Vuosi some-markkinoijana

Edelliskesänä opetusohjelmasta vastaan tuijotti suositus harjoittelusta. Pohdin pitkään ja hartaasti, millaisia tehtäviä haluaisin harjoittelussani päästä kokeilemaan. Opettaminen putosi listalta jo heti kättelyssä, vaikka vielä puoli vuotta aiemmin olin suunnitellut opiskelevani opettajaksi. Viestintä kiinnosti. Hain muutamaan paikkaan huonolla menestyksellä, kunnes harjoittelupankin kautta avautui mahdollisuus päästä oppiaineen some-markkinoijaksi. Ajatuskin sosiaalisen median päivittämisestä oman alan työnä tuntui erikoiselta ja liian helpolta. Kun kirjoitin hakemusta, tunsin itseni huijariksi. Voiko tämä oikeasti olla sellainen tehtävä, joka valmistaa minua työelämään ja sen vaatimuksiin? Toki ymmärsin, että kyse saattaa olla muustakin kuin Instagram-kuvien näppäilystä, mutta minulla oli silti epäilykseni.

Turun yliopiston suomen kielen ja suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen oppiaineen some-kanavat ovat olleet toiminnassa lähes vuoden. Minä olen tehnyt tätä harjoittelua yhtä kauan. Nyt, pitkän ajan jälkeen, olen loppusuoralla. Harjoittelu on edennyt opiskelun ja muiden töiden ohella verkkaisesti, sillä ihan joka hetki somea ei tietenkään ole tarvinnut päivittää.

Tehtävä osoittautui isommaksi, merkittävämmäksi ja jopa alkuperäistä ajatustani kiinnostavammaksi. Oppiaineen sosiaalisen median kanavat polkaistiin käyntiin tyhjästä. Yhdessä harjoitteluparini Katarina Hellström-Peipon ja ohjaajiemme Paula Sjöblomin ja Päivi Laineen kanssa valitsimme kanaviksi Facebookin, Instagramin ja blogin. Valinta oli pienen pallottelun jälkeen helppo. Facebook virallisemmille asioille ja linkkien jakamiseen, Instagram opiskelijoita tavoittamaan ja blogi isommille kokonaisuuksille ja alkuperäisen ajatuksen mukaan Minun päiväni -postaussarjalle, joka lopulta ei kovin vahvasti ottanut tulta alleen, vaikka näitäkin kirjoituksia blogista voi kohdata.

Harjoittelu on opettanut minulle paljon varsinkin sosiaalisesta mediasta ja suunnittelun tärkeydestä. Erilaiset kanavat kaipaavat erilaisia sisältöjä, sillä niillä on erilainen käyttäjäkunta ja erilaiset toimintaperiaatteet. Instagram elää kuvista, pienistä hetkistä, huokauksista. Facebook kaipaa asiaa ja järjestystä, sillä siltä odotetaan usein enemmän tietoa ja ryhtiä kuin Instagramilta. Blogi taas antaa lähes vapaat kädet kaikelle, mutta sisällön on oltava yksittäisessäkin postauksessa runsaampaa kuin muilla kanavilla. Ilman suunnittelua mitään näistä on vaikea toteuttaa. On hyvä olla selkeät linjat sen suhteen, mitä asioita tahtoo näyttää ja milloin.

Vaikka suunnittelu on tärkeää, kannattaa spontaaniudelle jättää tilaa. Some-markkinoijana pitäisi jatkuvasti muistaa, mitä tekee. Pitäisi pystyä elämään ja työskentelemään hetkessä. Okei, kiva, tästä saa hienon kuvan. Mahtavaa, tuossa olisi kiinnostava tapahtuma. Mitäs sitä tänään päivittäisi? Liian usein unohdin tarkkailla ympäristöä sillä ajatuksella, että se voisi tarjota jotain päivitettävää. Varsinkin ensimmäisen puolen vuoden aikana haastetta lisäsi se, että toinenkin ihminen teki samaa tehtävää. Ei tarvinnut itse aina ajatella tai hoitaa. Saattoi luottaa siihen, että kyllä ne tärkeät asiat ilmestyisivät verkkoon. Muutaman kerran olin jo menossa päivittämään jotakin, kun sainkin huomata, että olin myöhässä. Toisella puolikkaalla oli itse otettava vastuuta enemmän.

Harjoittelu ei minun osaltani rajoittunut pelkästään somessa pyörimiseen, sillä pääsin osallistumaan myös Turun Kirjamessuille. Nautin kokemuksesta paljon, varsinkin siihen nähden, että kontaktin ottaminen vieraisiin ihmisiin ei välttämättä ole lempipuuhaani. Se tuntui myös erityisen hyödylliseltä, sillä eihän viestintä koskaan ole vain kirjallista, vaan kasvokkainkin on osattava toimia.

Kaiken kaikkiaan harjoittelu on ollut hauska, antoisa, hieman hankala ja opettavainen. Olen saanut paljon eväitä tulevaan. Viestinnän ala on laaja ja monipuolinen, eikä suomen kielen opiskelun merkitystä voi väheksyä, sillä oppiaine takaa meille hyvät viestintätaidot. Omat tulevaisuuden suunnitelmani ovat tämän vuoden kuluessa vahvistuneet. Puolitotiset haaveet opettamisesta on ainakin toistaiseksi haudattu. Some-markkinoinnin vastuun siirtyessä pikkuhiljaa eteenpäin, minä keskityn gradun kirjoittamiseen ja uusien unelmien tavoittelemiseen.

Hanna Kiviharju