Insinööri kohtaa ihmisen

Kovat luonnontieteet, matematiikka ja tekniikka – huippuna tietojenkäsittelytiede ja tietotekniikka. Aloja, joille naisilla ei ole asiaa, kiinnostusta, halua, kykyä, mieltymystä, motivaatiota – tietoa, luuloja, vanhentuneita asenteita, miten vaan; tosiasia on, että naisia on tekniikassa huomattavasti vähemmän kuin miehiä, ja varsinkin IT-alalla.

Naisten vähäisen osuuden IT-alalla on ajateltu heijastelevan naisten niukempaa kiinnostusta tekniikkaan ja koviin luonnontieteisiin, joiden imago on teoreettinen ja tekninen, käytännölle vieras ja erityisesti kaikkea muuta kuin ihmisläheinen. Oli miten oli, tilanne vaikeuttaa merkittävästi opiskelijarekrytointia näillä tärkeillä aloilla, joilla yhteiskunnan työvoiman kysyntä ylittää merkittävästi opiskelupaikkojen kysynnän.

Tietotekniikan osalta voidaan myös spekuloida, mikä vaikutus alan vahvalla miesvoittoisuudella on ollut nykyisten tietojärjestelmien käytettävyyteen ja tietotekniikan sovelluksiin yleensäkin. Harvassa ovat ne asiantuntijat, joiden mielestä tilanteesta löytyy mitään positiivista.

Yliopistojen LUMA-toiminnan keskeisiä päämääriä on jo parinkymmenen vuoden ajan ollut naisten osuuden kasvattaminen näillä aloilla. Aiheesta on vuosien varrella järjestetty lukemattomia ideariihiä ja työpajoja, on ollut hankkeita, projekteja ja tempauksia. Työn tulokset ovat olleet hyvin laihoja, lähes olemattomia. Naisten osuus IT-alan yliopisto-opiskelijoista on sinnikkäästi pysytellyt itkettävän ja naurettavan välillä.

Aina näin ei ole ollut. IT-alan opetus alkoi Turun yliopistossa 1969, eikä silloin kukaan osannut ajatella, että ala ei sopisi naisille. Vielä 1980-luvulle tultaessakin tietojenkäsittelytieteen uudet opiskelijat olivat tasapuolisesti naisia ja miehiä. Kun Turun yliopisto sai tietotekniikan diplomi-insinöörikoulutusoikeuden vuonna 2004, olivat ajat muuttuneet: naisten osuus uusista opiskelijoista oli tietojenkäsittelytieteessä kahdeksan prosenttia ja tietotekniikassa viisi!

No, tässähän ei ole mitään uutta, joten miksi kirjoitan aiheesta? Siksi, että kun näin tämän vuoden opiskelijavalinnan tulokset, olin hämmästyksestä äimänä. Tänä vuonna paikan vastaanottaneista uusista tietojenkäsittelytieteen opiskelijoistamme on naisia peräti 36 prosenttia ja tietotekniikan opiskelijoistammekin 20 prosenttia! Molemmat luvut ovat Turun yliopistossa vuodesta 2004 alkaen pidetyissä tilastoissa ennätyksellisiä.

Vuosina 2004–2017 aloittaneissa uusissa opiskelijoissa naisten osuus on vaihdellut tietojenkäsittelytieteessä 8 ja 31 prosentin välillä, keskiarvon ollessa 20 %. Tietotekniikassa luvut ovat vieläkin surkeampia, vaihteluväli 2:sta 14:ään prosenttia ja keskiarvo 9 %.

Mitä ihmettä siis on tapahtunut? Emme kai me nyt vaan ole tehneet jotakin oikein?

Ensimmäinen ajatukseni oli, että on tapahtunut jokin mystinen käänne valtakunnassa. Onhan asiaa pidetty tapetilla. Esimerkiksi Linda Liukas on ollut paljon esillä julkisuudessa, ja on perustettu uusi uljas tekniikan verkostoyliopisto FiTech. Vähemmän idealistisesti ja realistisemmin ajatellen on myös otettava huomioon viimeaikaiset opiskelijavalinnan uudistukset: todistusvalinta suosii lukio-opintoihinsa miehiä enemmän panostavia naisia.

Mutta kansallisen tason muutokset eivät selitä ilmiötä kokonaan: Turun yliopiston luvut ovat selvästi parhaat koko valtakunnassa. Naisten osuus tietojenkäsittelytieteen uusista opiskelijoista on Helsingissä 29 %, Tampereella 22 %, Oulussa 21 % ja Itä-Suomessa 19 %; tietotekniikassa vastaavasti Espoossa 16 %, Tampereella 12 %, Oulussa 15 % ja Lappeenrannassa 11 %. Suhteellisesti tarkastellen saimme siis Turun yliopistoon IT-alalle uusia naisopiskelijoita keskimäärin noin puolet enemmän kuin muualla valtakunnassa, niin maisteri- kuin diplomi-insinöörikoulutukseen.

Vaikka syytä en tässä vaiheessa ymmärräkään, en voi olla kuin tyytyväinen.

Toki olemme panostaneet opiskelijarekrytointiin tosissamme. Siitä kertovat jo IT-alan merkittävästi kasvaneet hakijamäärämme: nousu edellisten kolmen vuoden keskiarvoon nähden oli tänä vuonna tietojenkäsittelytieteessä 55 % ja tietotekniikassa 49 %. Naishakijoidemme määrän kasvu on ollut vielä paljon suurempaa, jopa 200 % – nämäkin luvut eniten Suomessa.

Viestimme on ollut Turun yliopiston strategian näköinen: kovan tekniikan sijaan panostamme tieteidenväliseen tutkimukseen ja koulutukseen, joka tähtää yhteiskunnan ja luonnon ilkeiden ongelmien ratkaisemiseen yhteistyössä monialaisen yliopiston muiden osaajien kanssa. Turun yliopistossa kova osaaminen kohtaa pehmeät arvot. Insinöörikoulutuksen mottomme onkin: insinööri kohtaa ihmisen.

Viestiämme olemme pyrkineet levittämään omilla lukiovierailuillamme ja koululaisten yliopistovierailuilla sekä asiantuntijaesiintymisillämme erilaisissa tapahtumissa, mutta myös sosiaalisessa mediassa, mm. YouTubessa, sekä erikseen järjestetyillä tempauksilla, kuten SciCruise. Viimeksi mainittu yhteis-työssä Uppsalan yliopiston kanssa huhtikuussa toteutettu Turku-Tukholma –risteily houkutteli laivalle 400 koululaista ja opettajaa. Ensi keväänä tapahtuma järjestetään uudestaan, ja sitä varten olemme varanneet Viking Grace -aluksen kokonaisuudessaan.

Valitettavasti Turun yliopiston tekniikan alan koulutuksen ja tutkimuksen hyvä tuloskunto ja kansallisessa tarkastelussa erinomaiset saavutukset eivät ole vielä saaneet päättäjien päitä kääntymään, jotta koulutusta voitaisiin laajentaa Lounais-Suomen ennennäkemätöntä kysyntää vastaavasti. Turun yliopiston tieto- ja muun tekniikan alan tutkintokiintiö ylittyy tänä vuonna enemmän kuin koskaan aiemmin, ja nyt vaikuttaa myös siltä, että tulevina vuosina Turusta valmistuu aiempaa suurempi osuus valtakunnan naispuolisista diplomi-insinööreistä. Ei lainkaan huono imago Turulle!

Samalla kun pyrimme parhaamme mukaan ylläpitämään tekniikan opiskelijoidemme sukupuolijakauman tasapainoisuuden myönteistä kehitystä, meidän tulee kohdistaa huomio kovien luonnontieteiden opiskelijarekrytointiin ja tutkintomääriin, missä meillä on vielä kiintiössämme tilaa. Siinäkin naisten osuuden kasvattaminen on merkittävässä asemassa matematiikan ja tilastotieteen, fysikaalisten tieteiden sekä geologian osalta – siis kemiaa lukuun ottamatta kaikilla niillä aloilla, joilla rekrytointi on haasteellisinta. Meidän pitää ponnistella kyetäksemme avaamaan luonnontieteiden ja tekniikan suuren yhteiskunnallisen merkityksen lukiolaisille tavalla, joka houkuttelee tasapuolisesti miehiä ja naisia.

Tapio Salakoski
Kirjoittaja on luonnontieteiden ja tekniikan tiedekunnan dekaani ja monialaisen sivistysyliopiston vankkumaton kannattaja.