perheissä vanhempainvapaa jaettiin tasan kanssa niin, että kummallekin vanhemmalle on korvamerkitty oma 6,5 kuukauden kiintiö, josta korkeintaan 10,5 viikkoa (2,5 kuukautta) voi siirtää toiselle vanhemmalle. Uudessa järjestelmässä vapaita voi myös käyttää aiempaa joustavammin, esimerkiksi jaksoittain tai puolikkaina päivinä.
Kuvio 1: Isien vanhempainvapaaetuuksien käyttö lapsen syntymävuoden mukaan. Sinisellä kaikki vanhempainvapaat (pl. hoitovapaa/kotihoidontuki), oranssilla isän kiintiövapaat. Vasemmalla miespuolisten käyttäjien osuus suhteessa vanhempainetuuksia saaneisiin naisiin, oikealla käyttäjien vapaan keskipituus päivinä. Vanhempainvapaita maksetaan kuudelta arkipäivältä viikossa, pl. sunnuntait ja arkipyhät. Lähde: Kela.
Vaikka äidit edelleen käyttävät valtaosan sekä vanhempainvapaapäivistä että hoitovapaasta, vuosikymmenten mittaan isät ovat vähitellen lisänneet sekä perhevapaiden käyttöä että myös kotitöihin ja lastenhoitoon käytettyä aikaa (Ajankäyttötutkimus). 2010-luvulla suurin osa isistä, 75–80 prosenttia, piti ainakin yhden päivän isyys- tai vanhempainvapaata eli tyypillisesti vähintään joitakin yhdessä äidin ja vastasyntyneen kanssa pidettäviä päiviä. Itsenäisen kiintiövapaan käyttö on ollut vähäisempää, mutta lisääntynyt huomattavasti, kun verrataan vuonna 2011 syntyneiden lasten perheitä (noin 30 %) ja vuonna 2021 syntyneiden lasten perheitä (56 %). Vapaata käyttäneiden isien vanhempainvapaan keskipituus on samassa ajassa kasvanut 32 päivästä 44 päivään (eli reilusta viidestä viikosta reiluun seitsemään viikkoon).
Tuoreiden tilastotietojen mukaan vuoden 2022 perhevapaauudistus on pidentänyt isien vapaita merkittävästi: ensimmäiset uuden järjestelmän mukaisia vapaita käyttäneet isät olivat vanhempainvapaalla keskimäärin 78 päivää eli noin 13 viikkoa (Kela). Vapaiden pituudet ovat siis kasvaneet keskimäärin yli kuukaudella. Alustavien tietojen perusteella vaikuttaa myös siltä, että vapaiden käyttäjien osuus on kasvanut aiemmasta: uudistuksen jälkeen loppuvuonna 2022 syntyneiden lasten perheissä noin 85 prosentissa isä piti ainakin jonkin verran perhevapaata ja 69 prosenttia piti vapaata enemmän kuin ne kolme viikkoa, jotka saa käyttää yhtä aikaa äidin ja vastasyntyneen kanssa (Kelasto). Osuudet saattavat vielä kasvaa, kun loppuvuonna syntyneiden lasten isät pitävät viimeisiä vapaitaan ennen lastensa 2-vuotispäivää. Myös osa-aikaisen vapaan käyttö näyttää kasvattaneen huomattavasti suosiota aiemmasta.
Miksi isien kannattaa pitää (enemmän) perhevapaita?
Aiempien tutkimusten perusteella (ks. esim. Bartovan ja Keizerin yhteenveto) tiedämme, että perhevapaan ja erityisesti itsenäisen vapaan pitäminen lisää hoivavastuun tasaisempaa jakautumista myös pitkällä aikavälillä, mistä on monia hyötyjä niin äideille, lapsille kuin isille itselleen. Kun isät ottavat enemmän vastuuta kotona, äidit voivat osallistua paremmin työelämään, millä on merkitystä naisten taloudelliseen hyvinvointiin, urakehitykseen ja eläkekertymään. Samalla myös tyytyväisyys parisuhteeseen kasvaa: perhevapaiden jakamisen on näytetty jopa pienentävän pariskunnan eroriskiä ja ne saattavat myös lisätä toisen lapsen syntymän todennäköisyyttä (Thomas ym. 2022). Toisaalta isien ja lasten yhteys säilyy vahvempana myös eron jälkeen niissä perheissä, joissa isät ovat käyttäneet enemmän perhevapaita (Ottosen 2014). Isien osallistuminen ja perhevapaiden käyttö on yhdistetty myös parempaan mielenterveyteen, niin äidin kuin isän itsensä osalta.
Millaiset isät käyttävät kiintiövapaita?
Aiemmista tutkimuksista (mm. Kinnunen ym. 2024, Saarikallio-Torp ja Miettinen 2021) tiedämme, että isän kiintiövapaan käyttäjät ovat useammin hyväosaisia miehiä: korkeammin koulutettuja, parempituloisia, palkkatyössä käyviä, iältään vanhempia, naimisissa olevia ja kotimaisia kieliä äidinkielenään puhuvia. Myös äidin tilanne vaikuttaa: mitä korkeammin koulutettu ja suhteessa hyvätuloisempi äiti, sitä useammin isä käyttää kiintiövapaataan.
Kuvio 2: Isien vanhempainvapaan käyttö (vanhempainpäivärahojen saajat) lapsen syntymävuoden ja isän pääasiallisen toiminnan mukaan. Vasemmalla kaikki isät jotka ovat käyttäneet yhdenkin päivän jotakin vanhempainvapaata, oikealla isän itsenäisen kiintiövapaan käyttäjät. Isän pääasiallinen toiminta lapsen syntymävuoden mukaan.
Olemme tutkimushankkeissamme tutkineet Kelan ja Tilastokeskuksen koko väestön kattavilla aineistoilla isien perhevapaiden käyttöä vuosina 2009–2017 syntyneiden lasten kohdalla. Kuten kuviosta 2 käy ilmi, työllisistä isistä – yrittäjät mukaan lukien – suurin osa käytti ainakin jonkin verran vanhempainvapaata. Isän kuuden viikon kiintiövapaan käyttö on lisääntynyt huomattavasti tutkitulla aikavälillä, mutta etenkin työllisten isien keskuudessa. Vuoden 2013 lakiuudistus lisäsi kiintiövapaan käyttöä kaikissa ryhmissä, mutta voimakkaimmin yrittäjillä, joiden joukossa kiintiövapaan käyttö oli ennen uudistusta ollut hyvin vähäistä. Silti on huomioita herättävää, että vielä vuonna 2017 syntyneiden lasten keskuudessa ainoastaan puolet palkkatöitä tekevistä isistä ja noin kolmannes yrittäjäisistä käytti päivääkään kuuden viikon isäkiintiöstään.
Kuvio 3: Palkkatyötä tekevien isien vanhempainvapaan (ml. kaikki isyys- ja vanhempainpäivärahat) ja isän kiintiövapaan käyttö isän koulutustason ja lapsen syntymävuoden mukaan.
Vuosina 2008–2017 syntyneiden lasten kohdalla perusasteen koulutuksen varassa olevista työssäkäyvistä isistä noin 65–70 % käytti ainakin jonkin verran perhevapaata, kun vastaava luku oli huomattavasti suurempi toisen asteen tutkinnon tehneillä (80–85 %) ja korkeakoulutetuilla isillä (85–90 %) (kuvio 3). Isäkiintiön käytössä oli vielä enemmän vaihtelua eri koulutustasojen välillä, varsinkin ennen vuoden 2013 lakimuutosta. Vuonna 2008 syntyneiden lasten korkeimmin koulutetut isät käyttivät lähes neljä kertaa enemmän vapaita kuin matalimmin koulutetut. Vuoden 2013 lakiuudistus lisäsi erityisesti matalammin koulutettujen isien kiintiövapaan käyttöä, niin että korkeammin ja matalimmin koulutettujen isien ero oli “enää” kaksinkertainen.
Kuvio 4: Vuosina 2009–2017 syntyneiden lasten isien vanhempainvapaan isäkiintiön käyttö Suomen kunnissa. Käyttäjien osuus kaikista isistä lapsen syntymävuoden asuinkunnan mukaan.
Vapaiden käyttö vaihtelee myös maantieteellisesti (kuvio 4) niin, että vapaita käytetään tyypillisesti enemmän ja pidempään suurissa kaupungeissa, hyväosaisilla alueilla sekä alueilla, joilla puhutaan enemmän ruotsia ja joiden asukkailla on liberaalimmat sukupuoliin ja perheisiin liittyvät asenteet (Pasanen ym. 2024). Testivaiheessa olevalla sovelluksellamme voi tarkastella ja vertailla isien ja äitien vapaita ja näiden yhteyksiä maakunnittain ja kunnittain.
Onko isän työpaikalla väliä?
Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että työpaikalla ja työtehtävillä on merkitystä isien perhevapaiden käytölle. Isät mainitsevat myös työhön ja toimeentuloon liittyviä tekijöitä merkittävimpinä esteinä (pidempien) perhevapaiden käytölle (mm. Erola ym. 2022, Kinnunen ym. 2024, Närvi & Salmi 2019). Isä saattaa jättää pitämättä vapaata esimerkiksi esihenkilön tai kollegoiden negatiivisten asenteiden tai työn joustamattomuuden vuoksi, kun taas esihenkilön ja kollegoiden tuki ja esimerkki voi helpottaa työn ja perheen yhdistämistä ja rohkaista isää pitämään (enemmän) vapaita.
Tutkimuksessamme tarkastelimme millaiset työpaikan piirteet olivat yhteydessä isän kiintiövapaan käyttöön. Tuloksistamme käy ilmi, että isät käyttivät vähemmän vapaita työpaikoilla, jotka olivat pienempiä ja kilpailullisempia (kuvio 5). Kilpailullisuutta mitattiin tarkastelemalla palkkojen hajontaa samassa ammattiasemassa ja työpaikassa olevien keskuudessa: mitä isompi hajonta palkoissa, sitä kilpailullisemmaksi oletimme työpaikan. Aiemman tutkimuksen perusteella oletimme myös, että työpaikan sukupuolittuneet rakenteet olisivat olleet yhteydessä isän kiintiövapaan käyttöön. Työpaikan naisvaltaisuudella tai miesten ja naisten välisillä palkkaeroilla ei kuitenkaan ollut yhteyttä isien kiintiövapaan käyttöön, kun muut isän ja työpaikan piirteet oli huomioitu.
Kuvio 5: Työpaikan koon ja kilpailullisuuden yhteys isän kiintiövapaan käyttöön. Tummennetut alueet kuvaavat keskimmäisiä 80 ja 90 prosenttia isien työpaikoista eli kertovat siitä, millaisissa työpaikoissa suurin osa isistä työskentelee. Palkkahajontaa mitattiin työpaikka-ammattikohtaisella variaatiokertoimella.
Koska korkeasti koulutetut isät käyttävät yleensä enemmän kiintiövapaita, tarkastelimme myös työpaikan keskimääräisen koulutustason yhteyttä kiintiövapaan käyttöön. Isät käyttivät yleisesti hieman vähemmän vapaita työpaikoilla, joissa suurempi osuus isistä oli matalammin koulutettuja, mutta tarkemmassa tarkastelussa yhteys näkyy lähinnä korkeakoulutetuilla isillä: mitä vähemmän työpaikalla oli muita korkeakoulutettuja isiä, sitä pienempi todennäköisyys näillä isillä oli käyttää kiintiövapaata (kuvio 6). Tähän tutkimukseen käytettiin Tilastokeskuksen palkkarakenneaineistoa, josta löytyy kaikki julkisen sektorin työpaikat ja alasta ja vuodesta riippuen noin 55–75 % yksityisen sektorin työntekijöistä. Tuloksia tulkittaessa on huomioitava, että aineistosta puuttuu suurin osa pienimmistä, alle viiden hengen työpaikoista sekä kokonaisuudessaan maa-, metsä- ja kalatalous sekä kansainväliset järjestöt. Menetelmänä tutkimuksessa käytettiin Bayes-monitasomallia työpaikkakohtaisilla satunnaistermeillä.
Kuvio 6: Isän kiintiövapaan käyttäjien osuus isän koulutustason ja työpaikan korkeakoulutettujen osuuden suhteen. Tummennetut alueet kuvaavat keskimmäisiä 80 ja 90 prosenttia isien työpaikoista eli kertovat siitä, millaisissa työpaikoissa suurin osa isistä työskenteli. Ylin ja alin prosentti on jätetty pois kuvasta.
Kollegan esimerkki rohkaisee etenkin matalasti koulutettuja isiä
Toisessa tutkimuksessa tarkastelimme samassa työpaikassa ja ammattiasemassa olevien isäkollegoiden esimerkin merkitystä matalasti ja korkeasti koulutettujen isien kiintiövapaan käytölle.
Vuosina 2010–2017 syntyneiden lasten isien kohdalla edellisen lapsen saaneen kollegan kiintiövapaan käyttö lisäsi esikoislapsen isän kiintiövapaan käytön todennäköisyyttä keskimäärin kuusi prosenttiyksikköä ja kokeneemman isän noin viisi prosenttiyksikköä. Tässä oli kuitenkin huomattavaa ajallista vaihtelua sekä eroja koulutusryhmien välillä (kuvio 7). Yleisesti ottaen edeltäjän esimerkki oli tärkeämpää ennen vuoden 2013 lakimuutosta sekä matalammin koulutetuille isille. Korkeasti koulutetuille isille kollegan esimerkillä oli vähäisempi merkitys.
Kuvio 7: Esikoislasten isien kiintiövapaan käytön todennäköisyys lapsen syntymäkohortin, isän koulutuksen ja samassa ammattiasemassa olevan kollegan kiintiövapaan käytön mukaan. Katkoviiva kuvaa vuoden 2013 perhevapaauudistuksen voimaantuloa.
Kollegan esimerkki oli tärkeintä tilanteessa, jossa edeltävistä, samassa ammattiasemassa olevista isäkollegoista juuri kukaan ei ollut vielä käyttänyt kiintiövapaata kyseisellä työpaikalla (kuvio 8). Mitä useampi isä oli käyttänyt vapaata, sitä vähemmän merkitystä edeltäjän esimerkillä oli uuden isän kiintiövapaan käytölle. Koulutustason mukaiset erot näkyivät myös näissä tuloksissa. Korkeasti koulutetuille isille edeltäjän esimerkillä oli merkitystä lähinnä niissä tilanteissa, kun tämä oli työpaikan ensimmäinen kiintiövapaata käyttänyt samassa ammattiasemassa ollut isä.
Kuvio 8: Edeltävän isän kiintiövapaan käytön vaikutus esikoislapsen isän kiintiövapaan käyttöön tämän koulutuksen ja aiempien kiintiövapaan käyttäjien määrän mukaan. Aiempiin käyttäjiin on huomioitu samassa ammattiasemassa ja samalla työpaikalla olevat isät, joiden lapsi oli syntynyt huhtikuussa 2008 tai myöhemmin.
Tutkimus tehtiin rekisteriaineistolla ja menetelmänä käytettiin rakenteellisia kausaalimalleja ja Bayes-monitasomallinnusta.
Valitettavasti meillä oli tietoa vain isän työpaikasta (toimipaikasta), mutta ei siitä ketkä isät tosiasiassa työskentelivät yhdessä tai olivat muutenkaan tekemisissä. Tästä syystä rajasimme tarkastelumme pieniin ja keskisuuriin työpaikkoihin, jolloin oli todennäköisempää, että isät olivat tietoisia toisten isien vapaiden käytöstä. Tuloksia ei siis välttämättä voi yleistää suuriin työpaikkoihin (noin neljäsosa isistä työskenteli suurella, yli 250 työntekijän työpaikalla).
Meillä ei valitettavasti myöskään ollut tietoa isäkiintiön käytöstä ensimmäisten lakimuutosten jälkeen vuosina 2003–2008. Vuonna 2010 syntyneiden lasten korkeakoulutettujen isien joukossa isäkiintiön käyttö ei ollut enää erityisen harvinaista (yli 40 % käytti ainakin jonkin verran kiintiötään), mutta alkuvaiheessa kollegan esimerkki on saattanut merkitä enemmän myös korkeasti koulutetuille isille. Arvioimme, että kokonaisuudessaan kollegan esimerkki lisäsi tutkitulla aikavälillä kiintiövapaiden käyttäjiä pienissä ja keskisuurissa yrityksissä 9,4 prosentilla eli noin 4800 isällä.
Vaikuttaako isyysvapaiden käyttö negatiivisesti miesten palkkoihin?
Isien kiintiövapaiden käyttämättä jättäminen on usein yhdistetty siihen, että poissaolo työpaikalta perhesyistä voisi hidastaa urakehitystä. Aikaisempi tutkimuskirjallisuus ei silti anna selkeää vastausta siihen, vaikuttaako (lyhyehkön) perhevapaan käyttö miesten palkkakehitykseen negatiivisesti. Ruotsalaistutkimukset (Albrecht ym. 1999; Evertsson 2016) ovat esimerkiksi arvioineet, että miesten palkka kärsii vapaan pitämisestä suhteessa enemmän kuin samanpituisen vapaan pitäneen naisen. Lähtökohtaisesti palkkavaikutukset ovat silti Ruotsissa sekä miesten että naisten keskuudessa pieniä (Evertsson 2016). Aiemman suomalaisella aineistolla tehdyn tutkimuksen mukaan vuonna 2003–2014 syntyneiden esikoisten isät jäivät palkkakehityksessä hieman jälkeen, jos he käyttivät kiintiövapaata. Tämä yhteys näkyi kuitenkin lähinnä matalapalkkaisilla miehillä (Morosow ja Cooke 2022) .
Omassa, vielä tekeillä olevassa tutkimuksessamme olemme tarkastelleet Tilastokeskuksen harmonisoidun palkkarakenneaineiston avulla perhevapaiden käytön vaikutusta yksityisen sektorin tuntipalkkoihin. Tuloksia tulkittaessa on hyvä muistaa, ettei aineisto sisällä kaikkia työpaikkoja (mm. alle viiden hengen työpaikat). Vertasimme vuonna 2013–2017 esikoisen saaneita isiä vanhempainvapaan keston mukaan. Kuten kuviosta 9 nähdään, kiintiövapaita käyttävät miehet ansaitsivat muita miehiä enemmän jo alle 30-vuotiaina eli ennen kuin suuri osa heistä oli vielä saanut lapsia.
Kuvio 9: Vuonna 2013–2017 ensimmäisen lapsen saaneiden isien keskimääräiset tuntipalkat iän mukaan yksityisellä sektorilla (vuosina 2008–2020). Lapsettomiksi miehiksi lukeutuvat ne, joille ei syntynyt lasta koko ajanjakson aikana.
Analysoimme myös miesten palkkakehitystä lapsen syntymän jälkeen siten, että palkkoja verrattiin heidän omaan palkkaansa lapsen syntymää edeltäviltä vuosilta (niin sanottu kiinteävaikutus- eli fixed effects -malli). Analyyseissä huomioitiin myös työkokemuksen tuoma kasvu sekä muita palkkakehitykseen vaikuttavia tekijöitä.
Kuten kuviosta 10a käy ilmi, kiintiövapaita käyttäneiden palkkakehitys ei eroa merkittävästi miesten odotetusta palkkakehityksestä eikä niiden isien palkoista, jotka joko jättivät vapaat käyttämättä tai hyödynsivät ainoastaan kolmen viikon isyysvapaata. Sen sijaan palkkakehitys oli hieman heikompaa miesten keskuudessa, joiden poissaolo töistä oli pidempi kuin isälle kiintiöity vapaa. Tuloksemme viittaavat myös siihen, että negatiivinen yhteys oli hieman voimakkaampaa korkeammin koulutettujen miesten keskuudessa (kuvio 10b). Isäkiintiötä pidemmänkin vapaan negatiivinen yhteys palkkoihin on silti suhteellisen pieni verrattuna muihin tekijöihin (kuten koulutus ja työkokemus).
Kuvio 10: Muutokset vuonna 2013–2017 ensimmäisen lapsen saaneiden isien tuntipalkoissa yksityisellä sektorilla vuosina 2008–2020 suhteessa isän aiempaan palkkakehitykseen. Malleissa on huomioitu työkokemus, koulutus, siviilisääty, seuraavien lasten syntymä ja ajallinen trendi.
Jotta paremmin ymmärtäisimme miksi pidemmät vapaat ovat yhteydessä negatiiviseen kehitykseen, jatkamme vertaamalla isyysvapaita käyttävien miesten palkkoja suhteessa muihin saman työpaikan isiin.
Miten tukea isien vapautta valita perhevapaa?
Suomessa on vuosien varrella keskusteltu paljon siitä, tulisiko perhevapaita kehittäessä painottaa enemmän valinnanvapautta vai sukupuolten tasa-arvoa. Toisin kuin useimmissa muissa Pohjoismaissa, Suomessa äitien valinnanvapautta pidettiin pitkään ensisijaisena, kunnes vuonna 2022 perhevapaajärjestelmä koki täysremontin kohti vahvempaa pyrkimystä tasa-arvoon. Edelleen keskustelu aiheen ympärillä on kuitenkin keskittynyt ennen kaikkea naisten työelämään osallistumiseen ja hoivatyön jakautumiseen perheissä tai toisaalta vaatimuksiin antaa perheille (tai naisille) vapaus valita miten vapaat perheissä jaetaan.
Todellinen valinnanvapaus on kuitenkin näennäistä niin kauan, kun “jaettavat” vapaat koetaan tosiasiassa äidin vapaiksi niin perheissä kuin työpaikoilla. Isälle korvamerkityt vapaat, erityisesti ne päivät joita ei voi siirtää äidille, sen sijaan lähettävät vahvan signaalin isien hoivavastuun tärkeydestä myös työpaikoille, ja ovatkin erittäin tärkeitä nimenomaan mahdollistamaan valinnanvapaus myös isille.
Vaikka matalammin koulutetut ja pienituloiset isät käyttävät perhevapaita vähemmän ja lyhyemmän aikaa, ei tästä voi vetää johtopäätöksiä, että nämä isät eivät olisi halunneet pitää (enemmän) vapaita. Vapaiden käyttö on kasvanut kaikissa koulutusryhmissä. Kuten kollegoiden vapaiden käytön vaikutuksia tarkastellut tutkimuksemme osoittaa, isäkollegoiden esimerkki oli erityisen tärkeää juuri niille isille, joiden viiteryhmässä isät käyttävät keskimääräistä vähemmän vapaita. Siinä missä hyväosaiset perheet helpommin tekevät mitä haluavat, ovat isien omat kiintiöt todennäköisesti erityisen tärkeitä mahdollistamaan vapaiden käyttö niissä perheissä, joissa on vähemmän taloudellisia, kulttuurisia ja sosiaalisia resursseja.
Perhevapaajärjestelmän jatkoa mietittäessä olisikin hyvä antaa aiempaa suurempi painoarvo sille, miten voisimme parhaiten lisätä juuri näiden isien mahdollisuuksia käyttää myös pidempiä perhevapaita.
Kirjoittajat
Satu Helske on sosiologian dosentti ja tilastotieteen tohtori ja työskentelee INVEST-tutkimuskeskuksessa vanhempana erikoistutkijana. Hän johtaa Suomen Akatemian rahoittamaa PREDLIFE-konsortiota ja työskentelee myös osana Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa FLUX-hanketta. Tutkimuksessaan Helske on kiinnostunut erilaisista eriarvoisuuteen ja elämänkulkuun liittyvistä kysymyksistä. Parhaillaan hän tutkii erityisesti isien perhevapaiden pitämisen syitä ja seurauksia.
Anna Erika Hägglund on sosiologian tohtori ja työskentelee INVEST-tutkimuskeskuksessa tutkijatohtorina Suomen Akatemian rahoittamassa hankkeessa ‘Parempi huipulla?’. Hägglundia kiinnostaa työmarkkinoiden sukupuolittunut rakenne ja perheellistymisen vaikutukset työuriin. Parhaillaan hän tutkii perhevapaiden seurauksia eri sosioekonomisissa ryhmissä Suomessa ja muissa Pohjoismaissa.
Julkaisut
Chapman, S.N., Kotimäki, S., Helske, S., & Hägglund, A.E. (2024). Support or suppress: Father’s parental leave uptake in the workplace context in Finland. INVEST Working Papers 102/2024, FLUX Working Papers 26/2024.
Helske, S., Helske, J., Chapman, S. N., Kotimäki, S., Salin, M., & Tikka, S. (2024). Heterogeneous workplace peer effects in fathers’ parental leave uptake in Finland. INVEST Working Papers 96/2024, FLUX Working Papers 23/2024.
Pasanen, T.-M., Helske, S., Giuliani, G.A., Chapman, S.N., & Helske, J. (2024). Adaptation to paternal leave policies in Finnish municipalities: changing gender norms and cross-border policy legacies. INVEST Working Papers 103/2024, FLUX Working Papers 27/2024.
Tikka, S., Helske, S., & Chapman, S. Vanhempainvapaat Suomessa -karttasovellus (beta-versio).
Tutkimushankkeet ja rahoitus
Tutkimuksia on rahoittanut Suomen Akatemia (PREDLIFE-hanke, CAUSALTIME-hanke, Parempi huipulla? -hanke ja INVEST-lippulaiva) sekä Strategisen tutkimuksen neuvosto (FLUX-hanke).
