Ladataan...

Yhteisöllinen Unboxaus-tapahtuma arkipäiväisti tiedelehtien lukemista

Kultva-verkostossa kokeiltiin 6.4.2022 uudenlaista opiskelijoiden, tutkijoiden ja opettajien kohtaamista tuoreen tiedelehden äärellä. Konsepti sai idean unboxing-videoista eli internetissä julkaistuista videoista, joissa kuvataan ja kommentoidaan kokemusta uuden tavaran käyttöönotosta. Professori Suvi Salmenniemi (sosiologia) ja väitöskirjatutkijat Veera Niemi (sosiaalityö) ja Elina Sutela (sosiaalipolitiikka) unboxasivat 12/2021 ilmestyneen Alue ja ympäristö -lehden ekohyvinvointivaltiota käsittelevän teemanumeron eli keskustelivat yleisön edessä lukukokemuksestaan 45 minuutin ajan.

Tilaisuuden tavoitteena oli lisätä rentoa ja innostavaa sosiaalisuutta – tyypillisemmän omista tutkimustuloksista kertomisen sijaan – opiskelun ja tutkijan työn arkiseen tiedeartikkelien lukemiseen. Yleisöä rohkaistiin osallistumaan keskusteluun, mutta yhtä lailla kannustettiin hiljaa kuunteluun ja passiivisempaan yhteisöllisyydestä nauttimiseen osallistujan näin halutessa. Tilaisuuden mainoksessa oli ollut linkki julkaisun avoimeen verkkoversioon. Jos perinteisissä lukupiireissä lukeminen on edellytys piiriin osallistumiselle, unboxing-tapahtumassa julkaisun (tai sen osien) lukeminen sai olla myös seuraus aiheesta innostumisesta tapahtumassa. Moni saapuikin paikalle naurahtaen, ettei ollut lehteä vielä vilkaissutkaan, mutta keskustelun lopussa julkaisun paperi- ja verkkoversioiden perään jo kyseltiin.

Seminaarihuone, jossa tilaisuus pidettiin, oli täynnä opiskelijoita, tutkijoita ja opettajia (yhteensä noin 20) huolimatta pandemiasta ja myrskyisästä takatalvesta. Akateemisen perinteen mukaisesti varsinainen tilaisuus aloitettiin vasta akateemisen vartin kuluttua. Siihen asti herkuteltiin hedelmillä ja naposteltavilla, ja rupateltiin tiedelehdistä yleisesti porukalla.

Tilaisuuden alussa idean kehittänyt Niemi kertoi lyhyesti unboxing-konseptista sekä vuodesta 1971 asti ilmestyneestä Alue ja ympäristö -julkaisusta. Tästä unboxaus käynnistyi kunkin kolmen keskustelijan ensivaikutelmilla lehdestä. Lehteä pohdittiin ensin 220-sivuisena fyysisenä esineenä ja avoimesti saatavilla olevana suomenkielisenä julkaisuna. Kaikki unboxaajat olivat vaikuttuneita lehden runsaasta kirjosta erilaisia konkreettisia, osin yllättäviäkin ekohyvinvointivaltiokeskustelun ulottuvuuksia. Esimerkiksi teollisuuden vähähiilitiekartat, aikuisten käyttämät vaipat, valtioiden konkreettiset keinot säännellä tuotteiden maahantuontia, sosiaalityö yhteisöllisessä puutarhaprojektissa ja Portugalin maaseudun ekososiaaliset elinkeinot avasivat aiheesta käytännöllisiä ulottuvuuksia, joita ei ehkä herkästi tule ajatelleeksi.

Keskustelu siirtyi pian kunkin unboxaajan suosikkiteksteihin julkaisussa. Yksi piti pääkirjoituksesta ja sen kokoavasta ja käsitteitä määrittelevästä roolista. Toinen oli vaikuttunut katsauksesta, jossa teologi eritteli tutkijoiden viestinnän tasapainoilua yksilön syyllistymisen ja yhteisön innostumisen välillä. Joku myönsi ilahtuneensa siitä, että yhdessä katsauksista terveystieteiden edustaja peräänkuulutti terveysnäkökulmienkin tärkeyttä ekohyvinvointivaltiokeskustelussa ympäristö- ja sosiaalipolitiikan rinnalla. Tämä herätti hilpeyttä sosiaalitieteellisessä yleisössä, jossa tunnistettiin vastaava asetelma päinvastaisena monesta muusta tilanteesta tieteen ja esimerkiksi käytännön sosiaalityön saralla.

Läpileikkaavana teemana keskustelu viipyi pitkään kysymyksissä sosiaalitieteellisten käsitteiden nimeämisestä. Keskustelijat olivat huomanneet, että jopa kolmessa tekstissä ehdotettiin uutta, aiemmista lähikäsitteistä hieman poikkeavaa käsitettä keskustelun laajentajaksi tai syventäjäksi: 1) EMMI- eli En minä mutta muut -ilmiö erotettuna whataboutismista ja NIMBYismistä (not in my backyard), 2) ekologinen solidaarisuus erotettuna reilusta siirtymästä ja 3) kriittinen välittäminen erotettuna ruumiillisesta välittämisestä. Keskustelijat pohtivat nimeämistä toisaalta sosiaalitieteen perustehtävänä mutta toisaalta joskus itsetarkoitukselliselta vaikuttavana valintana, sekä tiedeyhteisön valtaa lopulta ajan myötä vakiinnuttaa ehdotetut käsitteet tai jättää ne huomiotta.

Yksi yleisön kysymys loi keskusteluun tapahtuman loppupuolella punaisen langan, johon unboxaajat toistuvasti palasivat: missä on tutkimuksessasi ekokriisi? Kysymyksen tausta on sukupuolentutkimuksessa ja havainnossa, että tietyt aiheet ja ydinteemat, kuten sukupuoli, tulisi ottaa kaikenlaisessa tutkimuksessa huomioon. Hän kysyi, joko ekokriisi on tai pitäisi olla myös tällainen ydinteema, ja olivatko unboxaajat kokeneet teemajulkaisua lukiessaan ”kutsun” huomioida aihe jatkossa paremmin omissa tutkimuksissa. Osallistujien tunnereaktiot olivat ilmeisiä heidän vuorollaan puuskahtaessaan tunteneensa tämän kutsun – yhdelle suorastaan ”puukon” sydämessään – aiheeseen liittyen. Tunteeseen eläydyttiin myös yleisöstä.

Keskustelussa kuitenkin tunnistettiin, että myös näihin kysymyksiin julkaisu toisaalta tarjosi laajentavia ja syvempiä näkökulmia; yhteisölliset, joskus haitalliset, kieltävät, vastuuta siirtävät ja syyllistävätkin reaktiot, voidaan nähdä myös ymmärrettävänä osana ekologista siirtymää – ja ilmiöinä, joiden ymmärtämisessä ja hallinnassa juuri sosiaalitieteillä on prosessissa välttämätöntä annettavaa.

Tilaisuus sisälsi paljon yhteistä naurua, anekdootteja, empatiaa, omakohtaisia kokemuksia artikkelien kirjoittamisesta, referoinnista ja lukemisesta, tarvittaessa rohkeaa tiedepolitiikan kritisointia sekä myös keskustelijoiden eriäviä näkemyksiä keskenään ja julkaisun tekstien kanssa. Konseptin pilotti vaikutti onnistuneelta ja tapahtuman päätteeksi osa yleisöstä ideoi jo seuraavaa tapahtumaa syksylle sekä lehteä, joka silloin voidaan ehkä unboxata.

Blogitekstin kirjoitti Veera Niemi.

Vastaa