ASIANTUNTIJUUDEN KIEHTOVUUDESTA

Kirjoittaja: Jenni Huhtasalo

Asiantuntijuus on aina kiehtonut minua. Miten asiantuntijuus erilaisissa aika- ja tilakonteksteissa määritellään, kuka on asiantuntija, miten asiantuntijuus on kehittynyt vuosikymmenien aikana ja monet muut siihen liittyvät kysymykset ovat pyörineet mielessäni jo vuosikausia. Yli kymmenen vuotta sitten sain ensimmäisen kosketuksen asiantuntijuuden tutkimukseen ja sillä tiellä olen edelleen. Alussa tutkin, minkälaisia esteitä ja mahdollisuuksia sosiaali- ja terveydenhuoltoalan asiantuntijoiden yhteistyössä on. Tänä päivänä pyörittelen samaa teemaa sosiaali- ja terveydenhuollon verkostoissa tapahtuvan tiedon siirron kautta. Muutamia vuosia sitten valmistuessani sosiologiksi tutkin avoimen asiantuntijuuden mahdollistamista organisaatiorakenteet ylittävässä potilaslähtöisessä hoitotyössä. Olin hyvin kiinnostunut diskursseista ja etsin haastattelemieni asiantuntijoiden puheesta erilaisia professiovallan tekniikoita, joilla aluksi oletin olevan yhteyttä avoimen asiantuntijuuden mahdollistamisessa. Samoihin aikoihin tutustuin lähemmin Michel Foucault´n tuotantoon ja lähdinkin selvittelemään diskursseja foucault´laisesta hallintakäytäntöjä tutkivasta valtakäsityksestä sekä siihen liittyvästä genealogiasta käsin. Silloinen tutkimukseni osoitti kuitenkin, että alussa olettamani diskursseissa esiintyvät professiovallan tekniikat eivät esiintyneetkään suoraan asiantuntijoiden puheessa vaan vaikuttivat taustalla. 

Asiantuntijuuden lisäksi olen viehättynyt siihen liittyvistä toimijuuden ja vallan aspekteista. Valtaa voimme kuvailla ja määritellä eri tavoin. Yhtäältä se voidaan nähdä eräänlaisena voimasuhteena, jossa toisella toimijalla on valtaa suhteessa toiseen. Toisaalta vallan voidaan ajatella olevan jotakin mikä on yksilöiden ulkopuolella, ei siis liitettävissä toimijoihin. Foucault on halunnut erottaa toisistaan mikro- ja makrotason valtamekanismit. Hänelle valta-analyysi on hallinnan tekniikkojen ja taktiikkojen tutkimusta. Tutkittaessa erilaisia mikrovallan käytäntöjä, esimerkiksi asiantuntijoiden toimimista organisaatioissa valtaa ei nähdä organisaation funktiona tai ominaisuutena vaan se nähdään jonakin muuna kuin organisaation formaalina rakenteena. Tarkasteltaessa asiantuntijoiden välisiä vuorovaikutussuhteita, emme siis voikaan palauttaa niitä institutionaaliseen tai rakenteelliseen valtaan. Tällä tavoin lähestyttävä asiantuntijuus ja siihen liitetty valta nähdään hajautuneena ja lukuisina tekniikoina, jotka muovaavat asiantuntijoiden toimimisen tapoja. Syventymällä Foucault´n teksteihin voimme huomata, että hän ei ollutkaan koskaan oikeastaan kiinnostunut määrittelemään sitä, mitä valta on. Enemmän hän oli kiinnostunut siitä, miten joku on tullut sellaiseksi kuin on, minkälainen valta tuottaa, mitä ja miten. Itse olin kiinnostunut siitä, miten professiovallan tekniikat rakentavat sellaista ilmiötä kuin avoin asiantuntijuus?

Kuten edellä kirjoitin, niin toimijuus on myös mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä käsite. Varsinkin suhteessa asiantuntijuuteen se on syventymisen arvoinen asia. Itse kiinnostuin toimijuudesta ja asiantuntijuudesta tutkiessani teknologian suhdetta asiantuntijuuteen. Käsillä olevassa tutkimuksessani kiinnostuin siitä, miten teknologia vaikuttaa asiantuntijuuteen? Alussa näkökulmani oli hyvin asiantuntijakeskeinen ja katselin tapahtumia lähinnä siitä näkökulmasta, miten asiantuntijat käyttävät teknologiaa ja miten he suhtautuvat siihen. Luettuani kuitenkin yhä enemmän Latourin ajatuksia ja keskustelua, aloin suunnata ajatuksiani hieman laajemmalle ja aloin pohtia, mitä jos toimijuutta on olemassa muuallakin? Perinteisen yhteiskuntatieteen näkökulmasta teknologia kuitenkin koetaan usein ihmisten toimijuuden ja vuorovaikutussuhteiden ulkopuolisena tekijänä. Aloin kuitenkin tuoda kirjoituksissani yhä enenevässä määrin esiin, että sosiaaliset suhteemme ja toimintaympäristömme ovat hyvin paljon teknologian ympäröimiä ja välittämiä. Samoin ajattelemme, että asiantuntijuus syntyy aina osana yhteiskunnallisia rakenteita ja vuorovaikutussuhteita eikä yksin tyhjiössä. Peilaten näihin seikkoihin, tärkeäksi muodostui ottaa tosissaan myös yhteiskuntamme ei-inhimilliset toimijat. Teknologian ja toimijuuden tarkastelu osana yhteiskuntaa ja sen rakenteita on perinteistä sosiologista ajattelua haastavaa. En kuitenkaan koe, että meidän pitäisi antaa teknologialle inhimillisiä ominaisuuksia vaan ennemmin tuoda se lähempään tarkasteluun osana yhteiskunnallisia sosiomateriaalisia käytäntöjä. Haluan näin tehden korostaa sosiaalisen ja materiaalisen aineksen yhteen kietoutumista yhteiskunnassa. 

Asiantuntijuuden ja teknologian suhde on kiehtova

Miten asiantuntijuus ja teknologia sitten näyttäytyvät suhteessa toisiinsa jos tarkastelukulma on Latourilainen ja toimijaverkkoteoreettinen? Olen lähestynyt teknologian ja asiantuntijuuden suhteen tarkastelua asiantuntijoiden roolien, asiantuntijuuden jakamisen sekä asiantuntijuuden kokemuksellisuuden ja ammatti-identiteetin kautta. Näissä kaikissa tarkastelukulmissa teknologia näyttäytyy toimijana siinä missä inhimillinen asiantuntijakin ja sillä on vaikutuksensa asiantuntijuuteen. Tässä valossa alussa olettamani asiantuntijuuden subjektius suhteessa teknologiaan murenee. Latour kirjoitti jo vuonna 1988, että ”me emme tiedä ennakkoon, mistä maailma koostuu”. Ja nykyisen tietoni valossa en voi argumentoida tätä vastaan. 

Kirjallisuus

Foucault, M. (2000) Tarkkailla ja rangaista. [1975] suom. Eevi Nivanka. Helsinki: Otava.

Foucault, M. (2005) Tiedon arkeologia. [1969] suom. Tapani Kilpeläinen. Tampere: Vastapaino.

Latour, B. (1987). Science in Action. How to Follow Scientists and Engineers Through Society. Open University Press, Milton Keynes.

Latour, B. (1988). Mixing humans and nonhumans together: the sociology of a door-closer. Social Problems vol. 35, no.3, June. ss. 298−310. 

Latour, B. ( 1993). We Have Never Been Modern. Harvester Wheatsheaf, New York. 

Latour, B. (1999a). Pandora´s Hope: Essays on the Reality of Science Studies, Harvard Universty Press, Cambridge Massachusetts. 

Latour, B. & Woolgar, S. (1979). Laboratory Life. The Social Construction of Scientific Facts. Sage, Beverly Hills.

Latour, B. (1996) Aramis, or the love of technology. Harvard University Press, Cambridge, Massachusetts & London. 

Latour, B. (2005) Reassembling the Social. An Introduction to Actor-Network-Theory. Oxford University Press, Oxford.