Mistä toimijoista asiantuntijuuden maailma koostuu?

Väittelin alkuvuodesta teemalla; Asiantuntijuus, digitaalinen teknologia ja moniaineksiset toimijaverkostot. Väitöstyöni tavoitteena oli tutkia asiantuntijuutta ja selvittää digitaalisen teknologian lisääntyneen käytön vaikutuksia asiantuntijuudelle ja asiantuntijatyöhön Bruno Latourin  ym. toimijaverkostoteoriaa hyödyntäen. Asiantuntijuuteen liittyvät teemat ja kysymykset ovat jo vuosikausia kiehtoneet minua, mutta myös lukuisia muita tutkijoita, minkä vuoksi asiantuntijuuden tutkimus onkin hyvin laajaa ja monitieteistä. Omassa tutkimuksessani asiantuntijoita edustavat yliopistoissa opetustyötä tekevät opettajat sekä erikoissairaanhoidossa työskentelevät sairaanhoitajat.

Asiantuntijuuden lisäksi toinen itseäni jo vuosia innostanut aihe on digitaalinen teknologia ja sen rooli ja merkitys osana asiantuntijatyötä. Väitöstyössäni digitaalisella teknologialla viittaan useisiin asioihin, tietokoneeseen materiaalisena laitteena, tietokoneen kautta käytettävään ohjelmaan sekä lukuisiin opetustyössä käytettäviin digitaalisiin teknologioihin.

Digitaalisten teknologioiden jatkuva kehittyminen ja niiden muodostuminen luonnolliseksi osaksi kaikkia elämämme osa-alueita toimikin polttoaineena asiantuntijuuden ja digitaalisen teknologian suhteen tutkimukselleni. Yleisesti digitaaliseen teknologiaan liittyvä tutkimus on ollut hyvin teknologiapainotteista, jolloin tarkastelu on liikkunut enemmän teknologioiden käyttämisen hallitsemisessa kuin sen merkityksessä ihmisille tai sen vaikutuksessa tunteiden, ajatusten ja toimintamallien tasolla.

Selvää kuitenkin on, että digitaaliset teknologiat muokkaavat arvojamme, ajatteluamme, vuorovaikutussuhteitamme, yhteiskuntamme sosiaalisia rakenteita sekä ihmisten ja teknologioiden välistä suhdetta. Kaikki tämä edellä mainittu on nyt korona-aikana korostunut. Aloittaessani väitöstyöni en olisi voinut kuvitella – tuskin meistä kovin moni muukaan – tällaista maailmalaajuista pandemiaa, jolla on ollut valtavasti vaikutuksia kaikilla elämämme alueilla. Erityisesti työelämässä ja asiantuntijuudessa on meneillään sen vuoksi käsinkosketeltava murros. Digitaalisen teknologian kehittyminen on luonut lukuisia mahdollisuuksia, se on esimerkiksi vapauttanut meidät fyysisistä työtiloista ja osin työajoistakin, joissakin ammateissa jopa lähes kokonaan, mutta toisaalta se on kietoutunut elämäämme monin erilaisin tavoin. Tässä on mielestäni lyhyesti kuvattuna nykyisen elämämme paradoksi. Esimerkiksi kehittynyt mobiiliteknologia vapauttaa kyllä meidät ajan ja paikan suhteen, mutta sitoo meidät samalla yhä tiukemmin osaksi yhteiskuntamme sosioteknistä verkostoa.  

Aloittaessani vuosia sitten tutkimukseni digitaalisen teknologian ja asiantuntijuuden suhteesta, toimijaverkostoteoria ei ollut minulle entuudestaan tuttu. Tutkimukseni edetessä mielenkiintoni tätä teoriaa ja Latourin ajattelua kohtaan kuitenkin kasvoi ja uppouduin kymmeniin ja taas kymmeniin Latouria soveltaneisiin tutkimuksiin. Toimijaverkostoteoreettinen ajattelu tarjosi täysin uudenlaisen näkökulman ymmärtää ja nähdä asiantuntijuutta, digitaalista teknologiaa ja toimijuutta. Sosiologiselle asiantuntijuustutkimukselle on ollut perinteisempää mieltää asiantuntijuuden kehittyminen ja rakentuminen ainoastaan inhimillisten suhteiden näkökulmasta ja niiden seurauksena. Tämän vuoksi latourilainen tapa nähdä ei-inhimilliset asiat, kuten esineet ja teknologiat toimijoina ihmisten rinnalla, on ensiajatukseltaan sosiologiselle maailmankuvalle vieraampi. Digitaaliseen teknologiaan on yhteiskuntatieteellisissä tutkimuksissa useimmiten viitattu tehokkuutta ja tuottavuutta lisäävänä tekijänä ja sen rooli asioita muuttavana toimijana on näin jäänyt vähäiseksi.

Toimijaverkostoteorian tarjoaman näkökulman avulla minun olikin mahdollista tuoda digitaalinen teknologia ihmistoimijoiden rinnalle ja tutkia niitä samanlaisina toimijoina. Näin tehdessäni oletin, että asiantuntijuuden tutkimuksessa ei ole riittävästi otettu huomioon erilaisten ei-inhimillisten toimijoiden ja niiden muodostamien suhteiden vaikutusta asiantuntijuuteen.

Tutkimukseni tuloksena voin esittää, että asiantuntijuuden toimijaverkostot rakentuvat moniaineksisten toimijoiden välisissä suhteissa ja erilaiset digitaaliset teknologiat toimivat verkostoissa itsenäisesti aiheuttaen muutoksia asiantuntijatyön rooleissa, sen jakamisessa, kokemuksissa asiantuntijuudesta ja ammatti-identiteetistä. Tutkimukseni tuo selkeästi esille todellisuutemme, jossa olemme tiukasti yhteen kietoutuneet moninaisin tavoin erilaisten digitaalisten teknologioiden kanssa. Digitaalisen teknologian käyttöönotto tulee väistämättä jatkamaan kasvuaan, joten on hyvin oleellista käydä keskustelua sen roolista ja merkityksestä asiantuntijatyössä, jotta sen sujuva käyttö tulevaisuudessa olisi mahdollista.

Jenni Huhtasalo

Kirjoitus pohjautuu Huhtasalon lektioon, joka julkaistaan vuoden 2022 lopussa Työelämän tutkimus- lehdessä.

Kirjoittaja toimii Erikoistutkijana Satakunnan ammattikorkeakoulussa sekä projektiasiantuntijana Turun yliopiston Sote akatemiassa. Hän on LUMO-tutkimusryhmän jäsen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *