Avoimuus tieteessä on avain parempaan tulevaisuuteen

Avoin tiede ja tutkimus ovat monella tavalla muuttamassa tieteenteon käytänteitä ja tavoitteita. Meneillään oleva pandemia on nostanut tieteen ja sen tekijät aiempaa vahvemmin yleiseen tietoisuuteen. Tutkimustyöhön kohdistuu nyt paljon toiveita mutta myös kritiikkiä. Tulosten ja menetelmien avoimuutta vaaditaan ja perinteinen julkaisumalli vertaisarviointeineen koetaan kovin hitaaksi niin tiedonjanoisen yleisön kuin poliittisten päättäjien taholla.

Edelleenkin avoin tiede mielletään usein kysymyksenä tieteellisten julkaisujen saatavuudesta ja siihen liittyvien kustannusten kasvun hillitsemisestä. Euroopassa tätä on edistetty Plan S -julkilausumalla, jota Turun yliopistokin on tukenut. Mutta kyse on paljon laajemmasta kokonaisuudesta. Esimerkiksi Turun yliopisto on äskettäin liittynyt mukaan San Franciscon julistukseen (DORA) koskien tutkimuksen ja tutkijoiden vastuullista arviointia. Erilaisten määrällisten mittarien käyttö on viime aikoina noussut rengin roolista isännäksi, ja tähän halutaan korjausta painottamalla arvioinnissa menetelmien monipuolisuutta. Tärkeä osa arvioinnissa on myös toimintakulttuurin avoimuus.

Suomessa avoimen tieteen ja tutkimuksen edistäminen käynnistyi aikanaan Opetus- ja kulttuuriministeriön projektina, mutta sen koordinointi siirtyi sittemmin Tieteellisten seurain valtuuskunnalle eli TSV:lle – siis tiedeyhteisön omiin käsiin. Avoimuudella on tärkeä rooli Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030 -ohjelmassa, ja siten ministeriö myös seuraa tarkkaan miten avoimuus näkyy yliopistojen toiminnassa. Yhtenä työvälineenä on ollut avoimen tieteen toimintakulttuurin kypsyystason arviointi, jollainen tehtiin viimeksi vuonna 2019. Turun yliopisto oli siinä Suomen paras yliopisto. Aateluus kuitenkin velvoittaa, joten meidän tulee edelleenkin aktiivisesti kehittää ja laajentaa toimintaamme.

Avoimen tieteen kansallinen ohjausryhmä toimii TSV:n puitteissa ja nostaa esiin erilaisia tavoitteita. Myös Turun yliopisto on allekirjoittanut ohjausryhmän vuosille 2020–2025 laatiman avoimen tieteen ja tutkimuksen julistuksen. Erilaisilla linjauksilla ja suosituksilla määritellään sitten tarkempia tavoitteita eri aihepiireissä kuten tutkimusdata, toimintakulttuuri ja luonnollisesti tutkimusjulkaisut. Turun yliopisto on osallistunut ahkerasti erilaisten linjausehdotusten kommentointiin ja tulemme jatkossakin olemaan aktiivinen niiden suhteen.

Mainitsemani OKM:n tekemä kypsyysarviointi on kuitenkin näillä näkymin jäämässä historiaan. Kansallinen ohjausryhmä on nimittänyt erillisen työryhmän pohtimaan avoimen tieteen seurannan uudistamista. Olen tässä ryhmässä jäsenenä ja edustan UNIFIa eli Suomen yliopistoja. Odotan ryhmän ensimmäistä kokousta lokakuussa mielenkiinnolla. Oma haasteensa on varmasti toteuttaa tämä seuranta DORA:n periaatteita kunnioittaen eli katsomalla muutakin kuin määrällisiä mittareita.

Vastuullinen arviointi painottaa siis tiedeyhteisölle hyvin tuttua vertaisarviointia määrällisten mittarien rinnalla, mutta toki edellyttää myös vertaisarvioinnin kehittämistä aiempaa monipuolisempaan ja avoimempaan suuntaan. Turun yliopisto on aloittamassa uuden tutkimuksen arvioinnin koskien vuosia 2014–2019, ja myös siinä yhteydessä pohdimme, mitä haluamme painottaa arvioinnissa ja millaisia kysymyksiä asetamme itsellemme koskien niin menneisyyttä kuin tulevaisuuden mahdollisuuksia.

Vastuullisuus ja avoimuus kohtaavat myös tiedeyhteisön ulkopuolella ja varsinkin siellä. Tieteestä viestiminen on osa avoimuutta, mutta edellyttää myös vastuullisuutta. Viittasin jo aiemmin meneillään olevan pandemian asettamiin haasteisiin. Suuren yleisön ja poliittisten päättäjien tiedonjano kohtaa huonosti tiedeyhteisön tavan rakentaa ilmiöistä kokonaiskuvaa yksittäisten ja joskus toisiaan haastavien tulosten kautta. Tutkijat välillä itse liikkuvat eettisesti harmaalla alueella nostamalla esiin varsin varhaisen vaiheen tuloksia tai kommentoimalla asioita kovin kaukana omasta ydinosaamisestaan.

On selvää, että tutkimusaineistojen ja tutkimusmenetelmien avaaminen jo varhaisessa vaiheessa nopeuttaa tieteen kykyä korjata ja ohjata itseään, ja tätä nopeutta selvästi tarvitaan nykymaailmassa. Se pakottaa meidät kuitenkin pohtimaan aineistojen ja menetelmien omistajuutta, niiden kautta ansioitumisen varmistamista ja toisaalta henkilöön liittyvien tietojen ja aineistojen käytettävyyttä tutkimukseen jatkossakin. Lisäksi eräs konkreettinen uhkakuva on julkaisuihin liittyvien aineistojen katoaminen maksumuurin taakse.

Tutkimusaineistot ovat osa tutkimuksen infrastruktuuria, johon kuuluvat myös tutkimuslaitteet. Infrastruktuurien käytön avoimuus on yksi edistettäviä asioita tiedeyhteisössä, ja se nostetaan esiin myös Suomen Akatemian kansallisten tutkimusinfrastruktuurien strategiassa (2020–2030). Tutkimuslaitteiden yhteiskäyttö on yksi tapa edistää avoimuutta, mutta myös kestävää kehitystä. Turun alueella tutkimuslaitteiden yhteiskäyttö on hyvin pitkälle kehittynyttä, ja sitä pyritään vahvistamaan jatkossa lisäämällä näkyvyyttä myös yritysten suuntaan.

Kestävän kehityksen ohjenuoraksi ovat nousseet Yhdistyneiden kansakuntien asettamat 17 tavoitetta (SDG). Avoimella tieteellä ja tutkimuksella on tärkeä tehtävä näiden tavoitteiden sekä globaalin vastuun edistämisessä. On myös hyvä muistaa, että yliopistotason opetus perustuu tieteeseen, ja niinpä oppimisen avoimuus on tunnistettu osaksi avoimen tieteen kokonaisuutta. Teknologinen kehitys yhdistää niin tieteentekoa kuin oppimista avoimuuden markkinoilla. Turun yliopiston uudessa strategiassa on tunnistettu monia tässä kirjoituksessa mainittuja kehityssuuntia, ja se toimii ohjenuorana kun siirrymme yliopiston uudelle vuosikymmenelle.

Kalle-Antti Suominen
Kirjoittaja on Turun yliopiston tutkimuksesta vastaava vararehtori