Digitalisaatio opetuksen ja oppimisen apuna

Erkki Härkönen

Digitalisaatio on muokannut työelämää monilla sektoreilla. Teknologiateollisuuden ohella erityisesti palvelutoimialat ovat digitalisaation, automaation ja robotiikan myötä kokeneet suuria mullistuksia, kun asiointi vähittäiskaupasta pankki- ja vakuutuspalveluihin hoidetaan verkon kautta. Digitalisaation kumppanina vaikuttaa globalisaatio; merkittävä osa esimerkiksi kotitalouksien vaatehankinnoista tehdään ulkomaisten verkkokauppojen sivuilta kivijalkakauppojen sijaan. Terveydenhuollossa digitalisaation nähdään olevan jopa sote-uudistusta suurempi muutosvoima (ks. esim. Sanna Salanterän haastattelu https://youtu.be/_JF9p9VE5VM).

Koulutussektorilla keskustelu digitalisaatiosta on kohdistunut usein kysymykseen, mitä laitteita, oppimisalustoja ja sovelluksia oppilaitoksissa käytetään perinteisten opetusmenetelmien tukena. Sitten kun tuo keskustelu on käyty ja päätöksiä hankinnoista tehty, alkaa tuskailu siitä, miten nopeasti laitteet, alustat ja sovellukset vanhenevat opettajien, oppilaiden ja opiskelijoiden käsiin.

Kiinnostavia keskusteluteemoja löytyy opetuksen ja oppimisen ytimestä; miten erilaiset pedagogiset valinnat ja ratkaisut tukevat opetussuunnitelmissa asetettujen osaamistavoitteiden saavuttamista ja sitä kautta edistävät tutkinnoilta edellytettyjen laatuvaatimusten toteutumista. Miten korkeakoulut voivat tukea opettajia ja opiskelijoita hankkimaan ja kehittämään digitalisoituvan opetuksen ja opiskelun valmiuksia? Mitä digitalisoituva työelämä edellyttää korkeakouluista valmistuneilta ja miten vastavalmistuneet omalla digiosaamisellaan vaikuttavat työelämän kehitykseen?

Näitä kysymyksiä käsiteltiin kesällä 2016 työnsä aloittaneen opetuksen ja oppimisen digitalisaation strategista ohjelmaa valmistelleen työryhmän innostavissa tapaamisissa. Ohjelmaa rakennettiin myös yhteisöllisesti: työryhmä kuuli työnsä aikana niin henkilökuntaa kuin opiskelijoita eri tavoin, muun muassa henkilöstön työpajoissa ja opiskelijoiden innovaatioleirillä. Lisäksi työryhmä tutustui muiden suomalaisten yliopistojen vastaaviin ohjelmiin (mm. Helsingin yliopisto, Jyväskylän yliopisto ja Itä-Suomen yliopisto) sekä kansainvälisiin ohjelmiin, muiden muassa Kentin ja Uppsalan yliopistoissa, joista jälkimmäisessä työryhmä vieraili marraskuussa 2016.

Työn kuluessa rakentui kantavia, yhdessä hyväksyttyjä periaatteita, joita vasten työn tuloksia peilattiin. Tässä joitakin keskeisimpiä:

  • erityisesti rutiineja automatisoimalla resursseja vapautuu ohjaukseen ja keskusteluihin eli vuorovaikutukseen,
  • työ- ja opiskeluprosessien sähköistämisen pyrkimyksenä on työn/opiskelun ilo; teknologioiden tehtävänä on mahdollistaa menestyminen ja helpottaa, ei hankaloittaa arkea,
  • digitaalisten ja fyysisten ympäristöjen rakentamisessa on edistettävä yhteisöllisyyttä; agorat, vapaat alueet, kohtaamiset, törmäämiset sekä
  • jos uudistusten, esim. digitalisaation myötä tuodaan jotain lisää, jostain pitää uskaltaa myös luopua.

Opetuksen ja oppimisen digitalisaation strateginen ohjelma jakautuu neljään pääkohtaan. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan keskitetysti tuettujen digitaalisten oppimisalustojen kehittämislinjoja ja -suuntia, eli arvioidaan tällä hetkellä käytettävien alustojen sekä tarjolla olevien uusien oppimisalustojen käytettävyyttä ja toimivuutta niin digitaalisuuden kuin pedagogiikan näkökulmista. Toisessa osassa linjataan opettajien teknisen ja pedagogisen tuen kehittämissuuntia ja mm. ehdotetaan perustettavaksi uudistuvan opetuksen kokeilutila. Kolmanteen osaan on kirjattu opiskelijoiden ideoita ja näkemyksiä opintojen mielekkyyttä, opiskelijalähtöisyyttä ja yhteisöön kuulumista tukevista toimenpiteistä. Nämä syntyivät opiskelijoiden 24 tunnin hackathon-tyyppisellä ”Minun tulevaisuuden yliopistoni” -innovaatioleirillä. Ohjelman neljännessä osassa tarkastellaan yliopistoa niin fyysisenä, sosiaalisena kuin digitaalisena työ- ja opiskeluympäristönä.

Jokaisesta osasta laadittiin toimenpide-ehdotuksia tavoiteaikatauluineen. Työryhmä luovutti ohjelmaluonnoksen laajennetulle johtoryhmälle keväällä 2017, ja sai tukea useille ehdottamilleen toimenpiteille, joista osan toteuttamiseen ryhdyttiin välittömästi. Yliopiston intranet-sivuilla seurataan dynaamisesti toimenpiteiden toteutumista kohta kohdalta.

Digitalisaation hyötyjä opetuksessa

Valtakunnallisen Kandipalaute-kyselyn tulokset muodostavat monipuolisen tutkimusaineiston. Muutamassa yliopistossa aineistoa on hyödynnetty selvittämällä sitä, miten esimerkiksi opintojen eteneminen ja tavoitteelliset valmistumisaikataulut toteutuvat suhteessa Kandipalautteen tutkinto-ohjelmakohtaisiin havaintoihin. Yleinen huomio on se, että vuorovaikutus opiskelijoiden ja opetushenkilöstön välillä on selvästi kytköksissä tutkinto-ohjelman menestykseen suhteessa esimerkiksi lähialojen muihin tutkinto-ohjelmiin. Opetuksen, opiskelun ja niiden tukipalveluiden prosessien digitalisoinnilla voidaan automatisoida työläitä vaiheita, jolloin aikaa ja resursseja säästyy kohtaamisiin, ohjaukseen ja vuorovaikutteiseen keskusteluun.

Digitaalisuutta hyödyntävää opetusta on – kuten muutakin opetusta – hyvin monenlaista, ja digitaalisuutta voidaan hyödyntää monella eri tavalla. Vuorovaikutusta jopa massamuotoiseen luento-opetukseen voidaan lisätä erilaisilla digitaalisilla palveluilla, kuten Padlet, Kahoot ja Mentimeter. Näitä voidaan hyödyntää myös opintojakson aikaisen opiskelijapalautteen keräämiseen, jolloin saatuun palautteeseen voidaan reagoida välittömästi.

Verkossa tapahtuvaa tai verkkoa hyödyntävää opetusta voidaan jaotella sen mukaan, miten missäkin opetusmuodossa toteutetaan ajasta ja/tai paikasta riippumatonta oppimista. Webinaarit ja luentojen live-streamaus ovat esimerkkejä tiettyyn aikaan sidotusta mutta paikasta riippumattomasta opetuksesta, kun taas itsenäiseen opiskeluun perustuvat verkko-opintokokonaisuudet tai MOOC:t (Massive Open Online Course) ovat lähes kokonaan ajasta ja paikasta riippumattomia opiskelumuotoja, joissa opettaja yleensä kuitenkin voi asettaa joustavat ajalliset raamit esim. tehtävien palautusten muodossa.

Kokonaan verkossa tapahtuvan opiskelun rinnalla ehkä yleisin digitaalisuutta hyödyntävä opetusmuoto yhdistää digitaalista sisältöä ja kontaktiopetusta opintojaksolla toisiinsa. Opiskelijoille annetaan ennakkotehtäväksi tutustua digitaaliseen aineistoon (videoluento tallenteena, e-kirjallisuus tms.), jota sitten luokkahuonetilanteessa syvennetään tai jota rikastetaan esimerkiksi erilaisten tehtävien muodossa. Tämän niin sanotun flipped classroom -tyyppisen opetuksen kiinnostuksesta Turun yliopistossa kertoo opettajilta tulevat, nopeasti kasvaneet toiveet koulutuksesta ja tuesta laadukkaan videoaineiston tuottamiseen.

Sähköisinä tentteinä suoritettujen tenttien voimakkaassa kasvussa voidaan nähdä yksi digitalisaation tuoma etu opiskelijoille; tenttiajankohtaa koskeva joustavuus, opettajan määrittelemien aikarajojen sisällä toki. Digitaalisesti suoritettavia tenttejä voidaan luoda tenttiakvaarioon (tällä hetkellä keskimäärin lähes 2000 tenttiä/kk) sekä muun muassa Moodle- ja ViLLE-oppimisalustoille. Turun yliopistossa suositaankin digitaalisten tenttien käyttöä silloin kun tenttiä ylipäätään käytetään oppimisen arviointimuotona. Verkko-opintokokonaisuuksien ohella digitaalinen tenttiminen edistää myös ympärivuotista opiskelua.

Turun yliopistossa otetaan parhaillaan käyttöön uutta kansallisesti kehitettyä Exam-tenttijärjestelmää, joka tuo digitaalisen tenttimisen mahdollisuuden niillekin koulutusaloille, joilla se ei vanhemman järjestelmän teknisten rajoitteiden vuoksi ole ollut mahdollista. Exam-kehityksessä on tällä hetkellä mukana myös yhteiskäyttöisyyttä koskeva kehityshanke, jossa testataan pilottiverkostoissa paitsi oman korkeakoulun siirtotenttien suoritusta jonkin muun Exam-korkeakoulun koneilla ja laitteilla, myös aidosti ristiinopiskelutarjonnassa olevien opintojaksojen suorittamista.

Opetusyhteistyö ja ristiinopiskelu kehittyvät digitalisaation myötä uusilla tavoilla ja ovat samalla avaamassa uudenlaisia mahdollisuuksia korkealaatuisten verkko-opintojen suorittamiseen. Turun yliopisto on mukana useassa käynnissä olevassa opetus- ja kulttuuriministeriön erityisavustuksella toteutettavassa digiopetushankkeessa (ks. esimerkiksi liiketoimintaosaamisen verkko-opintokokonaisuus LITO, www.lito.fi) sekä uusissa hanke-esityksissä, joita koskevia rahoituspäätöksiä odotetaan helmi-maaliskuussa 2018.

OKM rahoittaa näitä hankkeita toteuttaakseen kärkihankkeiksi nimeämiään toimenpiteitä korkeakoulutuksen kehittämiseksi. Rahoitus on OKM:n ohjeiden ja linjausten mukaisesti tarkoitettu korkeakouluille ympärivuotisen opiskelun, digitaalisten oppimisympäristöjen sekä opetuksen, ohjauksen, oppimisen ja osaamisen kehittämistä edistäviin yhteistyöhankkeisiin.

Siirtyykö koko yliopistokoulutus globaaliin pilveen vai onko edelleen tarvetta ”kivijalkayliopistoille”? Kannattaa muistaa, että koulutus on sittenkin kehittänyt teknologiaa enemmän kuin teknologia koulutusta.

Yliopiston strategian opetuksen ja oppimisen digitalisaatiota koskevassa toimenpideohjelmassa, jota opetuksen digistrategia tarkentaa, mainitaan muun muassa seuraavaa:

“Opetus ja opiskelu tapahtuvat innostavissa ja tarkoituksenmukaisissa oppimisympäristöissä ja pedagogisesti mielekkäitä työvälineitä hyödyntäen.”
“Yliopiston tilat on varustettu ajanmukaisesti, teknologiatuki ja pedagoginen tuki toimivat tiiviisti yhdessä ja pedagogisiin kokeiluihin kannustetaan. Digitalisaatio nähdään mahdollisuutena, ei itsetarkoituksena.”

Erkki Härkönen
Kirjoittaja on Turun yliopiston kehittämisasiantuntija



FacebooktwitterFacebooktwitter

2 Comments

  1. Mielestäni näissä kaikissa hienoissa digihaaveissa unohdetaan eksaktien luonnontieteiden ja matematiikan tarpeet. Opetettava aines näissä “vaikeissa” aineissa koostuu yleensä varsin syvällisistä loogisesti rakennettavista teorioista. Niiden oppimiseen ei ole “kuninkaan tietä”, vaan opiskelijan on vieläkin yksinkertaisesti selvitettävä asiat omassa päässään. Paras apu tähän on luennoitsija, joka itse on asiat sisäistänyt ja osaa selittää, mikä “panee asiat tikittämään”. Tähän vanhanaikainen luento-opetus on hyvä, mitkään temput eivät asiaa paranna. Kokonaan toinen asia on tämä kaivattu vuorovaikutus opetuksessa. Sitä luennoitsija kaipaa, asiaan liittyviä kysymyksiä ja keskustelua, mutta valitettavasti sitä on kokemukseni mukaisesti varsin vaikea aikaansaada. Digitalisaation yhtenä kohteena on ilmeisesti myös sähköinen tenttiminen, missä siinäkin nämä alat on valitettavasti unohdettu. Niin kauan kun sähköisessä tentissä ei voi vapaalla kädellä piirtää matemaattisia ja kemiallisia kaavoja, ei sitä yksinkertaisesti voi käyttää. Lisäksi sähköisessäkin tentissä olisi ehdottomasti sallittava aineiston (oppikirja, taulukko, “lunttilappu” jne.) käyttö, kuten normaalissakin tentissä on mahdollista.

  2. Työryhmän ehdotukset eivät ole missään nimessä tarkoitettu luento-opetuksen korvaajiksi vaan sitä täydentämään. Olen täysin samaa mieltä hyvän luennon merkityksestä. Se voi olla oivalluksen, inspiraation ja motivaation oivallinen lähde.

    Jukka Hyönä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *