Pienten lasten vanhempien rokoteasenteet

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan suurin osa vanhemmista ottaa lapsilleen kansalliseen rokotusohjelmaan sisältyvät rokotteet (THL; www.thl.fi). Rokotuskattavuus (toisin sanoen kuinka suuri osuus väestöstä on saanut rokotteen) Suomessa on siis lasten rokotteiden kannalta keskimäärin hyvä. Tilastot kuitenkin osoittavat, että rokotekattavuuden välillä on alueellista vaihtelua. Rokote, jonka rokotekattavuus on aiheuttanut runsaasti keskustelua viime aikoina, on MPR-rokote, joka suojaa tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan. MPR-rokotteeseen kuuluu kaksi annosta, joista ensimmäinen annetaan yhden vuoden ja toinen kuuden vuoden ikäisenä. Koska tuhkarokko on vaikea sairaus, joka tarttuu hyvin herkästi, molempien annosten saaneiden määrä väestöstä tulisi olla vähintään 95 %, jotta yksittäiset tautitapaukset eivät johtaisi epidemioihin.

Riittävän hyvä rokotekattavuus merkitsee laumasuojan syntymistä. Laumasuoja suojaa myös sellaisia henkilöitä, joilla on heikentynyt vastustuskyky tai jotka eivät jostain syystä voi ottaa rokotteita. Tilastojen mukaan 96 % kaikista vuonna 2016 syntyneistä lapsista on saanut MPR-rokotteen ensimmäisen annoksen. Vaikka rokotteen saaneiden lasten määrä Suomessa on keskimäärin hyvä, on olemassa sellaisia alueita, ns. rokotekattavuuden taskuja, joilla MPR-rokotteen kattavuus on huolestuttavan alhainen. Kolmessa sairaanhoitopiirissä vuonna 2016 syntyneiden lasten MPR-kattavuus on alle 95 % ja yli kymmenen terveyskeskuksen piirissä alle 90 %. Lisäksi tilastot osoittavat, että toisen annoksen saaneiden lasten määrä on pienempi kuin ensimmäisen annoksen saaneiden määrä. Esimerkiksi vuonna 2011 syntyneistä lapsista 95,4 % on saanut MPR-rokotteen ensimmäisen annoksen, mutta toinen annos on annettu vain 93 % lapsista.

Maailmanlaajuisesti rokotuksia pidetään ravinnon ja puhtaan veden lisäksi yhtenä tärkeimpänä terveyteen liittyvistä tekijöistä (www.thl.fi). Suomessa lasten rokotteet ovat lisäksi maksuttomia ja helposti saatavilla. Siitä huolimatta, edellä mainittujen tilastojen perusteella pieni osa väestöstä päätyy ratkaisuun olla rokottamatta lapsiaan. Tilastot eivät kuitenkaan paljasta kuinka moni kokee olevansa epävarma päättäessään lastensa rokotuksista. Muualla maailmassa tehdyn tieteellisen tutkimuksen mukaan myös sellaiset henkilöt, jotka päättävät ottaa rokotteen, saattavat epäröidä rokotetta. Kuinka vahvaa epäröinti on ja mitkä rokote-epäröinnin syyt ovat, vaihtelevat ihmisestä toiseen. Esimerkkejä sellaisista tekijöistä, jotka aiemmissa tutkimuksissa ovat osoittautuneet olevan rokote-epäröinnin taustalla, ovat huoli rokotteiden turvallisuudesta ja tehokkuudesta, sekä heikko luottamus terveydenhuollon ammattilaisiin ja niihin tahoihin, jotka tarjoavat ja suosittelevat rokotteita.

Vaikka rokote-epäröintiä on tutkittu melko paljon kansainvälisesti, suomalaisten rokoteasenteista on yllättävän vähän tietoa. Rokoteasenteiden tutkiminen myös kansallisella tasolla on tärkeää, koska eri tekijät voivat vaikuttaa ihmisten rokoteasenteisiin eri maissa. Sellaisia tekijöitä ovat esimerkiksi tuhkarokkotapauksien määrä tai millä tavalla rokotteisiin liittyviä kysymyksiä käsitellään mediassa. Viime vuonna käynnistyneen tutkimusprojektimme tarkoituksena on kartoittaa muun muassa, kuinka paljon Suomessa ilmenee rokote-epäröintiä ja mitä syitä epäröinnin taustalla on. Pienten lasten vanhemmat ovat tässä tärkeässä asemassa, koska heidän lapsillaan on mahdollisuus saada rokotuksia useita tauteja vastaan. Tämän vuoksi lähetimme rokotekyselyn viime vuonna kaikille niille FinnBrain-perheille, joiden lapset ovat alle 4,5-vuotiaita. Rokotekyselyn saivat myös kaikki pilottitutkimuksessamme mukana olevat perheet. Yli 800 vanhempaa vastasi kyselyymme. Vastaukset analysoidaan tulevan vuoden aikana ja raportoidaan sen jälkeen tieteellisissä lehdissä, konferensseissa ja seminaareissa. Parempi tietämys siitä, mitkä tekijät vaikuttavat pienten lasten vanhempien rokoteasenteisiin, auttaa kehittämään terveydenhuollon ammattilaisten ja potilaiden välistä kommunikaatiota rokotteisiin liittyen.

 

Anna Soveri
Kognitiivisen psykologian dosentti
Turun yliopisto
www.vaccineattitudes.fi

 

Vaccinattityder hos småbarnsföräldrar

Enligt Institutet för hälsa och välfärd (THL; www.thl.fi) låter de allra flesta föräldrar vaccinera sina barn med de barnvaccin som ingår i det nationella vaccinationsprogrammet i Finland. Det betyder att vaccinationstäckningen (dvs. en hur stor andel av befolkningen som är vaccinerad) för barnvaccinen i vårt land i det stora hela är god. Statistiken visar ändå att det finns en del variation både mellan de olika vaccinen och mellan olika regioner i Finland. Ett vaccin där vaccinationstäckningen har väckt diskussion under de senaste åren är MPR-vaccinet, som skyddar mot mässling, påssjuka och röda hund. MPR-vaccinet ges i två doser – den första vid 1-årsålder och den andra vid 6-årsålder. Eftersom mässlingen är en allvarlig och mycket smittosam sjukdom, krävs det att minst 95% av befolkningen har fått båda doserna av MPR-vaccinet för att sjukdomen inte ska kunna förorsaka epidemier även om enstaka fall av sjukdomen förekommer.

En tillräckligt hög vaccinationstäckning skapar så kallad flockimmunitet som skyddar också sådana personer som har försämrad immunitet eller som av olika anledningar inte själva kan ta vaccinationer. Statistiken över MPR-vaccinet visar att 96,1 % av alla barn födda 2016 i Finland har fått den första dosen av vaccinet. Samtidigt visar statistiken ändå att det finns så kallade regionala fickor där vaccinationstäckningen är oroväckande låg. För barn födda 2016 är vaccinationstäckningen lägre än 95 % i tre sjukhusdistrikt i landet och vid dryga tio hälsocentraler är täckningen lägre än 90 %. Dessutom visar statistiken att andelen vaccinerade barn är lägre för den andra dosen än den första. Till exempel har den första dosen av MPR-vaccinet getts till 95,4 % av alla barn födda 2011 och den andra dosen till 93 %.

Utöver mat och rent vatten anses vaccinerna vara en av de viktigaste faktorerna som påverkar hälsan på en global nivå (www.thl.fi). I Finland är barnvaccinen dessutom både lättillgängliga och avgiftsfria. Trots detta visar siffrorna ovan att en liten del av befolkningen låter bli att vaccinera sina barn. Något som sifforna ovan inte visar är hur stor del av befolkningen som känner sig osäkra i sina vaccinationsbeslut. Tidigare forskning gjord på annat håll i världen tyder på att det kan finnas vaccintveksamhet också bland en del av dem som väljer att ta vaccinen. Enligt dessa studier finns det variation mellan olika människor både när det gäller graden av tveksamhet gentemot vaccinen och orsakerna bakom tveksamheten. Exempel på faktorer som har visat sig påverka vaccinationsbeslutet är hur tryggt man anser vaccinet vara, hur effektivt skydd man anser vaccinet ge och i vilken grad man litar på hälsovårdspersonal och de instanser som erbjuder och rekommenderar vaccinen.

Även om vaccintveksamhet har undersökts i en stor mängd internationella studier, finns det överraskande lite information om vaccinattityder hos finländare. Att undersöka vaccinattityder också på en nationell nivå är viktigt, eftersom olika faktorer kan ligga bakom vaccinationsbeteende i olika länder. Sådana faktorer är till exempel vaccinrelaterade händelser, såsom mässlingsutbrott eller på vilket sätt vaccinfrågan behandlas i medierna. Viktiga forskningsfrågor är alltså dels att utreda hur vanligt vaccintveksamhet är i Finland och dels att förstå vad denna vaccintveksamhet handlar om. Syftet med vårt forskningsprojekt som startade ifjol är att samla information om vaccinattityder och vaccinationsbeteende i Finland. En del av detta forskningsprojekt är att undersöka hur småbarnsföräldrar förhåller sig till vaccin. Småbarnsföräldrar är en viktig grupp att ta i betraktande när man undersöker vaccinattityder, eftersom det är den grupp där vaccinationsbeslut är mest frekventa och aktuella. Ifjol fick därför alla familjer som är med i FinnBrain, och som har barn som är yngre än 4,5 år, ett frågeformulär om vaccinattityder. Frågeformuläret skickades också till alla familjer som är med i vår pilotundersökning. Mer än 800 föräldrar besvarade våra frågor. Under det kommande året ska svaren ur denna datainsamling analyseras och därefter rapporteras i vetenskapliga journaler och vid vetenskapliga konferenser och seminarier. En ökad förståelse om orsakerna bakom vaccintveksamheten kan hjälpa till att förbättra kommunikationen mellan patienter och hälsovårdspersonal och -myndigheter när det gäller vaccinfrågor.

Anna Soveri
Docent i kognitiv psykologi
Åbo universitet
www.vaccineattitudes.fi

Kortisolin, aivojen ja hoivakäyttäytymisen mysteereiden äärellä Kalifornian auringossa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Kylmän ja lumisen helmikuun piristykseksi tarjoan kaikille pienen kurkistuksen aurinkoiseen Kaliforniaan, jonne matkustin kahden muun väitöskirjatutkijamme voimin syyskuun alussa. Osallistuimme Irvinessä konferenssiin, jonka järjesti jo 48. kerran International Society of Psychoneuroendocrinology (ISPNE). ISPNE:n toiminnan tarkoituksena on edistää tieteellistä tutkimusta hormoneista ja niiden vuorovaikutuksesta aivojen, kehon toimintojen ja käyttäytymisen kanssa sekä näiden kliinisistä sovelluksista.

Tämän vuoden teemana oli monimuotoisuus, terveys ja vastustuskyky. Aiheet pyörivät tällä kertaa tiiviisti kortisolihormonin ympärillä ja juuri siksi me kortisolin mysteereitä penkovat väitöskirjatutkijat Paula Mustonen (isien, äitien ja lasten hiuskortisolitutkimukset) ja minä (vauvojen syljen kortisolitutkimukset) osallistuimme erittäin korkein odotuksin konferenssiin. Konferenssissa käsiteltiin myös äidin ja lapsen välisen vuorovaikutuksen merkitystä lapsen kehitykseen ja hyvinvointiin sekä vuorovaikutuksen uusimpia tutkimusmenetelmiä, joten mukaan lähti myös kolmas väitöskirjatutkijamme Eeva Holmberg. Eeva ja Paula saivatkin hienon tilaisuuden esitellä FinnBrain-tutkimusta omissa suullisissa esityksissään.

San Franciscon merileijonatkin ymmärtävät sosiaalisen vuorovaikutuksen tärkeyden ja nauttivat syyskuisesta auringon paisteesta isolla joukolla. 

Eeva kertoi kehityspsykologisessa osatutkimuksessa käyttöön ottamastamme uudesta tutkimusmenetelmästä, jolla arvioidaan äidin hoivakäyttäytymisen ennustettavuutta suhteessa vauvaan. Teemme tätä yhteistyössä kalifornialaisen tutkimusryhmän kanssa ja olemme vertailleet menetelmän tuottamia tuloksia amerikkalaisten vastaaviin tuloksiin. Äidin lapseensa suuntaamien signaalien, kuten puheen ja kosketuksen (kuulo- ja tuntoaistimus lapsessa), oletetaan olevan yhteydessä lapsen aivojen kehittymiseen. Vauvan aivojen kasvaessa ja kehittyessä uusia hermosoluja ja niiden välisiä yhteyksiä syntyy ja kuolee valtavalla nopeudella eli aivot muovautuvat ympäristönsä vaikutuksesta. Yksi mielenkiintoinen ympäristötekijä on vuorovaikutus vanhemman kanssa.

Äidin hoivaavien signaaleiden (esimerkiksi kosketus, leikitys ja juttelu) ennustettavuus vauvan näkökulmasta on mahdollisesti yksi tärkeä suojaava tekijä lapsen tunteidensäätelyn kehityksessä. Ennustettavuutta tutkitaan tutkimuskäynneillä videoiduista äidin ja vauvan vuorovaikutustilanteista, joissa he leikkivät yhdessä. Tällainen hoivasignaalien ennustettavuuden tutkimus on täysin uudenlainen tapa tarkastella äidin ja lapsen välistä vuorovaikutusta ja tutkimustietoa aiheesta tarvitaan vielä lisää. Menetelmä on jo tuottanut lupaavia ja samankaltaisia tuloksia suomalaisessa ja kalifornialaisessa aineistossa. Yhteyksiä on löytynyt muun muassa äidin hoivakäyttäytymisen ennustettavuuden ja lapsen itsesäätelykyvyn välillä.

Paulan esitys käsitteli äidin raskausajan masennusoireilun ja hiuskortisolitasojen yhteyttä vauvojen aivokurkiaisen rakenteeseen, joka on aivopuoliskoja yhdistävä hermoratakimppu syvällä aivojen sisällä. Maailmalla tutkitaan paljon äitien raskausajan mielialaoireilun yhteyksiä lapsen kehitykseen ja äidin raskaudenaikaisia kortisolitasoja pidetään yhtenä mahdollisena välittävänä tekijänä. Äidin kortisolin eritys muuttuu jo itse raskauden takia muun muassa istukan vaikutuksesta ja kortisoli säätelee monin tavoin sikiön kehitystä, kuten aivojen ja keuhkojen kypsymistä. Vaikka kortisolitasoihin vaikuttavat myös monet erilaiset stressaavat tilanteet, sen yhteys mielialaoireiluun ei ole selkeä.

Tutkimustemme perusteella vaikuttaisikin siltä, ettei masennusoireilu tai äidin kortisolitasot kumpikaan yksinään selitä vaihtelua aivokurkiaisen rakenteessa, mutta molempien yhteisvaikutuksella näyttäisi olevan yhteys lapsen aivokurkiaisen rakenteiden kypsymisnopeuteen. Havaittu yhteys on kuitenkin varsin pieni ja hyvin monet tekijät yhdessä vaikuttavat sikiön aivojen kehitykseen. On myös tärkeää huomioida, että tutkimusnäyttö siitä, mitä hyötyjä ja haittoja nopeammasta tai verkkaisemmasta kehityksestä aivojen toiminnan kannalta on, on vielä vähäistä. Todennäköisesti molempiin vaihtoehtoihin voi liittyä lapsen kannalta myös etuja riippuen elinympäristöstä ja muista elämän tapahtumista. Lisäksi lapsen aivot muuttuvat paljon joka tapauksessa kehityksen aikana. Aivotutkimuksessa haasteena on myös aina arvioida mitkä havaitut eroavaisuudet ovat todellisuudessa yhteydessä aivojen toimintaan ja siten lapsen kehitykseen, sillä osa näistä eroista on merkityksettömiä. Vaaditaan vielä paljon tutkimusta, jotta opimme ymmärtämään minkälaiset tekijät ja niiden yhdistelmät vaikuttavat sikiön ja vauvan kehityksen eri osa-alueisiin.

FinnBrainin vahvuus onkin siinä, että pystymme seuraamaan lasten kehityspolkuja monipuolisesti eri osatutkimuksissamme muun muassa aivokuvantamisella, hormonimittauksilla ja psykologisilla menetelmillä ja yhdistämään hyvinvointiin vaikuttavia eri tekijöitä liittämällä eri osatutkimusten tuloksia toisiinsa. Tutkimamme ilmiöt eivät ole yksinkertaisia eivätkä aivot, hormonit, yksilöiden välinen vuorovaikutus ja ympäristön eri osaset toimi toisistaan eristyksissä, vaan kaikki nämä vaikuttavat verkoston lailla toinen toisiinsa. Aikaisemmat vuosikymmenten saatossa tehdyt usein ristiriitaisiltakin tuntuvat havainnot voivat osittain selittyä sillä, että näitä eri osa-alueita ei ole pystytty yhdistämään tutkimuksissa. Tutkimushankkeet keskittyvät usein perinteisesti vain yhteen tai kahteen osa-alueeseen, koska jo sekin on haastavaa. Kun koko paletista pystyy valaisemaan vain osan kerrallaan, on selvää, että tuloksetkin ovat vajavaisia ja riippuvat siitä, mitä osia on milloinkin tutkittu. FinnBrain pyrkii vastaamaan haasteeseen tutkimalla ilmiöitä laajemmalla paletilla ja ottamaan mahdollisimman ison osan ihmismielen ja kehon verkostosta huomioon ja lisäksi vielä ympäristönkin. Vaikka olemme jo saaneet paljon aikaan, työtä on vielä hurjasti jäljellä. Siksipä toivomme, että perheet jatkavat samalla innolla yhteistyötä meidän kanssamme seuraavat vuodet ja vuosikymmenet näiden mysteerien parissa. Yhteistyöllä voimme löytää vaikka mitä!

biotieteilijä Susanna Kortesluoma, psykologi Eeva Holmberg ja lääkäri Paula Mustonen
FinnBrainin väitöskirjatutkijat

Psykologi-tutkijan väitöksen jälkeisiä ajatuksia…

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Tulin tutustumaan FinnBrain-tutkimukseen, sen ensimmäisenä psykologina, vuoden 2011 syksyllä. Tarkoitukseni oli toteuttaa projektissa pieni osatutkimus, joka tulisi osaksi neuropsykologian erikoistumisopintoja, joihin olin hakeutumassa. Tässä vaiheessa FinnBrainissä oli juuri kerätty pienempi pilottiaineisto, ja varsinaisen ison kohortin keruu oli juuri alkanut. Kävimme tutkimuksen johtajien Hasse ja Linnea Karlssonin kanssa läpi mahdollisia tutkimusaiheita. Minua kiinnosti lähtökohtaisesti lasten tutkiminen, mutta koska yksikään FinnBrain-lapsi ei ollut vielä syntynyt, päätimme, että tutkimukseni tulee alkamaan tutkimukseen osallistuvista äideistä.

Varsin pian kävi selväksi, että tutkimusaineistoa tulisi kertymään tulevien vuosien aikana runsaasti, ja siitä riittäisi tutkittavaa myös väitöskirjaan asti. Ajatus syntyvien lasten tutkimisesta kiinnosti edelleen, ja niinpä tutkimussuunnitelmaa alettiin kirjoittaa ajatuksella, että väitöskirjatutkimukseeni tulisi sisältymään sekä FinnBrain-äitien että -lasten tutkimista. Lopulta tieto, etten tullut hyväksytyksi neuropsykologian opintoihin, ratkaisi sen, että lähdin kulkemaan laajemmin aloittelevan tutkijan polkua. Tämän polun päätteeksi valmistui väitöskirja, jonka julkinen tarkastustilaisuus järjestettiin marraskuussa 2018. Väitöstutkimukseni käsitteli äidin kokemien stressioireiden yhteyksiä hänen omiin tiedonkäsittelytoimintoihinsa raskausaikana sekä kahdeksan kuukauden ikäisen vauvan kasvojenilmeiden prosessointiin.

Vuodet FinnBrainissä ovat olleet antoisia. Olen oppinut itselleni kokonaan uuden ammatin, psykologi-tutkijan ammatin. Olin jo ennen väitöskirjan aloittamista ehtinyt työskennellä muutamia vuosia psykologina ja perheterapeuttina lasten ja perheiden parissa. Psykologina minua on aina kiinnostanut minkälaisia eroja ja yhtäläisyyksiä meidän ihmisten välillä on ja mitkä tekijät selittävät niitä. Olen työssäni kokenut erityisen antoisana sen, että lapsen tai perheen alussa monimutkaiseltakin vaikuttavaan tilanteeseen on saatu selvyyttä tutkimalla välillä pieneltäkin tuntuvia osasia, jotka sitten ovat alkaneet mielekkäällä tavalla selittää kokonaisuutta. Koen, että olen tutkijana saanut toteuttaa juuri tätä perustavanlaatuista kiinnostustani ihmiselämän hyvin keskeisiin ilmiöihin perehtymällä tekijöihin, jotka liittyvät vanhemmuuteen ja lapsen kehitykseen raskausajasta alkaen.

Olen työskennellyt koko väitöskirjatutkimukseni ajan myös osa-aikaisena kliinisenä psykologina, viime vuodet muun muassa Tyksin lastenpsykiatrian poliklinikalla. Koska motivaationi tutkimuksen tekemiseen on nimenomaan syntynyt halustani ymmärtää syvemmin psykologin työssä kohtaamiani ilmiöitä, on ollut luontevaa ja itselleni myös erityisen tärkeää harjoittaa psykologin ammattiani koko ajan tutkimuksen tekemisen rinnalla. Vuodet väitöskirjatutkijana ovat tuoneet minulle paljon perustietoa esimerkiksi sosiaalisista ja lääketieteellisistä tekijöistä, jotka nivoutuvat yhteen yksilön psykologisten tekijöiden kanssa. Tätä tietoa olen voinut soveltaa nyt myös asiakastyössäni. Toisaalta olen pystynyt samaan aikaan hyödyntämään myös asiakastyössä saamaani kokemusta tutkimusmaailmassa.

Nyt jatkan väitöksen jälkeistä tutkimusta FinnBrainissä postdoc-tutkijana – henkilökohtainen tutkimusrahoitus on taattu ainakin vuodelle 2019 ja tarkoitus on hakea uutta apurahaa. Takeita sen saamisesta ei ole, mutta FinnBrainin hyvä maine tuntuu kiirineen ja toivon, että rahoittajatkin suhtautuvat myötämielisesti tutkimussuunnitelmiini. Mielessäni on jo monenlaisia kiinnostavia tutkimuskysymyksiä, joihin haluan keskittyä tämän vuoden aikana. Muun muassa vanhemmuuden neuropsykologia sekä lasten kasvojenilmeisiin suuntautuvan tarkkaavaisuuden pitkän aikavälin kehityksen tutkiminen ovat erityisiä mielenkiinnon kohteitani. Mietin monesti, miten onnekas olen, kun saan olla mukana tekemässä FinnBrain-tutkimusta. Tutkimusta ei kuitenkaan olisi ilman tutkittavia. Niinpä haluan tässä yhteydessä kiittää kaikkia FinnBrainissä mukana olevia perheitä! Olette osa suurta ja tärkeää kokonaisuutta – tämä kokonaisuus on jo nyt saanut runsaasti positiivista huomiota niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Toivottavasti mahdollisimman monen into jatkaa tutkimuksessa sekä osallistua tutkimuskäynneille säilyy tulevinakin vuosina!

Eeva-Leena Kataja, psykologian tohtori, psykoterapeutti

Joulutervehdys FinnBrain-tutkimuksesta!

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Vuosi 2018 on lopuillaan ja nuorimmatkin FinnBrain-tutkimuksessa mukana olevat lapset ovat täyttäneet tämän vuoden aikana kolme vuotta. Vanhimmat FinnBrain-lapsista ovat jo koululaisia. Suurkiitos teille kaikille, että olette mukana tutkimuksessa! Ilman teidän panostanne hankkeen toteuttaminen ei olisi mahdollista. Tutkimuksesta saadaan uutta ja lasten terveyden edistämisen kannalta tärkeää tietoa.

Tänä vuonna tutkimukset 5-vuotiaille ovat pyörähtäneet käyntiin. Viiden vuoden ikä on lapsen kehityksen kannalta merkittävä virstanpylväs. Siihen mennessä lapselle on kehittynyt monia tärkeitä oppimiseen, ajatteluun, käyttäytymiseen ja toiminnan ohjaukseen liittyviä taitoja ja ominaisuuksia, joiden ajatellaan vaikuttavan keskeisesti lapsen myöhempään hyvinvointiin ja toimintakykyyn.

Moni teistä onkin jo voinut saada uudet 5-vuotiskyselylomakkeet kotiin. Koska lomaketutkimus kattaa kaikki tutkimuksessa mukana olevat henkilöt, se on tärkein tutkimusmuotomme. Mikäli aikaisemmin jokunen kyselylomake on jäänyt arjen kiireissä täyttämättä, ei se ole mikään este jatkaa tutkimuksessa ja kaikki saamamme tieto on tärkeää ja arvokasta. Tiedostamme, että laajan kyselylomakepaketin täyttäminen on aikaa vievää ja olemmekin pyrkineet tiivistämään lomakkeistoa. FinnBrain-tutkimuksen vahvuus on kuitenkin kattava ja monipuolinen tieto suuresta tutkimusperheiden ryhmästä, minkä vuoksi emme ole halunneet tiivistää liikaa niin, että se tapahtuisi tärkeän tiedon kustannuksella. Sinnikkäästä mukana pysymisestänne johtuen FinnBrain-kohortti on kansainvälisestikin ainutlaatuinen.

Vapaaehtoiset tutkimuskäynnit sisältävät psykologien, lastenlääkäreiden ja puheterapeuttien tutkimuksia ja myös vanhemmille on omat tutkimuskäyntinsä. Lisäksi osa lapsista kutsutaan magneettikuvaustutkimukseen. Koska magneettitutkimus saattaa olla lasten mielestä jännittävä, käynti toteutetaan tutkimusretkenä, jonka teeman lapsi voi itse suunnitella ja se voi olla niin rakettilento, prinsessakuvaus kuin aivojen magneettikuvauskin. Muut tutkimuskäynnit sisältävät monia mielenkiintoisia tehtäviä, toimintoja ja leikkejä. Vanhemmat saavat käyntien yhteydessä palautetta ja tietoa oman lapsen sen hetkisestä yksilöllisestä kehityksestä ja toimintakyvystä. Käyntien sisällössä on osittain samoja elementtejä kuin aikaisempien ikäpisteiden käynneillä, sillä mahdollisuus seurata samojen lasten kehityksen etenemistä on erityisen arvokas anti tutkimuksessamme. Kuluneen vuoden aikana käyntejä on toteutunut satoja ja olemme iloisia käynneistä saamastamme positiivisesta palautteesta.

5-vuotiaille toteutettavien laajojen tutkimusten jälkeen on tiedossa pidempi tauko tutkimuksissa, sillä seuraava tärkeä mittausikäpiste on 9 vuotta. Väliaikana ei ole myöskään tarkoitus lähettää vuosittaisia kyselytutkimusvihkoja. Emme siis ole kadottaneet tietojanne, vaikka lapsenne seuraavista syntymäpäivistä useampikin kuluisi ilman FinnBrain-postia! Pidemmän tauon aikana olisimme kuitenkin hurjan kiitollisia, mikäli FinnBrain pysyisi mielessänne siten, että välittäisitte meille joko sähköpostitse tai puhelimitse tiedon, mikäli yhteystiedoissanne tapahtuu muutoksia.

Vuoden 2018 aikana tutkimusryhmämme jäsenet ovat julkaisseet yhteensä 15 artikkelia kansainvälisissä tieteellisissä lehdissä. Kaikista julkaisuista kerrotaan FinnBrainin kotisivuilla www.finnbrain.fi ja kerromme niistä ja muista ajankohtaisista asioista myös blogissamme blogit.utu.fi/finnbrain ja Facebook-sivullamme facebook.com/finnbrain. Oheiseen liitteeseen olemme koonneet muutamia poimintoja kuluneen vuoden tutkimustuloksistamme.

EU:n yleinen tietosuoja-asetus
EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (2016/679) myötä FinnBrain-tutkimuksen rekisteriseloste on päivitetty tietosuojaselosteeksi. Rekisterin pitäjänä toimii edelleen Turun yliopisto. Uuden tietoselosteen löydät täältä:
https://www.utu.fi/fi/yksikot/finnbrain/yhteystiedot/Documents/Tietosuojaseloste_17122018.pdf

Olemme kiitollisia saamastamme palautteesta ja haluamme kehittää toimintaamme perheiden kannalta mahdollisimman hyväksi. Voitte aina olla yhteydessä meihin, mikäli teillä on jotain kysyttävää.

Muistattehan ilmoittaa myös, jos yhteystietonne ovat muuttuneet: info@finnbrain.fi tai 050 5166148.

FinnBrain toivottaa hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2019.

Kiitos yhteistyöstä kanssamme!

FinnBrain-tutkimuksen tuloksia vuodelta 2018

Kuluneen vuoden aikana tutkijamme ovat julkaisseet useita tutkimuksia äidin raskaudenaikaisen hyvinvoinnin yhteyksistä lapsen kehitykseen (1, 2, 3). Marraskuussa väitellyt tutkijamme Eeva-Leena Kataja oli jo toinen kehityspsykologisen tiimimme jäsenistä, joka sai väitöskirjaurakkansa ansiokkaasti päätökseen. Eeva-Leenan tutkimuksessa selvitettiin, miten äidin kokemat stressioireet ovat yhteydessä hänen omiin tiedonkäsittelytoimintoihinsa raskausaikana sekä 8 kuukauden ikäisen vauvan kasvojenilmeiden prosessointiin.

Tutkimusaineisto kerättiin vuosina 2012-2016. Yhteensä 230 raskaana olevaa naista sekä myöhemmin 390 äiti-vauva –paria osallistui tutkimuskäynneille, joissa tutkittiin äidin kognitiivisia toimintoja tietokonepohjaisen testipatterin avulla, sekä lapsen kasvojenilmeisiin suuntautuvaa tarkkaavaisuutta silmänliikemittauksen avulla. Äidin raskausaikana kokemien stressioireiden havaittiin olevan yhteydessä äidin heikompaan työmuistin toimintaan. Äidin raskausaikana tai synnytyksen jälkeen kokema oireilu olivat yhteydessä myös siihen, miten kahdeksan kuukauden ikäinen vauva havainnoi tunnepitoisia kasvoja, lähinnä lisäten vauvan tarkkaavaisuutta pelokkaisiin kasvoihin, kun vauvalle esitettiin pelokkaiden kasvojen lisäksi iloisia ja neutraaleja kasvojenilmeitä.

Tulevaisuudessa on tärkeää tutkia, mikä merkitys vauvaiässä havaitulla tarkkaavaisuuden suuntautumisella on lapsen myöhemmälle kehitykselle sekä myös vauvan ja vanhemman väliselle vuorovaikutukselle. Sekä äitien että lasten osalta FinnBrainissä on jo tehty toistomittauksia samoilla menetelmillä. Tavoitteena on kartoittaa näiden ilmiöiden pysyvyyttä sekä toisaalta tutkia niiden merkitystä muun muassa lapsen kehitykselle.

Osa tutkimuksista on keskittynyt vanhempien raskaudenaikaista hyvinvointia selittäviin tekijöihin (4, 5, 6, 7, 8, 9). Havaitsimme muun muassa, että äidin tietyntyyppinen suolistomikrobikanta oli yhteydessä suurempaan raskaudenaikaiseen painonnousuun (4).

FinnBrain-tutkimuksessa olemme ottaneet käyttöön useita uudentyyppisiä ja uraauurtavia menetelmiä, joista on vasta vähän aikaisempaa julkaistua tietoa. Siksi tässä vaiheessa osa julkaistuista artikkeleista liittyy näiden menetelmien ja niiden luotettavuuden kuvaamiseen (10, 11, 12, 13, 14, 15). Olemme tyytyväisiä voidessamme todeta, että valitsemamme menetelmät vaikuttavat kuvaavan hyvin kiinnostuksemme kohteina olevia asioita. Modernien aivokuvantamismenetelmien avulla olemme saaneet kerättyä tietoa vastasyntyneiden ja pienten lasten aivojen rakenteesta ja toiminnasta (10, 12, 13) ja itsearviointikyselyllä olemme saaneet arvokasta tietoa vanhempien mielikuvista varhaisesta vanhemmuudesta (15). Nämä tutkimukset luovat hyvän perustan jatkoa varten ja tuloksia voidaan hyödyntää monipuolisesti yksityiskohtaisempiin tutkimuskysymyksiin vastaamisessa, kun selvitämme erilaisten ympäristö- ja perintötekijöiden yhteyksiä lasten kehitykseen.

Kaikki julkaistut artikkelit ovat koottuna kotisivuillemme http://www.utu.fi/fi/yksikot/finnbrain/julkaisuja/Sivut/home.aspx, missä osasta on saatavilla myös yksityiskohtaisemmat suomenkieliset tiivistelmät.

Viitteet

  1. Kataja E-L, Karlsson L, Parsons C E, Pelto J, Pesonen H, Häikiö T, Hyönä J, Nolvi S, Korja R, Karlsson H. Maternal pre- and postnatal anxiety symptoms and infant attention disengagement from emotional faces. Journal of Affective Disorders 2018.
  2. Kataja E-L, Karlsson L, Leppänen J M, Pelto J, Häikiö T, Nolvi S, Pesonen H, Parsons C E, Hyönä J, Karlsson H. Maternal depressive symptoms during the pre- and postnatal periods and infant attention to emotional faces. Child Development 2018.
  3. Nolvi S, Pesonen H, Bridgett D J, Korja R, Kataja E-L, Karlsson H, Karlsson L. Infant sex moderates the effects of maternal pre- and postnatal stress on executive functioning at 8 months of age. Infancy 2018; 23 (2): 194-210.
  4. Aatsinki A-K, Uusitupa H-M, Munukka E, Pesonen H, Rintala A, Pietilä S, Lahti L, Eerola E, Karlsson L, Karlsson H. Gut Microbiota Composition in Mid-Pregnancy Is Associated with Gestational Weight Gain but Not Prepregnancy Body Mass Index. Journal of Women’s Health; 2018.
  5. Kajanoja J, Scheinin N M, Karukivi M, Karlsson L, Karlsson H. Is antidepressant use associated with difficulty identifying feelings? A brief report. Experimental and Clinical Psychopharmacology 2018; 26(1): 2-5.
  6. Härkönen J, Lindberg M, Karlsson L, Karlsson H, Scheinin N M. Education is the strongest socioeconomic predictor of smoking in pregnancy. Addiction 2018; 113: 1117-1126.
  7. Hagqvist O, Tolvanen M, Rantavuori K, Karlsson L, Karlsson H, Lahti S. Short-term longitudinal changes in adult dental fear. European Journal of Oral Sciences 2018; 126: 300-306.​
  8. Mustonen P, Karlsson L, Scheinin N M, Kortesluoma S, Coimbra B, Rodrigues A J, Karlsson H. Hair cortisol concentration (HCC) as a measure for prenatal psychological distress — A systematic review. Psychoneuroendocrinology 2018; 92: 21–28.
  9. Kajanoja J, Scheinin N M, Karukivi M, Karlsson L, Karlsson H. Alcohol and tobacco use in men: the role of alexithymia and externally oriented thinking style. American Journal of Drug and Alcohol Abuse 2018; Nov 14: 1-9.
  10. Lehtola S J, Tuulari J J, Karlsson L, Parkkola R, Merisaari H, Saunavaara J, Lähdesmäki T, Scheinin N M, Karlsson H. Associations of age and sex with brain volumes and asymmetry in 2-5-week-old infants. Brain Structure and Function 2018.
  11. Maria A, Shekhar S, Nissilä I, Kotilahti K, Huotilainen M, Karlsson L, Karlsson H, Tuulari J J. Emotional processing in the first two years of life: a review of near-infrared spectroscopy studies. Journal of Neuroimaging 2018.
  12. Kostilainen K, Wikström V, Pakarinen S, Videman M, Karlsson L, Keskinen M, Scheinin N M, Karlsson H, Huotilainen M. Healthy full-term infants’ brain responses to emotionally and linguistically relevant sounds using a multi-feature mismatch negativity (MMN) paradigm. Neuroscience Letters 2018; 670: 110-115.
  13. Jönsson E H, Kotilahti K, Heiskala J, Washling H B, Olausson Hå, Croy I, Mustaniemi H, Hiltunen P, Tuulari J J, Scheinin N M, Karlsson L, Karlsson H, Nissilä I. Affective and non-affective touch evoke differential brain responses in 2-month-old infants. Neuroimage 2018; 169: 162-171.
  14. Pajulo M, Tolvanen M, Pyykkönen N, Karlsson L, Mayes L, Karlsson H. Exploring parental mentalization in postnatal phase with a self-report questionnaire (PRFQ): Factor structure, gender differences and association with sociodemographic factors. The FinnBrain Birth Cohort. Psychiatry Research 2018; 262: 431-439.
  15. Pulli EP, Kumpulainen V, Kasurinen JH, Korja R, Merisaari H, Karlsson L, Parkkola R, Saunavaara J, Lähdesmäki T, Scheinin NM, Karlsson H, Tuulari JJ. Prenatal exposures and infant brain: Review of magnetic resonance imaging studies and a population description analysis. Human Brain Mapping 2018.

Julhälsning av FinnBrain-projektet!

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Året 2018 börjar lida mot sitt slut och också de yngsta barnen som är med i FinnBrain-projektet har fyllt tre år under det gångna året. De äldsta FinnBrain-barnen går redan i skola. Vi vill nu rikta ett stort tack till alla er för att ni är med i projektet! Utan ert bidrag skulle forskningsprojektet inte vara möjligt att förverkliga. De studier som görs inom FinnBrain ger viktig och ny information om hur man kan främja barns hälsa.

Det här året har undersökningarna för 5-åringarna kommit i gång. Femårsåldern är en viktig milstolpe i ett barns utveckling. Tills dess har många förmågor och egenskaper som har att göra med barnets inlärning, tänkande och beteende utvecklats. Dessa förmågor är centrala med tanke på barnets senare välmående och funktionsförmåga.

Många av er har kanske redan fått de nya 5-årsblanketterna hemskickade. Eftersom frågeformulären skickas till alla deltagare, är de vår viktigaste undersökningsmetod. Även om ni inte har fyllt i alla våra tidigare frågeformulär, är det inget hinder för att fortsätta i projektet och all information vi får av er är värdefull. Vi är medvetna om att det tar tid att fylla i formulären och därför har vi försökt förkorta våra blanketter så mycket som möjligt. FinnBrain-projektets styrka är ändå en heltäckande och mångsidig bild av en stor mängd familjer. Därför vill vi inte skära ner på frågorna i den grad att det skulle leda till att vi går miste om viktig information. FinnBrain-studien är unik också ur en internationell synvinkel tack vare er uthållighet att fylla i de olika frågeformulären och delta i de olika utredningarna.

De frivilliga undersökningsbesöken innefattar undersökningar med psykologer, barnläkare och talterapeuter och även föräldrarna har sina egna undersökningar. Utöver detta bjuds en del av barnen in till en magnetavbildningsundersökning. Eftersom magnetavbildningen kan kännas spännande för barnen, förverkligas besöket som en expedition, vars tema barnet själv kan planera. Det kan vara allt från en raketexpedition eller prinsessfotografering till en vanlig magnetavbildning av hjärnan. De övriga undersökningsbesöken innehåller många intressanta uppgifter och lekar. Föräldrarna får feedback och information om sitt barns utveckling och funktionsförmåga i samband med besöken. I besökens innehåll finns en del liknande element som vid de tidigare ålderspunkterna, eftersom det är speciellt värdefullt för oss att kunna följa med hur barnens utveckling framskrider. Under det gångna året har vi redan utfört ett hundratal undersökningar och vi är glada för all den positiva feedback vi har fått.

Efter att de omfattande undersökningarna vid 5-årsåldern är utförda, blir det en längre paus i undersökningarna. Följande viktiga mätningspunkt är vid 9-årsålder. Under denna pausperiod kommer vi inte att skicka er de årliga frågeformulären. Det här betyder alltså att vi inte har tappat bort era kontaktuppgifter även om ert barn hinner ha flera födelsedagar utan post från FinnBrain! Vi är ändå tacksamma om ni under den längre pausen minns FinnBrain och meddelar oss antingen per e-post eller per telefon om det sker förändringar i era kontaktuppgifter.

Under året 2018 har vår forskargrupp publicerat totalt 15 vetenskapliga artiklar i internationella, vetenskapliga journaler. Alla artiklar beskrivs på FinnBrains hemsida www.finnbrain.fi och vi berättar om dem och andra aktuella saker även i vår blogg blogit.utu.fi/finnbrain och på våra Facebook-sidor facebook.com/finnbrain. I bilagan presenterar vi ett utdrag ur forskningsresultaten under det gångna året.

EU:s allmänna dataskyddsförordning
På grund av EU:s allmänna dataskyddsförordning (2016/679) har FinnBrain-undersökningens registerbeskrivning uppdaterats till en dataskyddsbeskrivning. Registret upprätthålls fortfarande av Åbo Universitet. Den nya dataskyddsbeskrivningen finns att läsa på: https://www.utu.fi/fi/yksikot/finnbrain/yhteystiedot/Documents/Tietosuojaseloste_17122018.pdf

Vi är tacksamma för all feedback ni har gett oss och vi vill kunna utveckla vår verksamhet så att den blir så bra som möjligt för de familjer som är med. Ni kan alltid vara i kontakt med oss om ni har något att fråga.

Ni minns väl också att anmäla oss om era kontaktuppgifter förändras: info@finnbrain.fi eller 050 5166148.

FinnBrain önskar er en god jul och ett gott nytt år 2019.

Tack för samarbetet!

Resultat ur FinnBrain-projektets studier under år 2018

Under det senaste året har våra forskare publicerat ett flertal studier om sambandet mellan mammans välmående under graviditeten och barnets utveckling (1, 2, 3). Eeva-Leena Kataja, som disputerade i november, är redan den andra av våra utvecklingspsykologer som har fått sin doktorsavhandling färdig. I Eeva-Leenas avhandling undersöktes både hur mammans stressymptom påverkar hennes förmåga till informationsprocessering under graviditeten och hur hennes stressymptom hänger ihop med babyns förmåga att processera ansiktsuttryck vid 8-månadersålder.

Materialet samlades in under åren 2012-2016. Totalt 230 gravida kvinnor och senare 390 mamma-baby-par deltog i undersökningarna. Under dessa undersökningsbesök utreddes mammans kognitiva funktioner med hjälp av datoriserade test. Hur babyn fokuserade på ansiktsuttryck, undersöktes genom mätning av babyns ögonrörelser. Resultaten visade att mammans stressymptom under graviditeten var relaterade till ett sämre arbetsminne. Resultaten visade också att mammans stress under graviditeten och efter förlossningen hade ett samband med hur babyn i 8-månadersålder uppmärksammade ansikten med känslouttryck. Det visade sig nämligen att babyn i högre grad riktade sin uppmärksamhet på rädda ansiktsuttryck i situationer där också glada och neutrala ansiktsuttryck presenterades tillsammans med rädda ansiktsuttryck.

I framtiden är det viktigt att utreda vilken betydelse babyns tendens att rikta uppmärksamheten har för barnets senare utveckling och även för hur barnet och föräldern interagerar sinsemellan. Inom FinnBrain används samma metoder upprepade gånger. Syftet är å ena sidan att kartlägga fenomenens stabilitet och å andra sidan att undersöka fenomenens betydelse för barnets utveckling.

En del av studierna som har publicerats under det senaste året har fokuserat på olika faktorer som beskriver föräldrarnas välmående under graviditeten (4, 5, 6, 7, 8, 9). Vi upptäckte bland annat att det finns ett samband mellan en viss typs tarmflora hos mamman och hennes viktökning under graviditeten (4).

I FinnBrain-projektet har vi tagit i användning flera nya och banbrytande metoder det inte finns så mycket tidigare forskning om. Därför fokuserar en del av de studier som har publicerats i detta skede på att beskriva metoderna och deras pålitlighet (10, 11, 12, 13, 14, 15). Vi är glada att konstatera att de metoder vi har valt verkar fungera för att mäta de fenomen vi är intresserade av. Med hjälp av moderna hjärnavbildningsmetoder har vi kunnat samla information om hur hjärnan hos barn är strukturerad och hur den fungerar (10, 12, 13) och med hjälp av självskattningsformulär har vi fått värdefull information om hur föräldrarna upplever föräldraskapet (15). Dessa studier utgör en god grund för kommande studier och resultaten kan användas för att besvara såväl detaljerade forskningsfrågor som frågor om hur genetiska- och omgivningsfaktorer hänger ihop med och barnets utveckling.

Alla publicerade artiklar finns samlade på vår hemsida http://www.utu.fi/fi/yksikot/finnbrain/julkaisuja/Sivut/home.aspx 

och för en del av artiklarna finns dessutom sammanfattningar.

Referenser

  1. Kataja E-L, Karlsson L, Parsons C E, Pelto J, Pesonen H, Häikiö T, Hyönä J, Nolvi S, Korja R, Karlsson H. Maternal pre- and postnatal anxiety symptoms and infant attention disengagement from emotional faces. Journal of Affective Disorders 2018.
  2. Kataja E-L, Karlsson L, Leppänen J M, Pelto J, Häikiö T, Nolvi S, Pesonen H, Parsons C E, Hyönä J, Karlsson H. Maternal depressive symptoms during the pre- and postnatal periods and infant attention to emotional faces. Child Development 2018.
  3. Nolvi S, Pesonen H, Bridgett D J, Korja R, Kataja E-L, Karlsson H, Karlsson L. Infant sex moderates the effects of maternal pre- and postnatal stress on executive functioning at 8 months of age. Infancy 2018; 23 (2): 194-210.
  4. Aatsinki A-K, Uusitupa H-M, Munukka E, Pesonen H, Rintala A, Pietilä S, Lahti L, Eerola E, Karlsson L, Karlsson H. Gut Microbiota Composition in Mid-Pregnancy Is Associated with Gestational Weight Gain but Not Prepregnancy Body Mass Index. Journal of Women’s Health; 2018.
  5. Kajanoja J, Scheinin N M, Karukivi M, Karlsson L, Karlsson H. Is antidepressant use associated with difficulty identifying feelings? A brief report. Experimental and Clinical Psychopharmacology 2018; 26(1): 2-5.
  6. Härkönen J, Lindberg M, Karlsson L, Karlsson H, Scheinin N M. Education is the strongest socioeconomic predictor of smoking in pregnancy. Addiction 2018; 113: 1117-1126.
  7. Hagqvist O, Tolvanen M, Rantavuori K, Karlsson L, Karlsson H, Lahti S. Short-term longitudinal changes in adult dental fear. European Journal of Oral Sciences 2018; 126: 300-306.​
  8. Mustonen P, Karlsson L, Scheinin N M, Kortesluoma S, Coimbra B, Rodrigues A J, Karlsson H. Hair cortisol concentration (HCC) as a measure for prenatal psychological distress — A systematic review. Psychoneuroendocrinology 2018; 92: 21–28.
  9. Kajanoja J, Scheinin N M, Karukivi M, Karlsson L, Karlsson H. Alcohol and tobacco use in men: the role of alexithymia and externally oriented thinking style. American Journal of Drug and Alcohol Abuse 2018; Nov 14: 1-9.
  10. Lehtola S J, Tuulari J J, Karlsson L, Parkkola R, Merisaari H, Saunavaara J, Lähdesmäki T, Scheinin N M, Karlsson H. Associations of age and sex with brain volumes and asymmetry in 2-5-week-old infants. Brain Structure and Function 2018.
  11. Maria A, Shekhar S, Nissilä I, Kotilahti K, Huotilainen M, Karlsson L, Karlsson H, Tuulari J J. Emotional processing in the first two years of life: a review of near-infrared spectroscopy studies. Journal of Neuroimaging 2018.
  12. Kostilainen K, Wikström V, Pakarinen S, Videman M, Karlsson L, Keskinen M, Scheinin N M, Karlsson H, Huotilainen M. Healthy full-term infants’ brain responses to emotionally and linguistically relevant sounds using a multi-feature mismatch negativity (MMN) paradigm. Neuroscience Letters 2018; 670: 110-115.
  13. Jönsson E H, Kotilahti K, Heiskala J, Washling H B, Olausson Hå, Croy I, Mustaniemi H, Hiltunen P, Tuulari J J, Scheinin N M, Karlsson L, Karlsson H, Nissilä I. Affective and non-affective touch evoke differential brain responses in 2-month-old infants. Neuroimage 2018; 169: 162-171.
  14. Pajulo M, Tolvanen M, Pyykkönen N, Karlsson L, Mayes L, Karlsson H. Exploring parental mentalization in postnatal phase with a self-report questionnaire (PRFQ): Factor structure, gender differences and association with sociodemographic factors. The FinnBrain Birth Cohort. Psychiatry Research 2018; 262: 431-439.
  15. Pulli EP, Kumpulainen V, Kasurinen JH, Korja R, Merisaari H, Karlsson L, Parkkola R, Saunavaara J, Lähdesmäki T, Scheinin NM, Karlsson H, Tuulari JJ. Prenatal exposures and infant brain: Review of magnetic resonance imaging studies and a population description analysis. Human Brain Mapping 2018.

MRI-tutkimus Turun Lääketiedepäivillä ja maailmalla

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

FinnBrainin tutkimuksia ja tuloksia esitellään ahkerasti alan tapahtumissa. Lateralization of the infant brain – a DTI study -posteri on ollut esillä Berliinissä FLUX-konferenssissa 30.8. – 1.9.2018 sekä Turun XXXV Lääketiedepäivillä 6.11. – 8.11.2018. Turussa se palkittiin myös posterikilpailun ensimmäisellä sijalla.

Tämä tutkimus kuuluu FinnBrainin kuvantamisosatutkimuksiin ja siinä on käytetty vuosina 2014-2016 kerättyä suurta vauvojen magneettikuvausaineistoa. Tutkimus on tarkoitus julkaista vuoden 2019 aikana.

Magneettikuvantaminen jatkuu yhä aktiivisena Tyksissä 5-vuotiaiden lasten kanssa ja toivottavasti näemmekin tuttuja perheitä ja reippaita lapsia uudelleen tutkimuskäynneillä.

Tuomas Lavonius, LL, väitöskirjatutkija

Arvokas kehityspsykologinen tutkimusaineisto koossa – kiitos taaperot

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

FinnBrain-tutkimuksen viimeinen 2,5-vuotiaiden lasten psykologinen tutkimuskäynti tehtiin tänä vuonna vähän ennen juhannusta. Käyntien toteutuminen on vaatinut ponnistelua suurelta joukolta: tutkimuskäynneillä kävi 473 taaperoa. Heistä jokaisella oli mukana yksi tai kaksi vanhempaa ja joillakin sisaruksiakin. Korvaamaton tuki ovat olleet ne isovanhemmat ja muut sukulaiset ja ystävät, jotka ovat auttaneet kuljetuksissa ja huolehtineet pienten tutkimushenkilöiden sisaruksista käyntien aikana. Tutkimuskäyntejä on ollut toteuttamassa noin 30 tutkijaa ja opiskelijaa.

Mikä tekee tästä aineistosta erityisen tärkeän?

Ensinnäkin käynneiltä kerätty aineisto on osa monitieteellistä pitkittäistutkimusta, mikä tarkoittaa, että samoista lapsista kerätään tietoa useaan kertaan ja useasta näkökulmasta kehityksen aikana. Näin on mahdollista, että tutkimuksessa tehdään päätelmiä tapahtumien ja ilmiöiden ajallisesta järjestyksestä. 2,5-vuotiaiden lasten tutkimusaineistoa yhdistetään muuhun lapsen kehityksestä kerättyyn aineistoon, jota on kerätty muun muassa kyselylomakkeiden avulla ja muilla tutkimuskäynneillä.

Toiseksi aineistosta tekee arvokkaan osallistujien suuri määrä. Kun tutkitaan pienten lasten käyttäytymistä, tuloksissa on aina niin kutsuttua mittausvirhettä. Tämä tarkoittaa, että lapsi ei tutkimustilanteessa toimikaan niin kuin hän yleensä toimisi, koska esimerkiksi jännittää, on väsynyt tai ajattelee jotain muuta. Mittausvirhe vaikuttaa tutkimusten lopullisiin tuloksiin sitä vähemmän mitä enemmän tutkittavia lapsia on ollut.

Kolmanneksi 2,5-vuotiaiden lasten aineistot ovat maailmalla harvinaisempia kuin vauvojen ja hieman vanhempien lasten aineistot. Tämä on ymmärrettävää: yhteistyö oman tahdon ilmaisua harjoittelevan taaperon kanssa vaatii vanhemmilta ja tutkijoilta heittäytymistä tilanteessa, lempeyttä, kärsivällisyyttä ja hyvää rytmitajua. Me tutkijat koimme käynnit kuitenkin antoisiksi. Vaikka haasteitakin kohdattiin, päällimmäisenä mieleen ovat jääneet nauru ja leikki.

Eeva Eskola, psykologi, väitöskirjatutkija

Toiset aivot

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Ihmisen oma geneettinen materiaali on vain alle 1 % siitä mitä koko ihmiskehosta löytyy. Valtaosa siitä kuuluu mikrobistolle, eli kollektiivisesti kaikkien ihmiskehossa majailevien pieneliöiden perimä ylittää määrällä äideiltämme ja isiltämme saamamme perimäaineksen monin kerroin. Tämä ekosysteemi ei ole aivan merkityksetön ihmisen terveyden kannalta, vaan ihmiskeho tarvitsee mikrobistoaan esimerkiksi sulamattomien ravintoaineiden pilkkomiseen, vastustuskyvyn kehittymiseen, vitamiinituotantoon ja suolistoinfektioilta suojautumiseen.

Viime aikoina on myös havaittu, että suolistomikrobistolla on terveyden ylläpitämisen lisäksi keskeinen vaikutus muun muassa tulehduksellisissa suolistosairauksissa, diabeteksessa ja atooppisissa sairauksissa. Eläinkokeiden perusteella on ehdotettu mikrobistoa jopa syyksi esimerkiksi lihavuudelle. Ihmisillä ja bakteereilla on siis tiivis yhteiselo. Edellä mainittujen lisäksi suolistomikrobiston poikkeavuudet on yhdistetty yllättävästi myös psykiatrisiin ja neurologisiin sairauksiin, kuten masennukseen, autismikirjon häiriöihin, ADHD:hen ja Parkinsonin tautiin. Miten pieneliöt voivat vaikuttaa toisaalla kehossa sijaitsevaan monimutkaiseen elimeen, kuten aivoihin?

Eläinkokeista on kuluneiden kahden vuosikymmenen aikana opittu, että suolistomikrobistolla on useita mahdollisia vaikutusreittejä: vaikutukset voivat välittyä muun muassa hermoston, immuunipuolustuksen ja mikrobiston tai suoliston tuottamien välittäjäaineiden kautta. Mikrobit tuottavat esimerkiksi valtaosan kehon tryptofaanista, mikä on serotoniinin esiaste ja tämä voi kulkeutua keskushermostoon. Serotoniinilla on vaikutusta muun muassa vireystilaan, mielialaan ja suoliston toimintaan. Suoliston mikrobistolla on siis käytössä eläinkokeiden mukaan useita mahdollisia keinoja vaikuttaa aivojen toimintaan, ja näitä molemminsuuntaisia yhteyksiä kutsutaan suoli-aivo-akseliksi.

Hiiret eivät kuitenkaan ole ihmisiä

Suurin osa suoli-aivo-akselin tutkimuksista on tähän mennessä tehty eläimillä, mutta kasvava tutkijajoukko yrittää tarkastella eläimillä havaittuja ilmiöitä myös ihmisillä. Tähän myös FinnBrain-tutkimuksen suoli-aivo-osatutkimuksessa pyritään. Lapsilla on muissa tutkimuksissa havaittu kiinnostavia yhteyksiä, muun muassa 1-2 -vuotiaiden hyvä kognitiivinen kehitys on yhdistetty Bacteroides-valtaiseen mikrobistoon, joka on tyypillinen alateitse syntyneillä lapsilla.

Lisäksi taaperoikäisten temperamenttityylit on yhdistetty suolistomikrobiston monimuotoisuuteen toisessa tutkimuksessa. FinnBrain-aineiston alustavassa tarkastelussa on myös havaittu, että puolivuotiaiden positiivinen emotionaalisuus eli taipumus osoittaa ilon ja mielihyvän tunteita, on mahdollisesti yhteydessä korkeampaan bifidobakteerien määrään 2,5 kuukauden iässä. Bifidobakteereja sisältäviä probiootteja on käytetty aikuisilla masennus- ja ahdistusoireiden lievittämiseen. Jopa aivojen aktivoitumiseen tunnemuistojen yhteydessä ne voivat vaikuttaa. Imeväisillä kuitenkin iso osa bifidobakteereista kasvaa rintaruokinnan myötä ja bifidobakteerit ovat luonnollisesti merkittävässä osassa imeväisen mikrobistossa. Tarvitaan kuitenkin vielä pidempää seurantaa, jotta voidaan varmistua temperamentin ja käyttäytymisen sekä suolistomikrobiston koostumuksen välisestä yhteydestä.

Eläinkokeissa on havaittu, että stressillä ja mikrobistolla on kaksisuuntainen yhteys: stressi muuttaa mikrobiston koostumusta ja mikrobiston muuttaminen muuttaa käyttäytymistä. Lisäksi eläimillä emon kokema stressi voi vaikuttaa lapsen suolistomikrobiston koostumukseen ja suoliston hermoston kehittymiseen. Tähän mennessä yksi tutkimus ihmisillä on havainnut äidin raskaudenaikaisen stressin olevan yhteydessä lapsen suolistomikrobiston koostumukseen ja kehittymiseen.

FinnBrain-tutkimuksen alustavien tulosten mukaan näyttäisi kuitenkin siltä, että äidin raskauden aikana kokemat lievät tai keskivaikeat masennus- tai ahdistusoireet eivät olisi yhteydessä lapsen suolistomikrobiston koostumukseen 2,5 kuukauden iässä. Työ tämän havainnon vahvistamiseksi on vielä kesken, mutta havaintojemme luotettavuutta lisää suuri tutkittavien määrä. Siitä suurin kiitos kuuluu kaikille lähes viidellesadalle tutkittavalle, jotka antoivat ulostenäytteen 2-3 kuukauden iässä.

Maailman johtava mikrobistoalan tutkija Rob Knigth kertoo IHMC-kokouksessa tärkeimpiä mikrobistotutkimuksen tulevaisuuden suuntaviivoja. Elämän alkuvaiheet ovat tärkeitä niin suolistomikrobiston koostumuksen kuin vastustuskyvyn kehittymisen kannalta.

Kuten sanottu, tähän mennessä lapsilla tehdyt tutkimukset ovat olleet kuitenkin varsin pieniä, eikä välttämättä kaikkia taustatietoja ole pystytty tarkoin raportoimaan, mikä heikentää tulosten luotettavuutta. FinnBrain-tutkimuksessa aiotaan pureutua varhaisten tekijöiden, suoliston mikrobiston ja aivojen kehittymisen väliseen yhteyteen. Aiomme selvittää tarkemmin kuinka ympäristötekijät, kuten stressi, vaikuttavat suolistomikrobiston koostumukseen ja toimintaan, ja miten tämä on taas yhteydessä lapsen kehitykseen. Lisäksi haluamme tietää, miten tähän yhteyteen vaikuttavat synnytystapa ja antibioottihoidot, jotka ovat tunnettuja lapsen mikrobikoostumukseen vaikuttavia tekijöitä. Tämän mahdollistaa FinnBrainin monialaisuus, lapsen kehityksen seuranta ja tarkat tiedot raskauden ja varhaislapsuuden ajalta. Tämän avulla voimme toivottavasti pureutua kysymykseen: kumpi oli ensin, muna vai kana?


Anna Aatsinki, LK, väitöskirjatutkija

 

Lisälukemistoa kiinnostuneille:

http://www.potilaanlaakarilehti.fi/site/assets/files/0/31/17/500/sll42018-203.pdf

Kalliomäki M, Käyhkö S, Mykkänen M, Isolauri E, Lähdesmäki T. Suoli-aivoakseli – mikrobiston ja hermoston monimuotoinen yhteys. Lääkärilehti 4/18 vsk 73.

Huovinen Pentti. Hyvät, pahat, näkymättömät. Miten selvitä elämässä mikrobien kanssa. 2003.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/02/19/suoliston-bakteerit-ja-mielen-terveys

Psychiatry – Shaping the future

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Nordic Congress of Psychiatry 13.-16.6.2018; Reykjavik, Islanti

Islannissa järjestettiin kesäkuussa Nordic Congress of Psychiatry. Kongressin järjesti Nordic Psychiatric Associations, joka on Pohjoismaiden psykiatrien liittojen kattojärjestö. Vieraita oli kuitenkin saapunut ympäri maailmaa, Australiasta ja Yhdysvalloista saakka. Pääteema oli ”Shaping the future” ja kongressi oli moniammatillinen; esiintyjiä oli useista ammattiryhmistä, ja aihepiirejäkin laidasta laitaan.

Sekä aamu- että iltapäivän sessiot alkoivat mielenkiintoisilla pääluennoilla, joilla ratkottiin psyykenlääkkeisiin liittyviä myyttejä sekä käsiteltiin muun muassa psykiatrien identiteettiä ja roolia nykymaailmassa. Perinteisten luentojen ja symposiumien lomassa oli nähtävillä posteriesityksiä ja lisäksi järjestettiin käytännön työpajoja.

Minulle tarjoutui upea tilaisuus hankkia esiintymiskokemusta ja esitellä tuloksia omasta FinnBrain-syntymäkohortin perinataali- eli raskausaikaan liittyvästä tutkimuksestani. Selvitin tutkimuksessa raskaudenaikaisen stressin vaikutusta hoitopäätökseen (kortisonin anto) ennenaikaisen synnytyksen uhatessa. Kortisonia voidaan määrätä ennenaikaisen synnytyksen uhatessa, mm. jotta sikiön keuhkot kypsyvät nopeammin, mikä edistää ennenaikaisesti syntyneen vauvan sopeutumista.

Tutkimukseni tulokset viittaavat siihen, että raskaudenaikainen stressi saattaa vaikuttaa lääkärin päätöksentekoon siten, että ennenaikaisen synnytyksen uhka vaikuttaa todellista suuremmalta ja siten johtaa lopulta mahdollisesti turhiksi osoittautuviin kortisonihoitoihin. Erityisesti raskaudenaikainen masennusoireilu, raskauteen liittyvä ahdistus sekä aiempaan raskauteen liittynyt keskenmeno lisäsivät kortisonin määräämisen todennäköisyyttä silloinkin, kun raskaus etenikin täysiaikaiseksi.

FinnBrain-tutkimus erottui edukseen ”poikkitieteellisen” näkökulmansa ansiosta: työssä yhdistyvät useammat eri tutkimussuunnat ja -menetelmät, mikä auttaa luomaan monipuolisen kuvan tutkittavista ilmiöistä. Yleisö oli kiinnostunut keräämistämme psyykkisten oireiden kyselyistä ja siitä mitä teemme, jos tutkittavan oirepisteet mielialakyselyssä ovat hyvin korkeat. Kerroin, että tällaisessa tilanteessa tutkijan kuuluu olla yhteydessä ryhmän lääkäriin tai psykologiin, joka on tutkittavaan yhteydessä. Mikäli tilanne edellyttää hoitoon ohjaamista, siinä voidaan olla avuksi.

Upeissa puitteissa hyvin järjestetty kongressi päättyi jalkapallon MM-kisahuumassa pelipaidat päällä.

Sanni Reinilä, LK, väitöskirjatutkija

FinnBrain-tutkijat kongressimatkalla Roomassa

Julkaistu , kirjoittanut
Vastaa

Toukokuussa järjestettiin kansainvälinen pienten lasten mielenterveysjärjestön, WAIMH:n (Worlds Association for Infant Mental Health) 16. kongressi. Tänä vuonna kongressi järjestettiin Roomassa, johon suuri joukko tutkijoitamme suuntasi. Kongressi alkoi hienolla avajaisseremonialla, jossa WAIMH:n puheenjohtaja professori Kai von Klitzing toivotti kaikki osallistujat tervetulleiksi.

Pääteemana kongressissa oli ”Nature vs. Nurture” tarkoittaen sitä, että monessa esityksessä oli näkökulmana sen pohdinta, mikä osuus ihmisen kehityksessä on perimän ja mikä lopulta ympäristön vaikutusta. Jokainen päivä alkoi mielenkiintoisella pääesitelmällä, joita pitivät kokeneet alan tutkijat, joukossa oma tutkimusryhmän johtajamme, professori Hasse Karlsson ja ulkomaisista tutkijoista mm. psykologian professori Jay Belsky Yhdysvalloista.

FinnBrainin tutkijoilla oli omia esityksiä postereiden ja suullisten esitysten muodossa ja muu tutkijayhteisö osoitti suurta kiinnostusta FinnBrainiä kohtaan. FinnBrain-tutkijat puhuivat mm. raskaudenaikaisen stressin yhteyksistä lapsen kehitykseen ja äidin ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen. Tutkijamme esittelivät aivokuvantamiseen ja suolistomikrobiston kehitykseen liittyviä tutkimustuloksia ja kertoivat miten stressihormoni kortisolin määrittämistä käytetään tutkimuksissa. Lisäksi FinnBrain-tutkijoiden aiheena oli mm. äidin ja vauvan synnytyksen jälkeisen erossaolon merkitys imetykselle. Suomesta Rooman kongressiin osallistui totuttuun tapaan paljon vauvaperhetyötä tekeviä ammattilaisia ympäri maata.

Iltaisin, kun päivän esitykset oli kuunneltu, jäi vähän aikaa myös käydä ihastelemassa Rooman kuuluisia nähtävyyksiä, kuten Colosseumia ja Fontana di Treviä. Kaiken kaikkiaan näin ensimmäiseen kongressiin osallistuvan näkökulmasta kokemus oli erittäin mielenkiintoinen ja antoisa. Toivottavasti pääsemme seuraavaksi vuonna 2020 pidettävään WAIMH-kongressiin Australiaan myös yhtä isolla joukolla!

Hetti Hakanen, psykologi, väitöskirjatutkija