Prosenttitaiteesta hyvinvointia

Sairaaloissa esillä oleva kuvataide on ollut pitkään yksi tutuimmista taidetta ja ”sotea” yhdistävistä taiteen käyttötavoista. Lukuisia julkisia taidehankintoja on mahdollistanut taiteen prosenttiperiaate, jota on Suomessa toteutettu yleensä siten, että kuntien päätöksellä julkisista rakennushankkeiden kustannuksista prosentti on käytetty kuvataiteeseen.

Turun yliopistollisen keskussairaalan uudisrakennuksissa taidetta on hankittu koordinoidusti, viimeisimpänä esimerkkinä vasta rakenteilla oleva T3-sairaala, johon valitut taiteilijat selviävät syksyllä 2018. Kuvataide ja muutkin visuaaliset ja tilalliset ratkaisut ovat osa rakennusta käyttävien työntekijöiden, potilaiden ja vierailijoiden arkea, ja niihin huomiota kiinnittämällä voidaan luoda vähemmän stressaavia ympäristöjä.

Taiteen eri muodot ja kulttuuri ovat – tai voivat olla – kuitenkin paljon monipuolisemmin osa hyvinvoinnin edistämistä, hoitoa ja parantamista.

Taiteeseen ja kulttuuriin eri tavoin osallistumisella voi olla positiivisia vaikutuksia esimerkiksi eliniänodotteeseen, mielenterveyteen, kivun kokemiseen tai dementiaa sairastavien käytösoireisiin. Musiikin avulla voidaan kuntouttaa aivoinfarktista toipuvia. Taide ja arjesta poikkeavat ilmaisutavat voivat luoda turvaa ja suojaa vaikeiden asioiden käsittelyyn esimerkiksi lastensuojelussa.

Taiteella on osansa myös lääketieteen koulutuksessa. Paitsi että näyttelijöitä toimii harjoituspotilaina, lääketieteen opinnoissa on harjoitettu esimerkiksi kaunokirjallisuutta lukemalla ja sitä käsittelemällä opiskelijoiden kykyä asettua toisen asemaan. Kuvataidetta analyyttisesti tarkastelemalla on pystytty kehittämään diagnoosin tekemisessä olennaista havaintokykyä. Taidetta on hyödynnetty myös sote-alan työyhteisöjen kehittämisessä ja strategiatyössä. Luovat menetelmät voivat innostaa katsomaan asioita uudesta näkökulmasta.

Prosenttitaiteen periaatteen laajentaminen on yksi hallituksen kärkihankkeista, jonka tavoitteena on edistää taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta ja siten saada myös taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutukset kaikkien ulottuville. Keino tähän on taiteen ja kulttuurin juurruttaminen osaksi sosiaali- ja terveyspalveluita. Kuvataiteen lisäksi mukaan on otettu esittävät taiteet ja erilaiset osallistavat taiteen tekemisen tavat.

Tähän saakka kulttuuri- ja taideväki on toiminut erityisen aktiivisesti hakemalla rahoitusta kulttuurin ja taiteen hyvinvointihankkeille. Kokeilujen ja projektien myötä onkin syntynyt lukuisia onnistuneita toimintamalleja, joissa vaikkapa kuntien kulttuuri- ja sotepalvelut ovat tehneet yhteistyötä hyvinvoinnin edistämiseksi. Taiteen prosenttiperiaatteen laajentamisen tarkoituksena onkin se, että sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksista varattaisiin osuus taide- ja kulttuuripalveluiden hankintaan tai taide- ja kulttuurilähtöisen hoito- ja asiakastyön kehittämiseen.

Kärkihankerahoitusta yhtenä monista saanut AILI-kulttuurisen seniori- ja vanhustyön verkosto on tuonut 13 kunnan kulttuurisen vanhustyön asiantuntijat yhteen tiedonvaihtoa ja toisilta oppimista varten. AILI-verkoston myötä Rovaniemen kaupunki palkkasi tänä keväänä kulttuurituottajan, jonka tehtävänä on kehittää ja toteuttaa kulttuuripalveluja ikäihmisille. Erityistä on se, että palkka tulee puoliksi kulttuurin, puoliksi perusturvan budjetista.

Sote- ja maakuntauudistustyön aikana neuvotteluhuoneiden ovenkahvoja ovat tuijottaneet jännittyneinä varmasti useatkin kulttuurin ja hyvinvoinnin toimijat, jotka ovat vaivojaan säästämättä kehittäneet esimerkiksi kuntien kulttuuritoimien yhteistyötä ikäihmisten palvelujen, sosiaalityön ja neuvoloiden kanssa. Miten näille kehitetyille ja vakiintuneille palveluille käy sote- ja maakuntauudistuksessa? Mitä valinnanvapaus tarkoittaa kulttuurisen vanhustyön kannalta? Miten kunnissa jatketaan niiden tehtävänä uudistuksen jälkeenkin pysyvää terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen työtä?

Taidetta ja kulttuuria voidaan tarkastella siitä seuraavien hyötyjen ja vaikutusten näkökulmasta. On kuitenkin olemassa toinenkin tapa tarkastella asiaa. Oikeus taiteeseen ja kulttuuriin on ihmisoikeussopimuksissa ja perustuslaissa turvattu perusoikeus. Taustalla on ajatus taiteesta ja kulttuurista olennaisena osana ihmisyyttä ja mielekästä elämää.

Kulttuuristen oikeuksien huomioiminen tarkoittaa muun muassa sen varmistamista, että kaikilla on mahdollisuus osallistua itselle mielekkääseen taide- tai kulttuuritoimintaan tilanteesta ja varallisuudesta riippumatta. Sairaalassa tai hoivalaitoksessa lyhyen tai pidemmän aikaa oleskelevilla on siis oikeus kokea ja tehdä taidetta ja kulttuuria. Näihin oikeuksiin kuuluu myös toiminnasta tai vaikkapa muusikon vierailusta kieltäytyminen. Tämä voi olla toimenpiteiden kohteena olevalle potilaalle ainoa asia, johon hän voi vaikuttaa.

Taidetta ja kulttuuria sotepalveluissa tuleekin tarkastella laajempana arvokysymyksenä. Terveys, sairaus, hoito ja parantaminen ovat kaikki kulttuurisia ilmiöitä. Tämä tarkoittaa sitä, että tapamme ymmärtää vaikkapa terveyttä ja paranemista ovat aina sidoksissa aikaan ja paikkaan. Taide herättää kysymään, mikä on arvokasta. Millaista on olla ihminen? Miten selvitä sairaudesta? Mistä saada voimavaroja toipumiseen? Vastaako nykyinen tai tuleva sotejärjestelmä näihin kysymyksiin?

Kulttuuristen oikeuksien turvaamisesta tulee toivottavasti jatkossa myös tulevien sotealueiden tehtävä. Tähän on kulttuurin ja taiteen kentällä valmistauduttu muun muassa laatimalla alueellisia kulttuurihyvinvointisuunnitelmia, laatimalla toimenpidesuosituksia ja tiivistämällä yhteistyötä niin valtakunnallisesti kuin alueellisesti. Taiteen edistämiskeskus (TAIKE) on palkannut hyvinvointiin erikoistuneita läänintaiteilijoita edistämään taiteen ja taiteen ammattilaisten mahdollisuuksia toimia sote-sektorilla. Muun taiteen ja taiteilijoiden asemaa edistävän työn lisäksi apurahoja on suunnattu erityisesti sote-sektorilla toimivien taiteilijoiden työskentelyyn.

TAIKE rahoittaa myös Taiteen ja hyvinvoinnin yhteyksien kehittämisen ja viestinnän yhteistyöverkosto Taikusydäntä yhdessä Turun kaupungin, Turun ammattikorkeakoulun ja Turun yliopiston kanssa. Taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutuksia koskevan tutkimustiedon tarve on suurta ja tutkimuksesta viestiminen eri toimijoille on ollut yksi haaste. Muiden tehtävien ohella Taikusydän on tarttunut tähän tehtävään rivakasti kokoamalla ja yleistajuistamalla tutkimustietoa avoimesti hyödynnettäväksi sekä koordinoimalla taiteen ja hyvinvoinnin tutkijaverkostoa.

Suomen Akatemian Strategisen tutkimusneuvoston rahoittamassa ArtsEqual-hankkeessa on tutkittu nyt reilun kahden vuoden ajan, miten taide voisi lisätä tasa-arvoa ja hyvinvointia muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Turun yliopistosta konsortiossa on mukana Kulttuurin ja terveyden tutkimusyksikkö, jossa edistämme sekä kulttuurin, taiteen ja hyvinvoinnin yhteyksien tutkimusta että kulttuurista terveystutkimusta medical humanities -hengessä.

Tarvitaan monen alan osaamista, tutkimusmetodeja ja tutkimusotteita, jotta taiteeseen ja kulttuuriin osallistumisen merkityksestä voidaan saada riittävän laaja ja moninainen kuva. Sote-akatemia on mahdollisuus jo olemassa olevien tutkimusverkostojen vahvistumiselle sekä tieteidenvälisille kohtaamisille, uuden oppimiselle ja uusien ideoiden syntymiselle.

Anu Laukkanen
Kirjoittaja työskentelee tutkijatohtorina Turun yliopiston Kulttuurin ja terveyden tutkimusyksikössä sekä ArtsEqual-tutkimushankkeessa tutkien taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta sotepalveluissa.

Kuvat: Juha Metso