Tieteentekijät kestävää tulevaisuutta luomassa

Satu Teerikangas

Suomi tähtää hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä. Pariisin ilmastosopimuksen jälkeisiä vuosia on leimannut valtioiden aktiivinen, strateginenkin tavoitteellisuus päästöjen hillitsemiseksi. Ilmastokriisi on kuitenkin vain yksi kestävyyshaasteista. Esimerkiksi vuodelle 2020 asetettuja biodiversiteettikadon hillitsemisen tavoitteita ei ole saavutettu. Ihmiskuntana olemme näin ollen kenties historiamme merkittävimmän kysymyksen äärellä.

Vaikka selviytyminen on aina ollut oleellinen osa elämää, se saa ajassamme kriittisen muodon: miten turvata ihmiskunnan, sivilisaatiomme säilyvyys? Miten turvata elämä, siinä muodossa jossa sen tunnemme? Tarkennetaanpa: onko meillä lajina tulevaisuutta, ellemme proaktiivisesti, radikaalistikin muokkaa suuntaamme ympäristö- eli elämäystävälliseen suuntaan? Kysymys ei ole redusoitavissa poliittiseksi, kysymys on eksistentiaalinen. Se on myös pragmaattinen, jolloin sitä voi lähestyä ratkaisuja hakien.

Olemme osa ratkaisua

Tarkemmin ajateltuna, voimme katsoa peiliin. Me jokainen arkisilla työn ja kodin valinnoillamme vaikutamme maailman tilaan. Olemme jokainen osa ongelmaa, ja näin ollen osa ratkaisua.

Viime vuosina yllä mainitut ekologiset haasteet ovat saaneet medianäkyvyyttä. Olemme tulleet kasvavissa, tuskaisissakin, määrin tietoisiksi tulevaisuuteemme kohdistuvista uhista. Usein kuitenkin keskitytään leimaamaan kauhuisia tulevaisuuskuvia. Vaikka näiden tarkoitus on herättää tietoisuuttamme, ne saattavat samalla lamaannuttaa, herättää epätoivoa, tekemättömyyttä. Tulevaisuutta ei kuitenkaan ole valmiiksi kirjoitettu, se on lähtökohtaisesti tuntematon. Mikä voimaannuttavinta, luomme sitä arkisilla valinnollamme. Meillä on näin ollen valinnan paikka. Dystooppisen tulevaisuuskuvan sijaan voimme valjastaa toivoon, jopa utopiaan pohjautuvaa tulevaisuuskuvaa, joka rohkaisee toimeen ryhtymistä. Kyse on asenteestamme. Emme voi valita olosuhteitamme, mutta voimme valita asenteemme. Entä jos perustaisimme toivoon? Toivo luo tunnekentän, josta käsin on turvallisempi luoda uutta, hypätä tuntemattomaan, tehdä.

Tieteentekijöiden rooli

Toimeen ryhdyttäessä akateemisen työn edustajana tuleekin kysyä, mikä on tieteen rooli kestävyyshaasteiden suhteen? Onko tutkija poteroitunut konseptuaalisia teorioita luova kirjastohai, yksinäinen etnografisusi, tehokas julkaisukone, tiimityössä kukoistava maalintekijä, tieteen rajoja rikkova ajattelija, miksei jopa yhteiskunnallinen vaikuttaja, tuleva sarjayrittäjä, konsultti tai kirjailija?

Vastaus riippunee tieteen alasta ja kysymyksestä – meitä tutkijoita on moneksi, ja juuri siinä piilee tieteellisen tutkimuksen sekä yliopistoyhteisön mausteinen rikkaus. Tiede ja tieteeseen pohjautuva opetus kukoistavat akateemisen vapauden luovalle työlle mahdollistamassa henkisessä tilassa. Tässä luovan ajattelun liikkeessä, kohtaamisten yllätyksellisyydessä, ideoiden sykkeessä luodaan sitä akateemista pohjaa, jolle yhteiskuntamme aatteellisesti pohjautuu, ja jonka kautta se ratkaisee yhteisiä haasteitaan.

On silti mahdollista kysyä, olemmeko tutkijoina ajattelussamme vapaita? Toisin sanoen, missä määrin akateemikkoina replikoimme olemassa olevia teorioita kyseenalaistamatta sitä maailmankatsomusta ja paradigmakenttää, johon meidät on koulutettu; vai näemmekö mahdollisuuden raivata tilaa ajattelulle, teorioille, sekä paradigmoille, jotka mahdollistavat uutuusarvoista ajattelua? Löytyisikö ontologis-epistemologis-paradigmaattinen kehikko, joka mahdollistaisi kestävyyshaasteiden ratkaisun?

Tarkennetaan. Kuka, mikä, meitä ohjaa? Olemmeko olemassa olevan systeemin vankeja – olemmeko huomaamattamme kansainvälisen julkaisutuottavuuskoneiston innostuneita uhreja? Tuotammeko julkaisuja maailmaan, joka ei mahdollisesti ole meille tulevaisuudessa olemassa? Entäpä jos keskittyisimme työssämme oleelliseen – ajatteluun, kyseenalaistamiseen, pohdintaan, kysymysten esittämiseen. Ajattelumallien luomiseen, jotka mahdollistavat kestävän huomisen, elämän jatkumisen. Nämä ovat arkisia ajattelun, asenteen, toiminnan, vuorovaikutuksen valintoja.

Esimerkkejä kampukseltamme

Yliopistokentässä kuhisee Suomessa kuten maailmallakin. Ilkeät haasteet on otettu vastaan. Meillä Turun yliopistossa on viime vuosina käynnistynyt kestävän kehityksen strategian suunnittelusta ja toimeenpanosta vastaava ohjausryhmä. Kestävä kehitys on yliopistomme strategian ytimessä. Entä kuka tätä työtä arjessa toteuttaa – missä on opetus, opinnäytetöiden ohjaus, rahoitushaut, verkottuminen, opiskelijoiden aktiivisuus ja vaikuttaminen, tutkimuksen tekeminen, yhteiskunnallinen vaikuttavuus, julkaisutoiminta? Toteutuuko kestävän kehityksemme strategia näin ollen vain ylhäältä alas vai samanaikaisesti alhaalta ylös? Kummasta se lähtee? Kenen vastuulla se on? Voiko sen ulkoistaa johdolle, vai onko minulla, yksittäisenä tutkijana, merkitystä, vastuuta, vaikutuksen paikkaa? Kuka meistä on maalintekijä?

Kestävän kehityksen tutkimusta ja opetusta leimaa poikkitieteisyys sekä rohkea yhteistyön asenne. Esimerkiksi Turun kauppakorkeakoulussa olemme pitkään tarjonneet monitieteistä kestävän kehityksen opintokokonaisuutta monitiedekuntaisessa yhteistyössä. Motivoituneet alumnit sekä opiskelijajärjestöaktiivisuus kielivät tämän työn onnistumisesta. Mahdollisuus suorittaa vastuullisen liiketoiminnan opintokokonaisuus on avattu yliopiston muiden tiedekuntien opiskelijoille. Meillä toimii myös monitieteinen vastuullisen liiketoiminnan tutkijoiden verkosto sekä disruptioihin erikoitunut tutkimuslaboratorio. Tänä keväänä lanseerasimme strategiasloganin Turku School of Economics (TSE) for Sustainable Futures. Lisätekemistä ja kehitettävää riittää, suunnitelmista ei ole pulaa. Opiskelijoilta kuuluu uusia toiveita. Lue lisää tekemisestämme täältä.

Poikkitieteelliset tutkimukselliset avaukset sekä onnistumiset tutkimusrahoituksen saralla kielivät ennakkoluulottomasta yhteistyöstä, sinnikkyydestä, sekä sidosryhmäyhteistyöstä. Tarkemmin katsottuna, monen onnistumisen taustalla voi olla yksittäinen tutkija-opettaja, joka omista kiinnostuksistaan käsin on vuosien saatossa lähtenyt luomaan tiedekuntien välistä yhteistyötä. Tästä esimerkkinä Profi6-rahoitusta saanut BIODIFORM-hanke, joka pohjaa biodiversiteettiyksikön ja kauppakorkeakoulun pitkäjänteiseen tutkijavaihtoon ja yhteistyöhön. Ping sinulle, tutkija, joka tunnistat itsesi!

Vinkkejä sinulle, tutkija!

Kuulen usein, että Sinähän tutkit vastuullista johtamista; se kiinnostaa Sinua, se on Sinun alasi. Lukija, kysyn Sinulta takaisin, mikset Sinä tee samoin? Tarkennan kysymykseni – minkälaista huomista tutkimuskenttäsi luo?

Kerron salaisuuden. Oma tutkimustaustani on yritysostojen luoman muutostilan johtamisessa. Siitä olisin voinut luoda pitkäjänteisen siiloutuneen uran piinkovana yritysostojen asiantuntijana. Vaikka tämä olisi perinteisen ura-ajattelun kannalta ollut kenties järkevin vaihtoehto, en nähnyt polkua, jota kautta tämä tematiikka mahdollistaisi kestävän elämän varmistamisen planeetallamme.

Edessä oli haaste – miten tehdä siirtymä kohti uutta tutkimusalaa. Onko tämä nuoren tutkijan uralla kamikaze-harjoitus, josta ei ole paluuta? Tällaisia tunteita pyöri mielessäni valinnan tehtyäni. Arvovalinnasta, mahdollisesta sydämen valinnasta, ei kuitenkaan voinut peruttaa.

Opin vuosien matkalla, että valtaosa peloistani olivat turhia. Tutkijan mieli on joustava, aivot nauttivat oppiessaan. Yhteistyön kautta osaamispohja laajenee. Isoja haasteita ei ratkaista yksin, ne ratkaistaan monitieteisessä, ennakkoluulottomassa yhteistyössä keskustellen. Kenties mikä vakuuttavinta, metatasolta katsottuna, kysymykset eri tutkimuskentissä omaavat konseptuaalisia samankaltaisuuksia. Toisin sanoen, kunkin tieteenalan oppiminen on osin siirrettävissä. Tarve tieteiden väliseen integraatioon eri kysymyskentissä on mittava. Luottamusta luo myös se, että kestävyyden kysymykset ovat entisestään näkyvissä eri tieteen aloilla. Monet tutkijat tekevät paraikaa samaa siirtymää.

Tämän kokemuksen nojalla vinkkaan sinulle, joka mietit keinoja siirtyä kohti kestävyysasiantuntijuutta, seuraavat asiat:

  1. Mieti, mikä on ydinosaamistasi, josta on apua kestävyyshaasteiden ratkaisemisessa. Olet kielitieteilijä, antropologi, kasvatus- tai taloustieteilijä, mahdollisuutesi tehdä uutuusarvoista tutkimusta alallasi tai monitieteisesti ovat moninaiset.
  2. Kerro rohkeasti unelmastasi ja tavoitteestasi muille. Näin luot jatkuvasti verkostoja ympärilläsi, samalla kannustaen muita siirtymään. Osoitat esimerkkiä. Rohkaiset muita.
  3. Pohjaa yhteistyöhön. Moniulotteisia haasteita ratkaistaan tieteiden välisessä yhteistyössä. Tämä vaatii kuuntelemisen, dialogin, sekä rakentavan erimielisyyden taitoa.
  4. Myönnä, mitä et tiedä ja ole valmis jatkuvasti oppimaan uutta, haastamaan näkemyksiäsi. Aivosi kiittävät.
  5. Nauti matkasta. Tiede ja elämä kukoistavat ollessamme aidosti uuden äärellä.

Tervetuloa kestävän arjen rakentajaksi tutkijana, opettajana – työn sekä kodin arjessa! Tervetuloa rakentamaan Turun yliopistoa, joka on kestävän kehityksen edelläkävijä.


Satu Teerikangas
Kirjoittaja on johtamisen ja organisoinnin professori Turun kauppakorkeakoulussa

Jatkolukemistoa

Mikäli kiinnostuit, suosittelen kesälukemistona seuraavia: