Poliittinen mielikuvitus ja vaihtoehtoiset tulevaisuudet (POLIMA) on monitieteinen hanke, joka tarkastelee sitä, kuinka maailma voisi järjestyä toisin. POLIMAlla on useita kunnianhimoisia tavoitteita. Pyrkimyksenä on tuottaa ideoita ja näkemyksiä toisenlaisista yhteiskuntajärjestelmistä, saada erilaisten ihmisryhmien ääntä kuuluviin sekä purkaa hierarkioita. Hankkeessa suhtaudutaan myös kriittisesti perinteisiin tapoihin harjoittaa tiedettä ja myös pedagogiikka on tärkeää. POLIMAssa ovat mukana sen johtaja, sosiologian professori Suvi Salmenniemi, yliopistonlehtori Hanna Ylöstalo sekä erikoistutkijat Inna Perheentupa, Pilvi Porkola ja Harley Bergroth. Heidän puheessaan POLIMAsta korostuvat yhteistyö, käytännönläheisyys, avoimuus, innostus ja toivo.

Mitä poliittinen mielikuvitus oikeastaan tarkoittaa?

POLIMAn yhtenä tavoitteena on virkistää yhteiskunnallista poliittista mielikuvitusta. Hankkeen tutkijat kertovat, että käsitteellä pyritään tarttumaan ilmiöön, jossa toisaalta ollaan tilanteessa, että on vaikea kuvitella muunlaista maailmaa kuin nykyinen. Ei ole visioita siitä, mihin suuntaan voisimme mennä. Asian toinen puoli taas on se, että olemme jatkuvasti todella isojen haasteiden äärellä. Meitä koettelevat esimerkiksi ilmastokriisi ja demokratian kriisi. Nämä ovat kysymyksiä, jotka pakottavat pohtimaan ja tulevaisuudessa myös toteuttamaan toisenlaisia yhteiskuntamalleja.

– Poliittisen mielikuvituksen käsitteellä voidaan ikään kuin tarttua tähän tarpeeseen kuvitella jotain toisenlaista, Salmenniemi kertoo. Hän kuvailee kuinka ihmiset jo nyt pyrkivät arjessaan tekemään yhteiskunnallista muutosta ja laittamaan käytäntöön toisenlaisia maailmoja.

– Meitä kiinnostaa se minkälaisia maailmoja, kuvittelun käytäntöjä erilaisilla ihmisryhmillä on. Ajattelemme näitä tällaisina arkipäivän utopioina, hän jatkaa.

Bergroth lisää, että tämä liittyy vahvasti myös käytännönläheisyyteen.

– Siinä mielessä, että ei ajatella sitä mielikuvitusta tai uuden kuvittelua pelkästään kritiikkinä jotain olemassa olevaa vastaan, vaan se on käytännössä toisintekemistä. Esimerkiksi tällaisia yhteisöjä, jotka toiminnassaan jo toimii jotenkin toisella tavalla eikä tuhlaa energiaa siihen, että kritisoidaan vain kovasti ilman mitään ratkaisumalleja, hän sanoo.

– Haluamme myös haastaa sellaisen politiikan käsitteen, jossa politiikka on vain kabineteissa vaikuttamista. Politiikka voi olla ihmisten jokapäiväistä, arkista toimintaa, Ylöstalo kuvailee.

Monitieteinen ja monipuolinen hanke

POLIMAssa on yhtä aikaa läsnä tutkimuksellisia, yhteiskunnallisia ja pedagogisia tavoitteita. Yhtenä hankkeen vahvuutena onkin sen monitieteisyys ja pyrkimys erilaiseen tiedon tuottamiseen. Hankkeessa yhdistetään esimerkiksi taiteellista ja etnografista tutkimusta sekä pyritään virkistämään sosiologista mielikuvitusta. Hankkeen käytännönläheisyys näkyy myös sen pedagogisissa pyrkimyksissä tuoda projektia käytäntöön. Suunnitteilla on opintojakso sosiologian opintoihin syksyllä 2021. Kyseessä on kokeellinen opintojakso, jossa pyritään avaamaan kuvittelutilaa sosiologeille.

– Esimerkiksi sorrettujen pedagogiikassa on ajatus, että tietoa tuotetaan opetustilanteessa yhteistoiminnallisesti. Eikä sillä tavalla, että opettaja opettaa tietoa vaan, että sitä tuotetaan yhdessä. Tämä tietokäsitys näkyy näissä kaikissa hankkeen menetelmissä, opetuksessa, toimintatavoissa ja tavoitteissa, Ylöstalo kertoo.

Erilaisten ihmisryhmien äänet kuuluviin

Demokraattisessa osallistumisessa keskeistä on ajatus kaikkien mahdollisuudesta tulla kuulluiksi. Yhtenä hankkeen tavoitteena on erilaisten ihmisryhmien äänten saaminen kuuluviin. POLIMAssa tutkitaan utopioita arjessa, aktivismissa, taiteessa ja mediassa. Hankkeessa halutaan tuoda esille, että paremman maailman tekeminen ei ole vain tietyn yhteiskuntaluokan tai ihmisryhmän etuoikeus. Tarkoituksena on tuoda esille niitä tapoja, joilla ihmiset pyrkivät rakentamaan kestävämpää tulevaisuutta. Tutkimuksessakin prosessi on usein yksisuuntainen, jolloin tutkija tuottaa tietoa ja ajatellaan, että tutkittavan ääni tulee näin kuulluksi. Tässä hankkeessa tietoa pyritään kuitenkin oikeasti tuottamaan yhdessä.

– Tässä kaikki on kirjoitettu aika yhteiseksi. Haluamme osittain purkaa sitä hierarkkista asetelmaa, joka tutkijalla ja tutkijoiden välilläkin saattaa olla. Me tehdään mahdollisimman paljon yhdessä jo aineistonkeruuvaiheesta lähtien, Perheentupa kertoo.

Vanhojen tapojen kritiikkiä ja uuden oppimista

POLIMAn kriittinen katse kohdistuu myös tieteen perinteisiin tiedon tuottamisen tapoihin.

– Tutkimus- ja tiedepolitiikka kannustavat sellaisiin ennakoituihin polkuihin miten projektit toteutetaan ja mitä tutkitaan. On tärkeää tutkimuseettisesti ja ylipäätään tieteen uudistumisen kannalta pitää sitä kenttää avoinna, Salmenniemi kertoo.

– Aidosti uuden tiedon tuottaminen sisältää sen mahdollisuuden ettei se aina onnistu ja se sisältää myös sen, että sitä ei vielä tiedetä mitä se on, Ylöstalo jatkaa. Salmenniemen mukaan juuri tämä ”tekee tästä kaikesta todella inspiroivaa ja jännittävää.”

Tutkijat kokevatkin hankkeen avoimuuden ja mahdollisuudet uuden oppimiseen antoisaksi ja inspiroivaksi. He kuvailevat sitä myös mahdollisuudeksi heille itselleen ammatilliseen oppimiseen ja myös hierarkioiden purkamiseen.

– Hauskaa on se, että mitä kaikkea tässä oppii. Ei ole itseasiassa olemassa sellaista valmista mallia. Koko ajan kehitetään ja kokeillaan työmenetelmiä ja opitaan toisiltamme. Koen, että se on antoisaa, Porkola kertoo.

Tutkijat toivovat myös tutkittavien hyötyvän tutkimukseen osallistumisesta ja kenties saavan siitä virikkeitä itselleen.

– Kuvittelemisen mahdollistaminen erilaisille ihmisryhmille voi jo sinällään olla todella tärkeää. Ehkä sellaisia paikkoja ei ole niin paljon missä me yhdessä voidaan kuvitella niitä toisenlaisia maailmoja tai yrittää pysähtyä sen äärellä, että miten tämä maailma voisi rakentua toisin, Salmenniemi sanoo.

Toivon lähettiläs

POLIMA voidaan nähdä myös toivon lähettiläänä. Elämme epävarmuuden ajassa maailmassa, jossa erilaiset katastrofit ovat jatkuvasti uhkana.

– Paljon puhutaan siitä, että etenkin tässä nyky-yhteiskunnassa poliittinen mielikuvitus on jotenkin kuollut. Järjestelmän sisällä ei ole mahdollisuuksia tehdä oikein mitään merkityksellistä. Toisaalta on kuitenkin niin paljon kaikenlaista liikehdintää ja pohdintaa vaihtoehdoista. Niihin me haluamme päästä kiinni ja myös edistää niitä, Bergroth kertoo.

Tutkijat sanovat, että perinteisen intohimottoman ja utopiattoman politiikkakuvan rinnalla on mahtavaa nähdä arkipäivän utopioita, jotka ovat jo toteutuneet.

Kenties tämä hanke inspiroi meitä muitakin siihen, että joskus on hyvä ajatella toisin ja toivoa paremmasta maailmasta on.

Kirjoittaja: Mari Karvinen. Karvinen on kirjoittanut tekstin osana sosiologian harjoitteluaan.