Rehtori Kalervo Väänäsen puhe Turun yliopiston 97. lukuvuoden avajaisissa 5.9.2016

Arvoisat juhlavieraat, hyvät tieteen ystävät ja suosijat,

lämpimästi tervetuloa Turun yliopiston 97. lukuvuoden avajaisiin!

Joka syksy yliopistoyhteisön keski-ikä laskee usealla kuukaudella, noustakseen taas kuukausi kuukaudelta kohti uutta kevättä. Tämä on suurin yliopistoa eteenpäin ajava voima. Lähes parituhatta uutta nuorta ihmistä saapuu kampukselle. He ovat täynnä iloa opiskelemaan pääsemisestä, täynnä intoa uuden elämänvaiheen edessä, ja heillä on paljon suunnitelmia ja unelmia oman elämän, Isänmaan ja maailman parantamiseksi.

Yliopistomme, tämän alueen ja koko Suomen menestymisen kannalta on keskeistä, miten onnistumme vastaamaan näiden nuorten odotuksiin ja unelmiin. Tämän vuoksi emme saa toiminnassamme keskittyä suojelemaan menneisyyttä ja sitä mikä meillä nyt on käsillä vaan meidän tulee joka päivä haastaa tämä päivä ja menneisyys, ja ponnistella paremman tulevaisuuden luomiseksi.

Tämän päivän nuorelle unelma tulevaisuudesta on varmasti erilainen kuin se oli oman ikäluokkieni nuorille. Uskon myös, että se unelma on koko maailmaa ja kaikkia sen asukkaita ajatellen parempi kuin aikaisemmilla sukupolvilla.

Meille tänään opiskelemaan tulevat nuoret sekä omaavat suuremman vastuun että joutuvat kantamaan suurempaa vastuuta globaaleista, koko maailmaa koskettavista ongelmista, kuin aiemmat sukupolvet. Osittain tämä johtuu lisääntyneestä tutkimustiedosta, jota me ja maailman muut yliopistot olemme tuottaneet esimerkiksi tasa-arvoon pyrkimisen siunauksellisuudesta, ilmastonmuutoksesta, maailman eri alueiden muuttuvasta demografiasta, biodiversiteetistä ja sen häviämisestä, maailmankaikkeuden rakenteesta ja muista meitä kaikkia koskettavista asioista.

Mikäli näin ei olisi, koko planeettamme tulevaisuus olisi synkän pessimistinen. Tämän päivän nuorten on uutta luomalla korjattava ne virheet, joita viimeisen vuosisadan aikana olemme tehneet kuormittaessamme luontoa ylen määrin ja soveltaessamme, osin tietämättömyyttämme ja osin ahneuttamme, maapallon elinkykyisyyttä uhkaavia teknologioita tavalla, jotka eivät edistä sen ylläpitoa maapallolla.

Me vauraiden valtioiden asukkaat elämme koko ajan reippaasti yli varojemme. Suomalaisina teemme niin sekä ekologisessa että taloudellisessa mielessä. Näiden molempien tase on, ensin mainittu lähivuosikymmeninä ja viimeksi mainittu jo lähivuosina, saatettava tasapainoon.

Onneksi se on tehtävissä ja meillä suomalaisilla on siihen erinomaiset mahdollisuudet. Ne ovat lähes paremmat kuin kenelläkään muulla, pohjoismaisia naapureitamme lukuun ottamatta.

Se ei ole pelkästään meidän osamme ja velvollisuutemme vaan myös meidän mahdollisuutemme. Luonnon budjetin tasapainottaminen vaatii uusia toimintatapoja ja uusien teknologioiden käyttöönottoa. Puhuttiinpa sitten energian tai elintarvikkeiden ja muiden hyödykkeiden tuottamisesta. Nämä avaavat meille ennen näkemättömät mahdollisuudet toimia esimerkkinä muulle maailmalle ja rakentaa kestävää maabrändiä, joka pohjautuu todelliseen osaamiseen. Samalla voimme turvata oman kansantaloutemme vahvistumisen ja koko kansakunnan monipuolisen, niin henkisen kuin taloudellisen, vaurastumisen.

Mitä sitten pitäisi tehdä, jotta pääsisimme kansakuntana tälle vakaan vaurauden ja ekologisesti kestävän kehityksen polulle?

Urakka on aloitettava kiireesti Suomea vaivaavan henkisen laman selättämisellä. Ensimmäiseksi on yhdessä sovittava, että emme uhraa tulevaisuuttamme tarrautumalla kiinni menneisyyteen niin, että ilman vakaata perustelua hylkäämme tulevaisuuden vaatimat muutokset. Se mikä on ilmeistä tänään, on välttämätöntä huomenna.

Ei nimittäin voi olla niin, että olemme aiemmin tehneet pelkästään niin hyviä valintoja, että niitä ei nyt olisi tarpeen peruskorjata tai purkaa kokonaan ja rakentaa uudelleen. Tämä koskee niin yksilöitä, yrityksiä, julkisia toimijoita kuin koko suomalaista yhteiskuntaa. Tämä koskee myös omaa yliopistoamme.

Voimme jokainen aloittaa hyvin arkisista asioista. Meidän tulisi nykyistä paremmin hallita pelkoamme uuteen ja erityisesti siitä nousevaa muutosvastarintaa. Pelko on ymmärrettävää, mutta ilman epävarmuuden sietämistä ja rohkeutta astua uuteen ja ennalta tuntemattomaan emme pysty ohjaamaan yhteiskuntamme kehitystä parempaan. Nykyiseen tarrautumalla maailma vie meitä miten sattuu ilman, että pystymme itse sitä ohjaamaan.

Tässä kansakunnan henkisen laman, kutsuttakoon sitä tässä vaikka ajan hengen mukaisesti FinDepikseksi, nujertamisessa meillä yliopistoilla on keskeinen tehtävä. Meillä, lähes enemmän kuin kenellekään muulla toimijalla demokraattisessa yhteiskunnassa, on käsissämme ne työkalut, joilla asiaan voidaan vaikuttaa. Meillä on osaamista ja meillä on, ainakin pitäisi olla, kyky objektiivisen tiedon kautta nähdä kokonaiskuva paremmin kuin useimmilla muilla organisaatiolla. Tämän lisäksi meillä on runsaasti nuoria ihmisiä, joissa on uutta luovaa voimaa, ja joiden tulevaisuudesta on kysymys.

Turun yliopiston uusi strategia sisältää runsaasti elementtejä, joiden avulla sekä henkistä että taloudellista lamaa voidaan lähteä torjumaan. Tutkimuksen osalta hyödynnämme aikaisempaa enemmän monialaisuuttamme ja sovellamme tieteidenvälistä lähestymistapaa tutkimuksen laadun ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäämiseksi. Tämä edellyttää aikaisempaa tiiviimpää yhteistyötä eri yksiköidemme välillä ja myös entistä voimakkaampaa kotimaista ja kansainvälistä yhteistyötä erilaisten toimijoiden kuten yliopistojen, tutkimuslaitosten ja yritysten kanssa.

Hyvät kuulijat, tähän tarvitsemme jokaista yliopistoyhteisön jäsentä: jokaista professoria, tutkijaa, hallintohenkilöä, opettajaa ja opiskelijaa.

Älkäämme kilpailko siinä, kuka tehokkaimmin vastustaa uudistuksia, vaan kilpailkaamme siinä, kuka on paras uusien ratkaisujen keksijä ja luoja.

Hyvät kuulijat, toivotan kaikille oikein menestyksellistä alkavaa akateemista vuotta.

Kalervo Väänänen
rehtori