Tutkimushankkeemme intressit liittyvät historian ja kulttuuriperinnön ja niihin liittyvän vallankäytön ja henkilöverkostojen suhteisiin sekä ainoastaan sähköisessä muodossa syntyvän ja säilytettävän arkistoaineiston problematiikkaan. Keskeisiä käsitteitä ovat 1) vallan verkostot ja 2) muistin paikat.

Hankkeen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa kompleksisesta todellisuudesta ja selittää arkistoihin liittyviä kulttuurisia ilmiöitä. Hankkeemme tavoitteena on tutkia arkistoalan toimijoita ja heidän valintojaan 1800-luvulta nykypäivään. Tuon tavoitteen voi kiteyttää seuraaviin kysymyksiin:

– kenen historia on ollut ja on säilyttämisen arvoista?

– miten ja millä perustein pysyvästi säilytettävät aineistot on valittu ja valitaan?

– kenen aineistot tai ilmiöt on sivuutettu tai unohdettu tai sivuutetaan ja unohdetaan?

– miten aineistot ovat tutkijoiden tavoitettavissa?

Arkistotieteellinen näkökulma

Yleensä ajatellaan, että kansalliset arkistot koostuvat ensikädessä ja ainoastaan neutraaleista historiallisista asiakirjoista. Näin ei kuitenkaan ole ja siksi tutkijoiden tulisi etsiä vastausta siihen, miksi ja miten arkistot ovat syntyneet ja miten niitä käytetään. Tähän yhteyteen tulisi liittää pohdinnat ideologioista ja vallasta. Mielenkiintoista on etenkin arkiston historian, tutkijoiden aineistontarpeen ja valtion historian välinen suhde. Tässä kontekstissa uusi arkistotieteellinen tutkimus haluaa kyseenalaistaa arkistoinstituutioiden näennäisen neutraalin aseman.

Samalla tavalla 1990-luvulla virinnyt keskustelu kulttuuriperinnöstä ja sen merkityksistä edellyttää tutkimustietoa menneisyyden tulkitsemisen edellytyksistä. Yhteiskunnalliset muutokset, migraatio sekä globalisaatio ja kansainvälistyminen edellyttävät myös kansallisten arkistoinstituutioiden perusteiden arviointia. Vastaavasti uudenlaiset tieteelliset kysymyksenasettelut ovat haaste arkistoille. Lähteensä nämä tutkimusalat hakevat usein viranomaisasiakirjojen ulkopuolelta, yksityisistä arkistoaineistoista.

Arkistoteoreetikko T. R. Schellenbergin 1950-luvulla esittämät pohdinnat arkistojen perustamisen syistä ja niihin liittyvästä vallankäytöstä ovat yhä ajankohtaisia. Arkistojen perustamisen viralliset ja käytännön syyt pohjautuvat viranomaisten asiakirjojen tarpeeseen ja hallinnon tehostamiseen. Kulttuuriset syyt puolestaan painottavat asiakirjojen kansallista ja historiallista arvoa. Nämä arvot ovat kuitenkin erilaisia eri aikoina, ja tässä kontekstissa vallankäyttäjinä ovat olleet ja ovat edelleen arkistojen työntekijät. Erityisessä portinvartijanroolissa ovat olleet kansalliset arkistot ja näiden arkistojen johtajat. Viime kädessä he ovat päättäneet kenen historia on ollut säilyttämisen arvoista. Lisäksi on syytä pohtia, miten arkistojen historialliset ratkaisut, aineistojen keruu, indeksointi, kuvailu ja luettelointi ohjaavat tämän päivän tutkimusta.