Maija Jäske

Demokraattisen päätöksenteon ytimessä on jatkuva pohdinta siitä, mikä olisi meidän yhteiskunnallemme parasta nyt ja tulevaisuudessa. Eri päätösvaihtoehtoja tulisi ideaalitilanteessa puntaroida sen pohjalta, miten tasapuolisesti ne kohtelevat erilaisia väestöryhmiä. Tavoitteena on siis muodostaa kollektiivisia mielipiteitä, jotka ajavat koko yhteiskunnan asiaa, tai niin kutsuttua ‘yhteistä hyvää’. Lisäksi päätösten tulisi olla suotuisia myös tulevien sukupolvien kannalta.

Kuulostaako hankalalta? Sitä se onkin.

Tosielämän demokratioissa päätöksenteko ei useinkaan noudata ideaalimallia. Eduskunnassa ja muissa edustuslaitoksissa päätöksiin vaikuttavat myös vaalistrategiset seikat ja pyrkimykset säilyttää saavutetut edut. Esimerkiksi vaalijärjestelmän uudistuksissa puolueita edustavien poliitikkojen on todella vaikeaa asettua tavallisen kansalaisen asemaan, ja olla ajattelematta oman puolueen kannalta suotuisimpia ratkaisuja.

Toinen tyypillinen esimerkki edustuksellisen päätöksenteon vinoumista on politiikan lyhytjänteisyys. Erityisesti vaalikausien voidaan nähdä rajoittavan vaaleilla valittujen poliitikkojen aikaperspektiiviä siten, että he keskittyvät saavuttamaan etuja äänestäjilleen lähinnä seuraaviin vaaleihin mennessä. Esimerkiksi ilmaston lämpenemiseen pitkällä aikavälillä vaikuttavat päätökset saattavat jäädä tekemättä, koska niiden välittömiä hyötyjä ei ole näkyvillä.

Toisaalta myös meille yksittäisille kansalaisille on hankalaa tehdä eri näkökulmat ja sukupolvet huomioivia päätöksiä. Esimerkiksi kansanäänestyksissä meidän mielipiteenmuodostustamme ohjaavat usein äänekkäät puolesta- ja vastaan-kampanjat, joissa korostuvat voimakkaasti yksittäiset perustelut. Kansalaisilla on myös taipumus keskustella samanmielisten kesken, mitä etenkin sosiaalinen media edesauttaa. Näissä ”kuplissa” keskustelu vahvistaa ennakkokäsityksiä ja virheellisiä faktatietoja, vaikeuttaen päätöstemme todellisten ja pitkän tähtäimen vaikutusten arviointia.

Näitä demokraattisen mielipiteenmuodostuksen haasteita on pyritty ratkaisemaan erilaisilla demokratiakokeiluilla, joita toteutetaan myös Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamassa Osallistuminen pitkäjänteisessä päätöksenteossa (PALO) -hankkeessa.

Demokratiakokeilut ovat uusia päätöksenteon ja hallinnon tapoja, joita testataan käytännössä oikeissa poliittisissa prosesseissa. Demokratiakokeilut, kuten muutkin viime aikoina hallinnossa yleistyneet kokeilut, voidaan siten erottaa kokeellisesta tutkimuksesta, joka taas perustuu jonkin intervention vaikutusten tutkimiseen satunnaistetussa koe- ja kontrolliryhmässä.

PALO-hankkeessa testataan, voidaanko uusilla kansalaisosallistumisen muodoilla parantaa demokraattista päätöksentekoa erilaisissa pitkälle tulevaisuuteen ulottuvissa päätöksissä. Demokratiatutkimuksen piirissä on havaittu, että erityisesti deliberatiivinen eli puntaroiva keskustelu laajentaa kansalaisten ymmärrystä erilaisista näkökulmista ja perusteluista, sekä korjaa kuplissa syntyneitä virhekäsityksiä. Deliberatiivisia kansalaisfoorumeja tullaankin kokeilemaan PALO-hankkeessa kunnallisella tasolla sekä maakunnan laajuisesti.

Yhdessä kokeiluista tutkitaan, voisivatko eri kuntalaisryhmiä edustavat kansalaisraadit tuottaa toisille äänestäjille puolueetonta tietoa kunnallisen kansanäänestyksen vaihtoehdoista, perehdyttyään ensin tiedossa oleviin faktoihin ja eturyhmien näkemyksiin sekä puntaroituaan näitä tasapuolisessa keskustelussa.

Suomessa kunnallisia kansanäänestyksiä järjestetään erityisesti kuntaliitoksista, joihin liittyy paljon taloudellisia, teknisiä ja toisaalta symbolisia jännitteitä. Vastaavia kansalaisraateja koskevat tutkimukset Yhdysvalloissa osoittavat muun muassa, että äänestäjät luottavat edustaviin kansalaisraateihin ja pitävät ”kaltaistensa” tuottamaa tietoa hyödyllisenä kansanäänestysvaihtoehtoja puntaroidessaan.

Demokratiakokeilut ovat osa laajempaa kansainvälistä kehitystä, jossa hallinto tukee tai toteuttaa uusia kansalaisosallistumisen muotoja. Uudet osallistumismuodot ovat yleistyneet myös Suomessa viime vuosina. Esimerkiksi, Vaasassa, Jyväskylässä, Mikkelissä ja Kemijärvellä kuntalaisista on jo koottu kertaluonteisia raateja pohtimaan ajankohtaisia kuntapolitiikan kysymyksiä. Osallistuva budjetointi on rantautunut Suomeen Helsingin ja Tampereen kaupunkien kokeilujen kautta, ja on lähivuosina tulossa osaksi Helsingin pysyvää päätöksentekoa.

PALOn demokratiakokeiluista pyritään kuitenkin saamaan aiempia kokeiluja kattavampaa tietoa systemaattisen arvioinnin avulla. Kansanäänestysvaihtoehtoja arvioivan kansalaisraadin kohdalla tämä tarkoittaa muun muassa laajoja satunnaisotokseen pohjautuvia asennekyselyitä kuntalaisille, sekä ennen- ja jälkeen kyselyitä raatityöskentelyyn osallistuville kansalaisille. Kokeilujen systemaattinen arviointi palvelee sekä aineistoja kerääviä tutkijoita että hallinnon uudistamisen parissa työskenteleviä käytännön toimijoita.

Osallistuminen pitkäjänteisessä päätöksenteossa (PALO) -hanke on Strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittama nelivuotinen hanke, joka tutkii lyhytjänteisyyden ongelmaa päätöksenteossa ja hallinnossa. Turun yliopiston valtio-opin (PI Prof. Maija Setälä) koordinoimassa konsortiossa ovat lisäksi mukana Tampereen yliopisto, Åbo Akademi ja Luonnonvarakeskus. Katso video PALO Perspectives: Mitä ovat kansalaisosallistumisen uudet muodot?


Maija Jäske
Kirjoittaja on valtio-opin tohtorikoulutettava, jonka tulevana talvena ilmestyvä väitöskirja käsittelee demokraattisia innovaatioita Suomen kuntatasolla.



FacebooktwitterFacebooktwitter