Tekoälyllä tulevaisuuteen
A.I. – tekoäly, siis älyn teko, on ihmiskunnan haave, jonka historia ulottuu yhtä kauas kuin tietokoneidenkin. Jo 1600-luvulla Descartes esitti ajatuksen, että ihmisen ajattelua voitaisiin mallintaa matemaattisesti. Maailmansotien jälkeen, nykyaikaisten tietokoneiden kehityksen alusta alkaen tekoälyä on rakennettu eri lähestymistavoin ja vaihtelevalla menestyksellä. 1980-luvulla termiä alettiin pitää vanhanaikaisena ja se vaiettiin miltei unohduksiin aina viime vuosiin saakka, kunnes nyt, yhtäkkiä, se on ryöpsähtänyt kaikkien tietoisuuteen. Viimeistään pääministeri Sipilän julistama tavoite Suomesta tekoälyn suurvaltana on saanut tavalliset kadunhenkilötkin kyselemään, mistä ihmeestä on kyse.
Niin, mistä ihmeestä on kyse? No ihmeestä ei sentään ole kyse, vaikka aivan tavallisten kuluttajatuotteiden sisältämän nykyaikaisen tekoälyn saavutukset kieltämättä melkoisen ihmeellisiltä vaikuttavatkin. Kun hyppään autooni, älykännykkäni tuntuu tietävän, minne olen menossa ja osaa ehdottaa nopeinta reittiä ruuhkat huomioon ottaen. Ja jos on vaikkapa puolisoni merkkipäivä, kännykkäni osaa muistuttaa siitä ja voin kysyä siltä lähes tavallisella puheella, missä olisi lähin kukkakauppa. Se, että auto pitää vielä toistaiseksi itse ajaa kauppaan, johtuu pääasiassa lainsäädännön kehittymättömyydestä ja yhteiskunnan yleisestä valmistautumattomuudesta, ei niinkään teknologian puutteellisuudesta.
Tekoäly on joukko teknologioita, joiden kehitys on edennyt tieteelle ja teknologialle tyypillisen epätasaisesti. Viime vuosisadalla pyrittiin kehittämään ihmisen ajattelua kuvaavia sääntöjä, ja saavutukset olivat nykymittapuulla sangen vaatimattomia. Hyvä esimerkki on luonnollisen kielen, siis ihmisen käyttämän kirjoitetun tai puhutun kielen ymmärtäminen, joka oli ensimmäisiä tekoälyn haasteita. Itse asiassa 1960-luvulla odotettiin yleisesti, että raamatullinen Baabelin tornin kielten sekamelska kyettäisiin korjaamaan jo lähitulevaisuudessa, ja ihmiset ymmärtäisivät jälleen toinen toisiaan. Pari-kolmekymmentä vuotta myöhemmin puolestaan näytti siltä, että haaste onkin ylivoimainen, mutta tänään voimme itse todistaa modernin kieliteknologian läpimurtoa.
Mistä tekoälytutkimuksen ja -teknologian yhtäkkinen edistyminen sitten johtuu? Harppauksen takana on tutkimusparadigman muutos, siirtyminen sääntöpohjaisesta lähestymistavasta koneoppimiseen: kone oppii esimerkiksi kieltä samalla tavalla kuin lapsi, esimerkeistä. Kaiken takana on data, ja mitä enemmän, sen parempi. Ylikansallisten suuryritysten palveluidensa käyttäjistä keräämä massiivinen data mahdollistaa uskomattoman tarkkojen analyysien tekemisen ihmisten käyttäytymisestä, minkä vuoksi datasta on nopeasti tullut hyvin tärkeä, ellei kaikkein tärkein tuotannontekijä perinteisten pääoman, ihmisten ja infrastruktuurin lisäksi. Ei ole sattuma, että vasta hiljattain perustetut, ilman järkevää bisneslogiikkaa toimineina kummajaisina pidetyt startup-yritykset, kuten Google ja Facebook, komeilevat nykyään maailman suurimpien ja menestyvimpien yritysten listan kärjessä.
Olen jo usean vuoden ajan eri yhteyksissä puhunut digitalisaatiosta ja globalisaatiosta ja koettanut saada ihmiset ymmärtämään, miten vallankumouksellisesta kehityksestä on kyse. Taloudellisen laskusuhdanteen aikana kadunhenkilölle kuitenkin syntyi helposti käsitys, että digitalisaatio on menneen talven Lumia. Nyt, talouden nousun myötä poliittisten päättäjien käsitykset ovat muuttuneet, mutta on aiheellista kysyä, ymmärretäänkö vieläkään, miten merkittävästä mullistuksesta on kyse?
ICT-alan osaamisvaje ja silkka työvoimapula on ollut tosiasia jo pitkään. Ohjelmistotekniikan professorien ja ohjelmistoteollisuuden yhdessä tekemien laskelmien mukaan maastamme puuttuu nyt noin 7000 yliopistossa koulutettua alan osaajaa. Huolestuttavinta on, että alimitoitettujen koulutusmäärien vuoksi vaje pahenee laskelmien mukaan peräti 3800 henkilöllä joka vuosi. Vuonna 2020 vaje on jo vähintään 15000 henkilöä. Asia ei ole mitätön – vajeen kansantaloudelliseksi kustannukseksi on arvioitu vuositasolla 3-4 miljardia euroa – vähintään saman verran kuin mitä sote-uudistuksen on tarkoitus säästää. Kukin uskokoon mitä haluaa.
Muualla maailmassa arviot ovat samansuuntaisia. Harvard Business Review -lehden 2000-luvun seksikkäimmäksi julistaman ammatin edustajista, datatieteilijöistä (Data Scientist), on huutava pula: arviot kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä tarvittavista uusista asiantuntijoista vaihtelevat miljoonan ja kahden välillä.
Tällaista taustaa vasten opetus- ja kulttuuriministeriön lanseeraaman upouuden kansallisen instrumentin, tekniikan yhteistyöyliopiston FITechin toiminnan volyymi Turun seudulla on vaatimatonta. Tampereen teknillisen yliopiston meneillään olevassa konetekniikan koulutuksessa on reilut 20 opiskelijaa, ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston uudessa ohjelmassa aloittaa nyt lokakuussa saman verran.
Tietotekniikan koulutus on FITechin suunnitelmissa uskottu turkulaisten yliopistojen harteille – ja hyvä niin, mutta valitettavasti Turun yliopistolle jyvitetty osuus alan kansallisesta koulutuksesta on hyvin vaatimaton. Koko ICT-alan ja tekniikan yhteinen tutkintokiintiömme on vain 120, ja ylitämme sen jo nyt. Tietotekniikan viisivuotiseen DI-tutkintoon johtavaan koulutukseen voimme ottaa uusia opiskelijoita vain 50. Tästä huolimatta FITech-konseptin alla toteutettavaa täsmäkoulutusta ja yritysyhteistyötä on syytä edistää kaikin tavoin alueen ja koko valtakunnan eduksi. Alueen akuuttiin hätään tarkoitettu toiminta on oikein suuntaista, mutta riittämätöntä.
Pitkällä tähtäimellä tietotekniikan tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan merkittävä lisääminen Turun seudulla on ainoa kestävä ratkaisu. Siksi matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta avaa useita uusia professuureja tekoälypohjaisen digitalisaation eri osa-alueilla yliopiston ja Turun kaupungin tuella. Tehtävät sijoittuvat tulevaisuuden teknologioiden laitokselle sekä matematiikan ja tilastotieteen laitokselle. Myös Åbo Akademi panostaa aihealueelle, ja toimintaa koordinoidaan TUCS-yhteistyössä. Aktiivisen kansainvälisen rekrytointikampanjan avulla pyrimme kasvattamaan tki-panostamme tällä tärkeällä alalla niin, että Turun yliopisto ja alueen yritykset voivat yhdessä johdattaa koko valtakunnan uuteen uljaaseen tekoälykkääseen tulevaisuuteen.
Tapio Salakoski
Kirjoittaja on matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan dekaani