Asiantuntijuutta Omaniin
Turun yliopiston Kasvatustieteiden laitos ja Brahea-keskus toteuttavat koulutusvientihanketta, jossa kehitetään Omanin opetusministeriön alaisuudessa toimivan opettajien täydennyskoulutuskeskuksen tutkimustoimintaa.
Puolitoistavuotinen projekti käynnistyi syksyllä 2015 ja jatkuu vielä lähes vuoden. Tavoitteena on käynnistää täydennyskoulutuskeskukseen tutkimustoimintaa, erityisesti toiminnan vaikuttavuuden arvioimiseksi, sekä kehittää keskuksen tutkimusvalmiuksia laajemmin.
”Yhteistyö täydennyskoulutuskeskuksen henkilökunnan kanssa toimii erinomaisesti. Olemme saaneet jo paljon aikaiseksi, ja asiakas on ollut erittäin tyytyväinen projektin nopeaan etenemiseen”, kertoo projektipäällikkö Anna Hirsikoski Brahea-keskuksesta.
Tutkimuksen suunnittelusta tiedonkeruuseen
Projekti on käynnistynyt tutkimuskokonaisuudella, jossa tarkastellaan täydennyskoulutuskeskuksen toiminnan vaikuttavuutta eri näkökulmista. ”Olemme suunnitelleet kokonaisuuden, jossa keräämme tietoa eri lähteistä: opettajien itsearviointi, oppituntien havainnointi, oppilaskyselyt sekä rehtorien haastattelut täydentävät toisiaan, ja saamme monipuolista tietoa vaikuttavuuden tarkasteluun”, kertoo professori Heikki Silvennoinen Elinikäisen oppimisen ja koulutuksen tutkimuskeskuksesta (CELE).
”Vuodenvaihteessa on koulutettu keskuksen henkilökuntaa datan keräämiseen ja tilastollisiin analyysimenetelmiin. Syksyllä hiotut datankeruulomakkeet ovat toimineet erinomaisesti, ja helmikuussa aloitetun tutkimuksen tuhannet vastaukset on lähes kaikki kerätty”, täydentävät asiantuntija Riikka Kuusisto-Kajander ja tohtorikoulutettava Jenni Tikkanen Kasvatustieteiden laitokselta.
Erilainen työskentely-ympäristö
”Työkulttuurilla on omat erityispiirteensä ja asiat etenevät pääasiassa kasvotusten keskustelemalla, ei sähköpostitse”, kertoo Hirsikoski ja jatkaa: ”Paikanpäällä vietetty aika on ehdottomasti tärkeää sekä työn edistymisen että paikallisen kontekstin ymmärtämisen kannalta.” Suomesta onkin jo ehditty matkustaa Omaniin useita kertoja, ja keskeiset paikalliset toimijat olivat tutustumassa Suomeen viime syksynä.
Yhteistyö sujuu englanniksi, vaikka kielihaasteiltakaan ei ole täysin vältytty. Kaikki keskuksella eivät ole kielitaitoisia ja suuremmissa koulutuksissa tulkkaamiseen on varattava aikaa. ”Kömmähdyksiä on käynyt myös käännöksissä – kerran arabiankielisiin kyselylomakkeisiin oli ilmestynyt useampia kysymyksiä kuin alkuperäisissä englannin kielisissä oli”, naurahtaa Kuusisto-Kajander.
Projektitiimi on kuitenkin yhtä mieltä siitä, että työskentely Omanissa on ollut mukavaa: ”Ihmiset ovat hyvin ystävällisiä ja yhdessä työskenteleminen on luontevaa”, Silvennoinen kertoo. ”Oikeastaan olen ollut jopa yllättynyt siitä, miten helppoa on ollut solahtaa uuteen ympäristöön”, jatkaa Tikkanen.
Teksti ja kuvat:
Riikka Kuusisto-Kajander, Kasvatustieteiden laitos
Kirjoittaja toimii asiantuntijana Omanin koulutusvientihankkeessa ja suoriutuu taksikeskusteluista jo arabiaksi