Päästökauppa on osa Euroopan unionin ilmastopolitiikkaa, ja sillä pyritään rajoittamaan kasvihuonekaasupäästöjen määrää EU:ssa. Päästökauppajärjestelmä perustettiin päästökauppadirektiivillä (2003/87/EY). Vuonna 2005 käyttöönotettu päästökauppajärjestelmä laajentui kattamaan hiilidioksidipäästöjen lisäksi myös muita kasvihuonekaasuja ja kasvihuonepäästöjä aiheuttavia toimialoja vuonna 2009. Järjestelmä kattaa nykyään noin 40 % EU:n kasvihuonekaasupäästöistä.
Päästökauppajärjestelmä on oleellinen osa Euroopan alueen ilmastopolitiikkaa. EU:n alue on merkittävä päästöjen aiheuttaja. EU:n velvollisuus huolehtia jäsenmaiden päästönrajoituksista liittyy vahvasti EU-oikeuden ensisijaisuuteen. EU:lla on mahdollisuus asettaa kaikkia jäsenvaltioita sitovia direktiivejä. Ilmastonmuutoksen torjuminen vaatii valtioiden yhteistyötä ja yhdenvertaisia toimia, ja tästä syystä päästökauppajärjestelmä on tehokas keino taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. EU:n tavoitteena on vähentää 55 % päästöistä vuoteen 2030 mennessä. Päästökauppa sitoo EU:n jäsenvaltiot noudattamaan yleistä päästökattoa, jonka avulla pyritään varmistamaan kestävä tulevaisuus. Suomessa päästökauppadirektiivit on otettu käyttöön päästökauppalailla (311/2011).
Järjestelmän toimivuus perustuu markkinatalouteen, järjestelmä kannustaa yrityksiä saastuttamaan vähemmän. Yritykset, joiden toiminnot aiheuttavat kasvihuonepäästöjä, ostavat päästöoikeuksia huutokaupasta. Hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan, eli mitä enemmän muut yritykset saastuttavat, sitä korkeammaksi yhden päästöoikeuden hinta nousee. Koska Euroopan alueella teollisen toiminnan kustannukset ovat kalliimpia kuin esimerkiksi Aasiassa, osa päästöoikeuksista myönnetään ilmaiseksi. Tällä pyritään estämään teollisuuden siirtoa maihin, joissa päästöjä ei rajoiteta yhtä voimakkaasti. Ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevissa keskusteluissa usein asetetaan vastakkain talouskasvu ja ilmastonmuutosta torjuvat toimet. Päästökauppa on erinomainen esimerkki järjestelmästä, joka markkinatalouden keinoin kannustaa yrityksiä vähentämään päästöjään esimerkiksi uudelleenjärjestelemällä toimintaansa tai investoimalla vähäpäästöisiin laitteisiin.
Vaikka päästökauppa on todettu toimivaksi ja tehokkaaksi järjestelmäksi vähentämään kasvihuonekaasujen määrää, merkittävä osa päästöjä aiheuttavista toimialoista lukeutuu järjestelmän ulkopuolelle. Tällaisia toimialoja ovat esimerkiksi rakentaminen, liikenne, maatalous ja jätehuolto. Sittemmin, artikkelin kirjoituksen jälkeen, on sovittu uusista päästökaupan toimialalaajennuksista. Vuodesta 2027 alkaen päästökauppajärjestelmään lukeutuu tieliikenne ja rakennusten erillislämmitys, mutta epävakaiden energiamarkkinoiden ja energian hinnan nousun tilanteessa järjestelmän käynnistämistä lykätään vuoteen 2028.
Päästökauppajärjestelmän piiriin on lukeutunut myös lentoliikenteen päästökauppadirektiivin (2008/101/EY) myötä lentoliikenne vuodesta 2012. Green Deal on EU:n komission hyväksymä joukko aloitteita, jotka pyrkivät tekemään Euroopan Unionista ilmastoneutraalin vuoteen 2050 mennessä. Green Dealia koskevan tiedonannon mukaan Komission tavoitteena on laajentaa päästökauppajärjestelmä koskemaan myös merenkulkua.
— Ilmastoryhmä 1
Lähde:
Ari Ekroos et. al.: Ilmastolain kytkennöistä muuhun lainsäädäntöön sekä perus- ja ihmisoikeuskysymyksiin. Aalto-yliopiston julkaisusarja Tiede + Teknologia 4/2020.