Hän, se, tää vai toi? – väitöstilaisuuden hehkua
On perjantai 17. helmikuuta. Kello on muutamaa minuuttia yli kaksitoista. Educariumin Edu 2 -luentosalissa on hiljaista. Paikalla on vasta vähän vieraita. Pikkuhiljaa sali alkaa täyttyä ihmisistä ja äänistä. Kutsuvieraat, oppiaineen henkilökunta ja opiskelijat istuvat sulassa sovussa, ja ympäriltä voi napata katkelmia keskusteluista. Kaksitoista yli kahdentoista sisään valuu vielä joku. Kolme minuuttia.
Alkamassa on Katri Priikin väitöstilaisuus. Priiki esittää väitöskirjansa Hän, se, tää vai toi? Vuorovaikutussosiolingvistinen tutkimus henkilöviittauksista Kaakkois-Satakunnan nykypuhekielessä julkisesti tarkistettavaksi. Vastaväittäjänä toimii professori Renate Pajusalu (Tarton yliopisto, Viro) ja kustoksena professori Marja-Liisa Helasvuo (Turun yliopisto).
Tasan vartin yli kaksitoista huone hiljenee, kun saliin astuvat väittelijä, kustos ja vastaväittäjä. Vieraat nousevat seisomaan, kuten tapana on. Tunnelma on odottava, jopa juhlallinen. Helasvuo avaa tilaisuuden, jonka jälkeen Priiki pitää väitöksenalkajaisesitelmänsä. Seisaaltaan, niin kuin kuuluu. Muut saavat istua. Priiki kertoo tutkimuksestaan ja väitöskirjastaan. Ilmassa on hieno vivahdus hermostuneisuutta. Jännittävätkö vierailijat enemmän kuin väittelijä?
Esitys kestää noin kaksikymmentä minuuttia, ja sen jälkeen Priiki pyytää Pajusalulta muistutukset työstään. Muistutukset ovat ikään kuin palautetta, huomioita tehdystä työstä. Pajusalu nousee seisomaan. Hän kiittää ja kehuu työtä, sanoo, että artikkeleista koostuvaksi väitöskirjaksi kokonaisuus on yhtenäinen.
Priiki ja Pajusalu istuvat keskustelemaan. Pajusalu lupaa käsitellä artikkeleita erikseen, mutta haluaa avata keskustelun yleisluontoisemmin. Hän haluaa tietää Priikin ajatuksia siitä, mitä tässä oikeastaan tutkitaan. Jos pronomineilla voi viitata oikeastaan mihin tahansa, tutkitaanko silloin maailmaa? Entä miksi pronomineja tarvitaan, jos asioilla kuitenkin on nimet, joita voi käyttää? Sali hymähtelee jännittyneesti; Pajusalu asettaa isoja kysymyksiä. Isoja ovat vastauksetkin. Priikiä ei taida jännittää.
Keskustelu tarkentuu pian artikkeleihin ja niiden aiheuttamiin kysymyksiin. Priiki selvästi osaa asiansa. Pajusalu pohtii kielen vaikeutta, mutta toteaa, että koko elämän kauneus on juuri siinä vaikeudessa.
Keskustelu loppuu, eikä kenelläkään ole enää halua pyytää puheenvuoroa. Lopputulos on hyväksytty väitöskirja ja vieraille kutsu kakkukahveille.
Onnea Katri Priiki!
Lisätietoa ja linkin väitöskirjaan löydät täältä: