Blogitekstini käsittelee nielujen sisällyttämistä hiilimarkkinoihin tapana vahvistaa ilmastolain ohjausvaikutusta. Suomen uusi ilmastolaki tuli voimaan vuonna 2022 ja tarkastelen ilmastolain ohjausvaikutuksen vahvistamisen keinoja Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjan 2021:5 raportin ”Mahdollisuudet vahvistaa ilmastolakia uusilla keinoilla” pohjalta. Raportissa tarkastellaan, kuinka ilmastolain ohjausvaikutusta on mahdollista vahvistaa eri keinoilla. Valtioneuvoston kanslian julkaisemalla raportilla on tekijöinä Mikael Hildén, Karoliina Auvinen, Kati Berninger, Martin Björklund, Tommi Ekholm, Ari Ekroos, Suvi Huttunen, Kari Hyytiäinen, Kai Kokko, Anu Lähteenmäki-Uutela, Michael Mehling, Adriaan Perrels, Jyri Seppälä, Sampo Soimakallio, Päivi Tikkakoski, Erika Toivonen sekä Oras Tynkkynen. Raportin 7 luku syventyy hiilimarkkinoiden laajentumiseen nieluihin, ja tällä luvulla on teeman kannalta pääpaino tekstissäni.
Ilmasto on ollut vahvasti läsnä politiikassa erityisesti sen jälkeen, kun Pariisin ilmastosopimukseen sitoutuneet maat alkoivat pyrkimään saavuttamaan sopimuksen mukaisia tavoitteita päästövähennysten avulla. Ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi Suomessa on pyritty vahvistamaan ilmastolain ohjausvaikutusta. Ilmastolakia sovelletaan valtion suunnitelmiin ilmastopolitiikan päästöistä ja sopeutumisesta. Ilmastolaki on ollut Suomessa voimassa vuodesta 2015 alkaen ja sen ohjausvaikutuksen vahvistaminen on ollut läsnä Sanna Marinin hallitusohjelmassa. Sen tärkeimpiä tavoitteita on toteuttaa kansallinen hiilineutraalius vuoteen 2035 mennessä ja raportissa tarkastellaan, kuinka päästöbudjetti, päästökompensaatio ja hiilinielujen laajentaminen osaksi hiilimarkkinoita voisivat vahvistaa ilmastolain ohjausvaikutusta.
Hiilimarkkinoiden laajentaminen erityisesti nielujen saamiseksi virallisen kaupanteon piiriin on erityisen tarkastelun alla mahdollisena keinona vahvistaa ilmastolain ohjausvaikutusta. Nielut ovat keskiössä hiilineutraaliuden saavuttamiseksi ja raportin pohjalta herääkin kysymys siitä, kuinka vahvassa asemassa ne voisivat olla hiilineutraaliuden saavuttamisessa. Hiilineutraaliudella tarkoitetaan alueen tai yksikön tilaa, jossa ihmistoiminnan synnyttämät kasvihuonekaasujen lähteet ja kasvihuonekaasuja poistavat nielut ovat yhtä suuret määrätyllä ajanjaksolla (esim. vuosi). Raportin mukaan ”hiilimarkkina perustuu osakepörssin kaltaiselle järjestelmälle, jossa hinta muodostuu huutokaupassa”. Nielulla taas tarkoitetaan ”luonnollista tai ihmisen aiheuttamaa prosessia, jolla sidotaan ilmakehästä kasvihuonekaasua, aerosolia tai kasvihuonekaasun esiastetta”. Raportissa todetaan, että “hiilimarkkinoiden laajentamisen tarkoituksena on luoda markkinajärjestelmä, joka kattaa mahdollisimman suuren osan ihmistoimin aiheutetuista päästöistä sekä ihmistoiminnalla ylläpidetyistä tai lisätyistä nieluista”.
Raportissa todetaan, että hiilineutraalius on saavutettavissa supistamalla päästöjä ja lisäämällä nieluja niin, että nielujen ja päästöjen välillä saavutetaan tasapaino. Tähän mennessä nielujen säilyttämiseen tai kasvattamiseen tähtäävä aktiivinen ohjaus on ollut vähäistä, ja voidaankin pohtia, minkälainen vaikutus nielujen lisäämisellä osaksi hiilimarkkinoita, on tältä kannalta. Kun hiilinieluja tarkastellaan hiilimarkkinoiden laajentamisen näkökulmasta, soveltamisessa otetaan erikseen huomioon luonnolliset eli maankäyttösektorin nielut ja tekniset nielut. Mikäli hiilimarkkinoiden nielujen lisäystoimet toteutuisivat Suomessa, voitaisiin niiden avulla saavuttaa LULUCF-asetuksen velvoitteet Suomessa. Raportin mukaan “LULUCF on YK:n ilmastosopimuksen päästölaskentakategoria, joka kattaa maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsien päästöt ja nielut”.
Raportin mukaan ”päästöjen kompensaatiojärjestelyiden ja hiilinieluja kattavien hiilimarkkinoiden yksi yhteinen piirre on ajatus siitä, että jossakin syntyneitä päästöjä voidaan hyvittää toimilla, jotka vähentävät päästöjä muualla tai poistavat päästöjä ilmakehästä vähintään saman verran”. Raportin pohjalta voi herätä kysymys siitä, mitä hiilimarkkinoiden laajentaminen nieluihin käytännössä tarkoittaisi, ja kuinka niitä ohjattaisiin ja valvottaisiin. Raportissa esimerkiksi todetaan, että ei voida pitää realistisena sitä, että nieluyksiköt olisivat verrattavissa päästökaupan yksiköihin. Tässä erityisenä ongelmana pidetään nielujen sääntelyn epävarmuuksia. Muun muassa merien hiilinielua ei ole huomioitu kansainvälisille sopimuksille raportoitavissa valtioiden kasvihuonekaasutaseissa. Kuinka siis voidaan luoda toimiva ja luotettava sääntely nielujen ympärille osana hiilimarkkinoita, ja mitä asioita tässä tulisi ottaa huomioon?
Raportin mukaan hiilimarkkinoiden kannalta on muun muassa olennaista määritellä, ovatko markkinat kansallisesti vai kansainvälisesti toimivat. Kansallisilla markkinoilla hiilineutraalius toteutuu myös kansallisesti, kun taas ylikansallisilla markkinoilla hiilineutraaliuden viitekehyskin on ylikansallinen. Tällöin tulee ottaa huomioon, että pienemmillä, yhden jäsenmaan alueilla, hiilineutraalius ei välttämättä toteudu. Myös raportin kansainvälinen vertailu osoittaa, että hiilimarkkinoita ei ole laajennettu kattamaan hiilinieluja kansallisissa ilmastolaeissa. Samalla todetaan, että Suomi olisi ensimmäisiä maita, joissa tällaista sääntelyä on kehitetty, mikäli tämä otetaan käyttöön. On myös todettu, että “hiilinielumarkkinat voitaisiin järjestää erillisellä lainsäädännöllä, jossa niitä ohjattaisiin ja valvottaisiin päästökauppaa vastaavalla hallinnolla ja johon sisältyisi mahdollisiin rikkomuksiin varautuva sanktiojärjestelmä”.
Hiilimarkkinoiden laajentaminen nieluihin voi edesauttaa niin hiilineutraaliustavoitteen kuin muidenkin ilmastotavoitteiden saavuttamista. Kuitenkaan siihen liittyvä sääntely ja ohjaus sisältävät paljon kysymysmerkkejä, joiden selvittäminen vaatii tarkkaa punnintaa muun muassa edellä mainittujen seikkojen välillä. Hiilimarkkinoiden laajentaminen nieluihin edellyttääkin tarkkoja määritelmiä ja ohjausta, jotta sitä voidaan pitää luotettavana.
— Ilmastoryhmä 1
Lähde:
Hildén, Mikael; Auvinen, Karoliina; Berninger, Kati; Björklund, Martin; Ekholm, Tommi; Ekroos, Ari; Huttunen, Suvi; Hyytiäinen, Kari; Kokko, Kai; Lähteenmäki-Uutela, Anu; Mehling, Michael; Perrels, Adriaan; Seppälä, Jyri; Soimakallio, Sampo; Tikkakoski, Päivi; Toivonen, Erika; Tynkkynen, Oras, Mahdollisuudet vahvistaa ilmastolakia uusilla keinoilla, Valtioneuvoston kanslia, 20.1.2021.