”Kansainvälinen tutkimusyhteistyö on opettanut enemmän kuin uskalsin unelmoida”

Kansainvälisen yhteistyön tukeminen on ministeriöiden, yliopistojen ja tutkimuksen rahoittajienkin yksi keskeinen tavoite. Turun yliopiston kansainvälisyysohjelmassa kansainvälistä yhteistyötä pidetään keskeisenä keinona nostaa yliopiston laatua, lisätä tuottavuutta ja parantaa vaikuttavuutta. Samoin Suomen Akatemian kansainvälisessä strategiassa korostetaan kansainvälisyyden merkitystä tutkimuksen laadun nostamisessa ja tieteen uudistumisessa.

Opiskelijat voivat hankkia kokemusta kansainvälisyydestä suorittamalla osan opinnoista opiskelijavaihdossa ulkomaisissa yliopistoissa. Moni tohtoriopiskelija julkaisee jo väitöskirjaa tehdessään yhteisartikkeleita ulkomaisten tutkijoiden kanssa, ja tutkimusta tehdään yhä enemmän yhteistyössä kansainvälisten tutkimusryhmien kanssa. Oma kansainvälinen tutkimusyhteistyö alkoi väitöskirjaprojektin loppuvaiheessa, kun tutkijan utelias mieli sai minut haaveilemaan tutkimustyöstä ulkomailla. Tuulta purjeisiin kansainvälinen yhteistyö sai vasta väitöksen jälkeen. Ei siis kannata huolestua, vaikka ei olisi vielä tohtoriopintojen aikana luonut mittavia kansainvälisiä verkostoja – koskaan ei ole liian myöhäistä.

Kansainvälisten yhteistyöverkostojen rakentaminen voi kuitenkin viedä aikaa. Joskus se voi vaatia oman mukavuusalueen ulkopuolelle astumista: small talkia ja istumista aikaerosta väsyneenä konferenssi-illallisilla, vaikka mieluummin katsoisi Netflixiä hotellihuoneessa. Tutkimusyhteistyö eri maista tulevien kollegoiden kanssa on kuitenkin opettanut työskentelemään monikulttuurisissa tiimeissä ja kehittämään kulttuurienvälistä kommunikaatiota. Samalla se on opettanut ymmärtämään ja arvostamaan kulttuurieroja, erilaisia näkökulmia sekä tekemään kompromisseja. Helppoa se ei aina ole ollut. Kulttuurierot ovat myös aiheuttaneet väärinymmärryksiä, jotka ovat usein johtuneet erilaisista kommunikaatiotavoista. Suomessa arvostamme usein suoraan puhumista, mikä joissain kulttuureissa voidaan tulkita töykeäksi. Onneksi nämäkin haasteet on voitu ratkaista puhumalla. Henkilökohtaisissa kohtaamisissa on myös havainnut asioita, joita sähköposteista ei ole osannut lukea edes rivien välistä.

Oma tutkimukseni sijoittuu pääosin vertailevan hyvinvointivaltiotutkimuksen kentälle. Tavoitteena on ymmärtää, miten ja miksi eri maiden sosiaalipoliittiset järjestelmät eroavat toisistaan. Vertailevassa tutkimuksessa tulee loputtomasti vastaan käsiteellisiä, tilastointiin ja eri maiden järjestelmien eroihin liittyviä ongelmia. Yhteistyö kansainvälisten kollegoiden kanssa tutkimustulosten tulkinnassa ja hyvinvointivaltioiden institutionaalisten erojen sekä yhtäläisyyksien ymmärtämisessä on osoittautunut korvaamattoman arvokkaaksi.

Oppiminen on vastavuoroista

Viime syksynä pitkäaikainen kollega ja ystävä Wisconsinin yliopiston sosiaalityön professori Daniel Meyer lähetti tutkimusryhmälleni sähköpostin:

In my experience, there’s not that many times when there’s a “primus motor” – we all work together, bringing our own unique skills, and when things work well, the end product is much better than any of us could have done on our own because it’s been shaped by all of us.  That’s how successful collaborations work.

Tähän kiteytyy kansainvälisen yhteistyön merkitys. Tieto ja oppiminen ovat vastavuoroista. Meillä kaikilla, niin senioreilla kuin junioreilla, on arvokkaita näkemyksiä ja osaamista, joita jakamalla voimme rikastuttaa tutkimusta. Yhteistyön kautta avautuu mahdollisuuksia oppia uudenlaisia teoreettisia näkökulmia ja metodologioita, joita ei välttämättä yksin työskennellen olisi tullut edes ajatelleeksi.

Kansainvälinen tutkimusyhteistyö on lisäksi avannut ovia laajoihin ammatillisiin verkostoihin. Ne ovat olleet korvaamattoman arvokkaita akateemisella urapolulla. Yhteistyössä tuotettu tutkimus on varmasti saavuttanut laajemman lukijakunnan ja lisännyt tutkimuksen kansainvälistä näkyvyyttä. Uskon, että sillä on merkitystä myös tutkimusrahoituksen saamisessa.

Menemällä kauas voi nähdä myös lähelle

Tutkimustyö ulkomailla ei aina ole pelkkää auringonpaistetta. Se vaatii paljon oma-aloitteisuutta ja spontaania sosiaalisuutta.  Joskus jopa yhteen tekstiviestiin vastaaminen on tuntunut ylivoimaisen raskaalta tehtävältä. Työ ulkomailla voi joskus olla myös yksinäistä, koska arjen turvaverkot puuttuvat. Toisaalta, arjessa oppii arvostamaan sitä, kuinka hyvin Suomessa asiat lopulta ovat. Lapsille ei tarvitse pakata koulueväitä ja työpäivät harvoin venyvät pitkälle iltaan.

Vaikka nautin omalla kotisohvalla makoilusta, tutkimustyö ulkomailla ja kansainvälinen yhteistyö sekä loputon uteliaisuus maailmaa kohtaan ovat antaneet enemmän kuin uskalsin ikinä unelmoida. Inspiroidu sinäkin olemaan rohkea.  ”Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan” kirjoittaa Tove Janssonkin teoksessa Muumipappa ja Meri.

Uusien työtehtävien myötä itselläni on pitkästä aikaa työelämässä tilanne, etten tiedä milloin on mahdollista lähteä pidemmäksi ajaksi tutkimusyöhön ulkomaille. Unelmia on, mutta ehkä annan ajan hiukan kulua ja hengittelen ilmaa Aurajokilaakossa. Sekin on kaunista.

Mia Hakovirta

Kirjoittaja työskentelee sosiaalityön professorina sosiaalitieteiden laitoksella ja INVEST-lippulaivassa.

Kuvituskuva: Photo by Elena Mozhvilo on Unsplash