Oppia tutkijanikä kaikki – väitöksen jälkeinen tutkimusvuosi Berliinissä: Osa 1

Väittelin FinnBrain-tutkimuksessa tohtoriksi joulukuussa 2017 raskaudenaikaisen ja synnytyksen jälkeisen stressin vaikutuksista vauvan itsesäätelyyn. Kuvasin tuolloisessa, väitösprosessista kertovassa blogikirjoituksessani Sinnikkyyttä, yhdessä tekemistä, kahvia ja kuohuviiniä – väitöskirjatutkijan matka tohtoriksi väitöspäivää pitkän ja monivaiheisen prosessin huipentumaksi, johon tiivistyy vuosien työ. Väitöskirja onkin joillekin uran huipentuma, jonka jälkeen palataan takaisin muihin töihin. Sillä on kuitenkin myös tärkeä tehtävä tutkijanuralla: se pätevöittää tutkijan työhönsä; on todiste kyvystä tehdä itsenäistä työtä tutkijana.



Alexanderplatzin TV-torni on Berliinin itäisen keskustan tunnetuin maamerkki. Kuva otettu Strausberger Platzilta Friedrichshainista, jonka lähettyvillä asuin post doc -jaksoni ensimmäiset 10 kuukautta.

Kuitenkaan tutkijan uralla oppiminen ei lopu väitöskirjaan. Yleisenä käytäntönä alalla on, että tutkijaksi pätevöitymisen jälkeen oppia lähdetään hakemaan muista usein kansainvälisistä tutkimusryhmistä (nk. post-doc -vaihe). Tämä on edellytys muun muassa useimpien tutkimusrahoitusten saamiselle. Omalla kohdallani pohdinta tulevasta post-doc -jaksosta käynnistyikin jo yli vuotta ennen varsinaista väitöspäivää. Toiveenani oli liittyä professori Claudia Bussin tutkimusryhmään Berliinissä sijaitsevassa Charité- yliopistosairaalassa. Professori Buss on tunnettu tutkija etenkin raskaudenaikaisen stressin biologisten mekanismien ja lapsen aivojen kehityksen alueella. Lisäksi hän on konsultoinut FinnBrain-tutkimusta sen alkuvaiheista lähtien ja kerännyt itse toisen vastaavan syntymäkohorttiaineiston Kaliforniassa UC Irvine -yliopistossa. Yhteistyö hänen kanssaan on mahdollistanut monien mitattavien tekijöiden samankaltaistamisen FinnBrain-tutkimuksen ja professori Bussin syntymäkohortin välillä. Koska tiedon toistettavuus on haaste käyttäytymistieteissä, tutkimusprojektini yhdeksi tavoitteeksi asetettiinkin etsiä näistä kahdesta tutkimusaineistosta samankaltaisia yhteyksiä varhaisen stressin, vastasyntyneen aivojen rakenteiden ja lapsen itsesäätelyn välille.

Kevään 2018 rahoitushauissa projekti sai hyvin rahoitusta, ja niinpä aiemmin vielä niin kaukainen ajatus ulkomaille muutosta konkretisoitui äkkiä. Ennen kuin tieteellinen työskentely voi kuitenkaan alkaa, on ulkomaille lähtevän tutkijan edessä liuta käytännöllisiä ongelmia: mistä saan asunnon, ja tuleeko perhe ja/tai puoliso mukaan? Miten vakuutusasiat järjestyvät? Miten oman asunnon vuokraus hoituu? Tarvitaanko ulkomaista pankkitiliä? Mistä saa toisen maan luottotiedot, jotta pankkitilin ja puhelinliittymän avaaminen onnistuu? Euroopan Unioni on tehnyt muuttobyrokratiasta Euroopan sisällä varsin jouhevaa, mutta esimerkiksi Yhdysvaltoihin lähtevät tutkijat kamppailevat isojen haasteiden äärellä pyrkiessään järjestämään esimerkiksi hintavat yksityiset vakuutukset ja lastensa koulunkäynnin akateemisten apurahojen turvin.


Näkymä Charité Mitten (keskustan) kampukselta Luisenstrasselta. Lääketieteellisen psykologian laitos sijaitsee tällä kohdin sillä puolella katua, josta kuva on otettu.

Töiden ja elämän aloitus uudessa ympäristössä on niin ikään haaste. Akateeminen maailma on toki usein englanninkielinen, mikä helpottaa siirtymää uuteen työympäristöön. Kuitenkin jo pelkkä työpaikan tai asuinpaikan vaihto on iso stressitilanne kelle tahansa, ja ulkomaille muutettaessa tätä stressiä korostaa uuden kulttuurin tapojen oppiminen sekä uusien rutiinien ja verkostojen luominen. Ilman kielen hallintaa näiden asioiden opettelu on haasteellista, vaikkei toki mahdotonta. Minulla oli jo ennestään koulupohjaa saksan kielestä, ja post doc -vuoteni päärahoittaja, Alexander von Humboldt -säätiö, kustansi lisäksi saksan kielen intensiivikurssin, josta sai alun arkielämän kielitaidon harjoittelemiseen. Lisäksi kokemukseni uudesta työryhmästä oli onneksi varsin myönteinen, ja samanhenkisiä tuttuja löytyi melko nopeasti, etenkin, kun samaan aikaan ryhmässä aloitti muitakin uusia tutkijoita.

Kun alun haasteet ja epävarmuuden tunteet on taltutettu, työskentely pääsee kunnolla vauhtiin. Kerron siitä ensi viikolla blogikirjoituksen osassa 2.


Saara Nolvi, tutkijatohtori, psykologi

FinnBrain goes Åland

Aloitimme joulukuussa 2018 Ahvenanmaalle suuntautuvan 5-vuotiaiden lasten lastenlääkäriosatutkimuskäynnin suunnittelun. Vuosina 2011-2015 FinnBrain-tutkimuksen rekrytointivaiheessa Ahvenanmaalta lähti mukaan noin 200 perhettä, ja nyt halusimme tarjota perheille mahdollisuuden osallistua myös lasten tutkimuskäynteihin.

Maaliskuussa 2019 postitimme infokirjeen jo viisi vuotta täyttäneiden lasten vanhemmille ja huhtikuussa aloimme varata perheille aikoja kesäkuun tutkimuskäyntejä varten. Ensimmäinen Ahvenanmaa-viikko toteutettiin kesäkuussa 2019 ja saimme mukaan yli 40 perhettä!  Käynti oli sisällöltään samanlainen kuin lastenlääkärikäynti täällä Turussa; se sisälsi verinäytteenoton, kotona otetun kakkanäytteen palautuksen, käynnin jälkeen kotona tehtävän huonepölynäytekeräyksen infon sekä verikoetulosten valmistuttua lastenlääkärin haastattelu-/etävastaanottosoiton. Perheille postitettiin etukäteen puudutelaastarit verinäytteenottoa varten sekä kakkanäytteenottotarvikkeet. Käynnillä lapset saivat tietysti kiitospalkinnot. Ajatuksenamme on tehdä vielä kaksi samanlaista tutkimuskäyntiviikkoa, kesällä ja loppusyksyllä vuonna 2020, jotta myös loput viisi vuotta täyttäneet ahvenanmaalaislapset pääsisivät osallistumaan tutkimuskäynnille.

Yhteistyö Ahvenanmaan keskussairaalan kanssa sujui loistavasti! Saimme tutkimustilaksi lastenklinikan ylilääkärin huoneen ja laboratorio auttoi meitä tutkimusnäytteiden kanssa. Matkalla olimme kuusi päivää ja sen ajan asuimme sairaalan vuokra-asunnossa, joka oli aivan sairaalan vieressä. Työpäivät olivat pitkiä, mutta antoisia. Päivisin oli muutaman tunnin taukoja, jolloin ehdimme urheilemaan ja katselemaan Maarianhaminan elämää. Sairaalalta saimme lainaksi polkupyörät, joita käytimmekin ahkerasti. Maarianhaminan lisäksi tutustuimme myös muuhun Ahvenanmaahan.

Osatutkimuksesta kirjoitettiin hienot artikkelit kahteen ahvenanmaalaiseen paikallislehteen. Saimme lehtijuttuihin mukaan paikallisen perheen, joka osallistui tutkimuskäyntiin. Jutut pääsivät etusivulle asti!

Ahvenanmaa-viikko oli hieno kokemus ja erinomainen kielikurssi. Perheet olivat iloisia yhteydenotosta ja lähtivät hyvin mukaan tutkimukseen, mikä oli meille iloinen yllätys. Odotamme jo innolla ensi vuoden käyntejä!

Lisää tietoa 5-vuotiaiden tutkimuskäynneistä ja muista osatutkimuksista voi lukea FinnBrainin internetsivuilta.

Terkuin,
tutkimushoitajat Anna Takatupa ja Kaisu Kaistinen

 

FinnBrain goes Åland

I december 2018 började vi planera den åländska delen av de femåriga barnens barnläkardelstudie. I FinnBrain-studiens rekryteringsfas under åren 2011-2015 gick ca 200 Åländska familjer med i studien, och nu ville vi erbjuda familjerna en möjlighet att delta i ett undersökningsbesök för barnen.

I mars 2019 postade vi informationsbrev till föräldrar vars barn redan fyllt fem år, och i april började vi boka in undersökningstider i juni åt familjerna. Den första Ålands-veckan genomfördes i juni 2019, och över 40 familjer deltog! Besöket motsvarade innehållsmässigt barnläkarbesöken här i Åbo; det ingick ett blodprov, returnering av ett avföringsprov som samlats in hemma, information om ett rumsdammprov som samlas in hemma efter besöket, samt ett intervju-/distansmottagningssamtal med en barnläkare efter att blodprovsresultaten blivit färdiga. Familjerna fick via posten på förhand bedövningsplåster för blodprovet samt utrustning för avföringsprovet. Under besöket fick barnen naturligtvis priser som tack för sitt deltagande. Vi ämnar ännu genomföra två liknande undersökningsbesöksveckor under sommaren och senhösten 2020, så att också resten av de åländska barnen som fyllt fem år har en möjlighet att delta.

Samarbetet med Ålands centralsjukhus löpte utmärkt! Vi fick använda barnklinikens överläkares arbetsrum, och laboratoriet hjälpte oss med undersökningsproverna. Vår resa tog sex dagar, och under den tiden bodde vi i sjukhusets hyresbostad, som låg precis bredvid sjukhuset. Arbetsdagarna var långa, men givande. Under dagarna hade vi några timmar långa pauser, då vi hann motionera och bekanta oss med livet i Mariehamn. Vi fick låna cyklar av sjukhuset, som vi använde flitigt. Utöver Mariehamn bekantade vi oss också med andra delar av Åland.

Det skrevs fina artiklar om delstudien i två tidningar på Åland. I artiklarnas intervjuer deltog en åländsk familj, som kom på undersökningsbesök till oss. Artiklarna var rentav på första sidan!

Ålands-veckan var en fin upplevelse och en utmärkt språkkurs. Familjerna var glada för att vi kontaktat dem och deltog aktivt i studien, vilket var en glad överraskning för oss. Vi väntar redan ivrigt på nästa års besök!

Mera information om femåriga barns undersökningsbesök och andra delstudier hittar du på FinnBrains hemsida.

Hälsningar,
forskningssjukskötarna Anna Takatupa och Kaisu Kaistinen

Psykosomatiikkaa ja tiramisuja Firenzessä

Takana on itselleni ensimmäinen ulkomainen kongressi, ja istun jo paluulennolla. Kolme päivää hujahtivat kerran vuodessa järjestettävässä International Congress of Psychosomatic Medicine -kongressissa eli ICPM:ssä, joka tänä vuonna järjestettiin Firenzessä. Meitä lähti monitieteellinen ryhmä esittelemään FinnBrain-tutkimuksen tuloksia ja käynnissä olevia projekteja. Minä ja väitöstutkimukseni ohjaaja edustimme kongressissa lastentautien tutkimusta FinnBrainissä.

Osa oli saapunut Firenzeen jo edeltävinä päivinä ja päässeet nauttimaan kaupungin pikkukaduista, jäätelökojuista ja kymmenistä palatseista. Kongressin ohjelman alkaessa keskiviikkona puoliltapäivin kaikki kuitenkin malttoivat saapua auditorioon avajaisseremoniaan. Itse olimme väitöstutkimukseni ohjaajan kanssa saapuneet paikalle muutamaa tuntia ennen ripustamaan postereitamme kävijöiden nähtäville. Ajoittainen suurpiirteisyyteni selvisi heti, kun huomasimme ettei posterini ollutkaan oikean kokoinen, sillä en ollut selvästikään perehtynyt ohjeisiin riittävällä huolellisuudella. Onneksi infotiskin nainen ystävällisesti lainasi saksia ja pienellä askartelulla saatiin posterit esille.

Kongressi itsessään käsitteli laajalti psykosomatiikan tutkimusta, uusia havaintoja ja myös muun muassa psyykkisten sairauksien hoitoon käytettävien lääkkeiden hyötyjä sekä haittoja. Kongressin aihepiiri meni hieman ohi ydinosaamiseni, mutta koska väitöstutkimukseni koskee raskaudenaikaisen psyykkisen stressin vaikutuksia lapsen atooppisiin sairauksiin, kosketti se silti tätä teemaa suoraan. Psykosomatiikkaan törmää myös kuitenkin jatkuvasti lääkärin työssä, jos ja kun näkee ihmisen kokonaisuutena, jossa jokainen asia vaikuttaa toiseen.

Osa kongressiohjelman otsikoinneista jätti hieman arvailuja itse luentojen sisällöstä kryptisyydellään, ja osa taas oli sisällöltään korkealentoisempaa liittyen muun muassa kaaosteoriaan ja sen vaikutuksiin psyykkiseen hyvinvointiin. Erityisesti nautin mukana olleiden FinnBrainin-tutkijoiden omista luennoista, joissa käsiteltiin tunteiden tunnistamisen vaikeuteen liittyvää piirrettä eli aleksitymiaa ja sen taustaa sekä vauvan itsesäätelyn ja tunteiden kehittymistä. Luennot olivat mielenkiintoisia ja niitä oli helppo seurata, vaikka ala ei juuri ollutkaan itselle entuudestaan tuttu. Myös yleisöstä tuli tiukkojakin kysymyksiä ja aiheet herättivät kiinnostunutta keskustelua. Ohjaajatkin vaikuttivat erittäin tyytyväisiltä ohjattaviensa tutkijaopiskelijoiden suorituksiin.

Paahtavan kuumat päivät olikin hyvä viettää ilmastoiduissa luentotiloissa ja illat kiehtovaan kaupunkiin tutustuen. Pelkästään Firenzen pienillä, ahtaillakin kaduilla oli ihana vain kävellä ja katsoa kauniita rakennuksia, pieniä kattopuutarhoja ja maistella jäätelöä. Piipahdin myös Uffizin taidemuseossa katsomassa renessanssitaiteilijoiden kuuluisia teoksia ja kuulemassa Firenzeä hallinneen Medici-suvun vaiheita. Illat istuttiin pasta-annosten, tiramisujen ja äyriäisten äärellä.

Itselleni kongressin parasta antia oli omasta tutkimuksesta kertominen muille tutkijoille posteria esitellen. Toisaalta myös muiden tutkijoiden tapaaminen ja palaverit ohjaajan kanssa reissun aikana antavat uutta intoa oman tutkimuksen työstämiseen. Ensimmäisestä kongressivierailusta viisastuneena ymmärrän nyt lukea järjestäjien ohjeet paremmin ja opin, että postereille ei tosiaankaan ole standardikokoa. Toisaalta Firenze oli kaupunkina upea, ja vaikka en päässytkään koskettamaan possupatsasta, joka lupaa taata kärsän koskettajan palaavan vielä Firenzeen, toivon pääseväni vielä joskus tänne tutustumaan italialaiseen elämäntyyliin paremmalla ajalla. D-vitamiinivarastot täynnä on hyvä jatkaa ensimmäisen artikkelin parissa Suomen syksyssä ja vuosien päästä muistella senioritutkijana ensimmäistä ulkomaan kongressimatkaa.

Emma Puosi
lääkäri, väitöskirjatutkija

Konferenssimatka Milanoon 29.-31.8.2019

Osallistuin elokuussa psykoneuroendokrinologian järjestön ISPNE  (International Society of Psychoneuroendocrinology) vuosittaiseen kokoontumiseen, joka tällä kertaa järjestettiin Milanossa. Poikkitieteellinen konferenssi toi yhteen muun muassa psykologeja, lääkäreitä, biotieteilijöitä ja kasvatustieteilijöitä, jotka työskentelevät muun muassa psykologiaa, neurologiaa, endokrinologiaa ja immunologiaa yhdistävien tutkimusaiheiden parissa. ISPNE:n keskeisenä tavoitteena on ymmärtää, miten hormonaaliset tekijät, aivot, käyttäytyminen ja ympäristön tekijät vuorovaikuttavat, esimerkiksi neuropsykiatristen sairauksien kehityksessä.

Konferenssissa juhlittiin myös pienehkön ISPNE-järjestön 50-vuotista taivalta. Teemana oli  ”paluu alkulähteille”. Järjestö on nimittäin perustettu tasan 50 vuotta sitten Milanossa, Italiassa.

Tänä vuonna FinnBrain-tutkimusta edustivat Susanna Kortesluoma, Katja Tervahartiala sekä allekirjoittanut. Heti konferenssin alussa FinnBrain-tutkimus oli hienosti esillä. FinnBrainin tutkija Susanna Kortesluoma nimittäin voitti matka-apurahan ja pääsi samassa yhteydessä kertomaan lyhyesti FinnBrainin viimeisimmistä tutkimustuloksista koko konferenssiyleisölle.

 

Kuva 1. Susanna vastaanottamassa matka-apurahapalkintoa.

 

Tämän lisäksi esittelimme konferenssissa postereitamme, joista Karja Tervahartialan työ käsitteli lapsen stressinsäätelyä päivähoidossa ja kotona ja Susanna Kortesluoman tutkimus käsitteli raskausajan stressin yhteyksiä vauvojen stressinsäätelyjärjestelmän toimintaan. Allekirjoittaneen tutkimus puolestaan selvitti raskausajan stressin yhteyksiä raskausdiabetekseen.

Konferenssiesityksistä mieleeni jäi muun muassa yhdysvaltalaisen professori Larry Youngin autismia ja oksitosiinihormonia sekä sen mahdollisia lääkinnällisiä sovelluksia käsittelevä esitys.


Kuva 2. Katja ja Inka. Ulkona oli lämmin ja mukava viettää taukoja.

Tohtori Daniel Lakens puolestaan piti esityksen tiedepiireissä paljon viime aikoina keskustellusta tutkimuksen toistettavuuskriisistä. Tieteessä olisi oleellista, että useat eri ryhmät eri puolilla maailmaa pystyvät toistamaan saman tuloksen, mikä lisäisi varmuutta siitä, että tieto todella pitää paikkaansa. Useilla tutkimusaloilla on kuitenkin haasteena, että tuloksia ei saada toistettua, ja tähän pohdittiin korjaavia toimenpiteitä. Esitys herätti erittäin aktiivista keskustelua.

Saksalaisen professori Christine Heimin esitys varhaisen stressin vaikutuksesta sairastuvuuteen oli myös mieleenpainuva. Heim muistutti esityksessään lasten kaltoinkohtelun aiheuttavan vuosittain 124,6 miljardin dollarin kustannukset. Tämä summa ylittää yhteenlasketut kustannukset mm. lasten lihavuudesta, astmasta, syövistä sekä autismista.

Professori Heim päätti esityksensä lainaamalla amerikkalaista orjuudenvastustajaa Frederick Douglasia (1818-1895): ”It is easier to build strong children than to repair broken men”. Samasta syystä olemmekin kiitollisia kaikille FinnBrain-tutkimukseen osallistuville perheille, joiden panos auttaa meitä paremmin ymmärtämään sairauksien riski- ja suojatekijöitä, tavanomaista kehitystä ja mahdollisia terveyden edistämisen keinoja.

Kuva 3. Duomo di Milano. Illalla jäi vähän aikaa käydä katsomassa myös nähtävyyksiä.

Inka Mattila
Kirjoittaja on lääkäri, väitöskirjatutkija ja valtiotieteiden maisteri.

Työharjoittelu Gut-Brain-osatutkimuksessa

Olen Peppi, neljännen vuoden biolääketieteen opiskelija Turun yliopistossa. Toimin kesäharjoittelijana FinnBrainin Gut-Brain-osatutkimuksessa kolmen kuukauden ajan. Kiinnostukseni suolistomikrobistoa ja erityisesti suolisto-aivoakselia kohtaan syveni kevään aikana, jolloin kirjoitin kanditutkielmaani. Tarkastelin tutkielmassani masennuksen ja suolistomikrobiston välistä yhteyttä. Kesäharjoittelu FinnBrainissä tuntui minulle mieluisalta jatkeelta työskennellä tämän mielenkiintoisen aiheen parissa. Olinkin siis erittäin otettu päästessäni mukaan Gut-Brain-osatutkimukseen!

Kolmessa kuukaudessa ehdin oppimaan paljon uutta sekä tapasin suuren joukon uusia ihmisiä. Kesäni alkoi tieteellisiin artikkeleihin perehtymisellä sekä osallistuin myös FinnBrainin näytteiden keräämiseen ja valmisteluun aivan niiden alkumetreiltä asti. Käsittelin myös runsaasti Excel-dataa ja pääsin oppimaan ohjelmointikielen perusteita.

Toisen puolikkaan kesästäni vietin laboratoriotöissä FinnBrainin tutkimusyhteistyön kautta. Olin mukana tutkimusryhmässä, jossa pääsin oppimaan paljon erityyppisiä metodeja sekä myös tekemään itse suolistomikrobistonäytteillä töitä alkaen niiden punnitsemisesta aina varsinaisiin tuloksiin asti tietokonegraafein.

Heti ensimmäisestä päivästä alkaen minulle tuli tervetullut olo FinnBrainin työyhteisöön ja olenkin erittäin kiitollinen saamastani harjoittelupaikasta ja antoisasta kesästä. Kiitos!

Peppi Raunioniemi
Biolääketieteen opiskelija, Turun yliopisto

As a research exchange student at FinnBrain

I spent the month of June at FinnBrain as a research exchange student. In May, I finished my first year studying medicine at the Schulich School of Medicine and Dentistry, Western University, in Ontario, Canada. The summers after years one and two are the last chances we as Canadian medical students have to do research, travel, shadow practicing physicians, and relax before we start our intensive clinical training. I chose to start my summer with a research exchange organised by the International Federation of Medical Students’ Associations. I put Finland on my list of countries I was interested in going to because in Canada we have a national obsession of looking at research from or about Finland and proclaiming that the Finnish people “have it all figured out” and that “we should copy the Finns.” I wanted to see if the hype was real.

FinnBrain was my top choice for a research exchange because of my background and interest in women’s reproductive health and health care. While I was doing my undergraduate degree before medical school, I was working as a birth and postpartum doula for low-income families in Montreal. The idea was to provide families with extra support so that they could focus their energy on a healthy pregnancy and postpartum recovery. There are a few studies on doula support and birth outcomes, but having a better understanding of how the environment and genetics influence infant and child development would be a fantastic resource for people who support young families.

In my time at FinnBrain, I was able to speak with many researchers about their specific substudies, I observed visits with the participating families, and learned about why specific tests were being done. I was even able to go to the lab and observe the processing and storage of samples that will be used in future substudies. Everyone I met was very kind and interested in telling me about what they are working on. Being able to meet the researchers, hear their explanations, and ask them questions added a lot of value to reading FinnBrain’s published manuscripts.

My first week here I was able to attend FinnBrain’s Congress: Prenatal and Early Life Stress – Implications for Later Childhood Development and Health. During the two day Congress, I listened to presentations by researchers from many different countries. The Congress was the perfect primer for my time here so that I could get a flash introduction to what has been done in the last 10 years, as well as what others are doing on the topic around the world.

But I didn’t spend all my time inside! Particular highlights were going kayaking, swimming, hiking, and going to the sauna (something Canadians really need to get excited about) with two PhD students. The FinnBrain sailing day was beautiful and fun. I also explored the museums and parks in Turku, and took long walks along the river. I even got to experience Finnish Midsummer, which was a very fun experience.

I’m looking forward to reading the new research that is produced by FinnBrain and sharing what I’ve learned with my colleagues at home. My clinical interests are in Family Health and Women’s Reproductive Health, so my experiences at FinnBrain could not have been more perfect. I appreciate everyone who spent time with me, shared their work, showed me Turku, and made my month here an invigorating start to my summer. Kiitos!

Lydia Reynolds-Royer
Medical student at the University of Western Ontario, Schulich School of Medicine and Dentistry

Tutkimusvaihto-opiskelijana FinnBrainissä

Vietin kesäkuun tutkimusvaihto-opiskelijana FinnBrainissä. Lääketieteen opintojeni ensimmäinen vuosi Schulich School of Medicine and Dentistryssä, Western Universityssä (Ontario, Kanada) päättyi toukokuussa. Ensimmäisen ja toisen opintovuoden kesät ovat viimeiset mahdollisuudet kanadalaisille lääketieteen opiskelijoille tehdä tutkimusta, matkustella, seurata lääkäreiden työskentelyä ja rentoutua ennen intensiivistä kliinistä harjoittelua. Päätin aloittaa kesäni International Federation of Medical Students’ Associations -järjestön järjestämässä tutkimusvaihdossa. Suomi oli kiinnostuksen kohteenani, koska meillä kanadalaisilla on pakkomielle seurata Suomessa tehtyä tutkimusta ja julistaa, että suomalaisilla ”on homma hanskassa” ja ”suomalaisista pitäisi ottaa mallia”. Halusin nähdä pitääkö tämä hehkutus paikkansa.

FinnBrain oli ykkösvalintani johtuen taustastani ja kiinnostuksestani raskaana olevien naisten hyvinvointiin ja terveydenhoitoon. Ennen lääketieteellisiä opintoja toimin Montrealissa doulana auttaen matalatuloisia perheitä synnytyksen yhteydessä ja sen jälkeen. Tarkoituksena oli tarjota perheille lisätukea, jotta he pystyisivät keskittymään raskausaikaiseen hyvinvointiin ja synnytyksenjälkeiseen palautumiseen. Tällaisen tuen vaikutuksista perheen hyvinvointiin on muutamia tutkimuksia. Asian tutkiminen olisi tärkeää, sillä tiedon lisääminen doulana toimiville lisäisi heidän ymmärrystään ympäristön ja geneettisten tekijöiden vaikutuksista lapsen kehitykseen.

FinnBrainissä keskustelin useiden tutkijoiden kanssa heidän omasta tutkimuksestaan ja laajemmin osatutkimuksista, seurasin perheiden tutkimuskäyntejä ja opin miksi juuri kyseisiä mittauksia tehtiin perheille. Pääsin myös laboratorioon seuraamaan miten biologisia näytteitä käsitellään ja säilytetään tulevia tutkimuksia varten. Kaikki tapaamani ihmiset olivat todella ystävällisiä ja kertoivat mielellään työstään. Tutkijoiden tapaaminen ja keskustelu heidän kanssaan toi paljon lisäarvoa FinnBrainin julkaisujen lukemiseen.

Ensimmäisellä viikolla osallistuin FinnBrainin järjestämään kongressiin Prenatal and Early Life Stress – Implications for Later Childhood Development and Health. Kaksipäiväisen kongressin aikana kuuntelin monista eri maista tulleiden tutkijoiden esityksiä. Kongressi oli täydellinen aloitus tutkimusvaihdolleni, koska sain johdannon siihen mitä tutkimusta FinnBrainissä on tehty viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja millaista tutkimusta muut tekevät aiheesta eri puolilla maailmaa.

En kuitenkaan viettänyt koko aikaani sisätiloissa! Erityiset kohokohdat olivat kajakkimelonta, uiminen, patikointi ja saunominen kahden tohtoriopiskelijan kanssa. FinnBrainin purjehduspäivä oli kaunis ja mukava. Tutustuin myös Turun museoihin ja puistoihin ja kävin pitkillä kävelyillä jokirannassa. Sain myös kokea suomalaisen juhannuksen, mikä oli todella hauska kokemus.

Odotan innolla FinnBrainin tulevien julkaisujen lukemista ja pääseväni kertomaan kaikesta oppimastani kollegoilleni Kanadaan. Kliiniset kiinnostuksen kohteeni ovat perheiden ja raskaana olevien naisten hyvinvointi, joten FinnBrainistä saamani kokemukset eivät olisi voineet olla täydellisemmät. Arvostan kaikkia, jotka viettivät aikaa kanssani, kertoivat työstään, esittelivät Turkua ja tekivät kuukaudestani täällä virkistävän alun kesälleni. Kiitos!

Lydia Reynolds-Royer
Lääketieteen opiskelija, University of Western Ontario, Schulich School of Medicine and Dentistry

Vanhempien masennus- ja ahdistusoireet odotusaikana

Raskausaika ja lapsen odotus on yksi elämän merkittävimmistä muutoskohdista sekä miehille että naisille. Raskausaikaan liittyy useimmiten paljon myönteisiä odotuksia ja tunteita, mutta uuteen rooliin ja lapsen tuloon valmistautuminen herättää usein myös hankalia oloja kuten epävarmuutta, huolta ja pelkoakin. Onkin ymmärrettävää, että raskausaika voi herkistää tulevia vanhempia myös psyykkiselle oireilulle.

Äidin raskaudenaikaista psyykkistä oireilua ja sen vaikutusta vanhemmuuteen ja lapsen hyvinvointiin on tutkittu paljonkin viime vuosien aikana. Isien psyykkistä hyvinvointia odotusaikana on tutkittu vasta vähän siitäkin huolimatta, että tiedämme isän tasavertaisen merkityksen sekä vanhemmuudessa että lapsen hyvinvoinnin ennustajana.

Vuoden 2019 alussa julkaisimme FinnBrainissä tutkimuksen, jossa tutkimme isien ja äitien ahdistus- ja masennusoireiden esiintyvyyttä ja kulkua raskauden aikana. Linkki tutkimukseen löytyy jutun jälkeen.

Tutkimus osoitti, että 67-71 prosenttia miehistä ja naisista eivät raportoineet masennukseen viittaavaa oireilua missään raskauden vaiheessa ja vastaavasti 85-89 prosenttia vanhemmista eivät raportoineet ahdistusoireilua missään raskauden vaiheessa. Valtaosa suomalaisista miehistä ja naisista voivat vauvan odotusvaiheessa psyykkisesti hyvin.

Tutkimus osoitti myös, että noin 30 prosenttia vanhemmista raportoivat ainakin jossain kohdin odotusaikaa vähintäänkin lievää masennusoireilua ja vastaavasti 10-15 prosenttia vanhemmista raportoivat ainakin jossain kohdin odotusaikaa ahdistusoireilua. Oireiden kulkua tarkasteltaessa huomasimme, että osalle vanhemmista masennus- ja ahdistusoireet lisääntyivät kohti loppuraskautta, kun taas osalla vanhemmista oireet olivat kohollaan raskauden alkuvaiheessa ja vähenivät raskauden edetessä.  Pieni ryhmä miehiä ja naisia kokivat merkittävää masennus- tai ahdistusoireilua tasaisesti koko raskauden ajan. Lisäksi oli nähtävissä ryhmä vanhempia, jotka raportoivat tasaisesti lievää tai kohtalaista masennusoireilua koko raskauden ajan.

Emme tiedä, mitkä tekijät selittävät erilaista oireiden kulkua raskauden aikana. Psyykkisen oireilun lisääntymistä raskauden loppua kohden voi selittää erityisesti synnytykseen tai lasten hoitoon liittyvät huolet ja epävarmuus. Vastaavasti raskauden alkuvaiheeseen kohdistuva psyykkinen oireilu saattaa heijastella raskauden alkuun liittyvää epätietoisuutta ja hämmennystä. Raskaudenaikaisen psyykkisen oireilun taustalla voi olla myös raskaudesta ja vanhemmuudesta riippumattomia syitä. Olisikin tärkeää, että kunkin vanhemman kohdalla mietitään yksilöllisesti oireilun taustalla olevia tekijöitä. Hoito ja tuki tulisi kohdentaa nämä yksilölliset tekijät huomioiden.

Tulokset osoittivat sen, että psyykkisessä oireilussa ja sen kulussa ei ollut juurikaan eroa miesten ja naisten välillä. Perheiden palveluiden näkökulmasta olisi ensiarvoisen tärkeää, että molempien vanhempien psyykkistä hyvinvointia arvioitaisiin raskauden alkuvaiheesta lähtien ja molemmille vanhemmille olisi tarjolla asiaan kuuluva hoito ja tuki. Erityisesti läpi raskauden psyykkisesti oireilevien miesten ja naisten tulisi saada apua oireisiinsa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Psyykkisen huonovointisuuden kanssa ei tulisi jäädä yksin. Asia kannattaa ottaa puheeksi esimerkiksi neuvolakäynnillä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Myös omaisten ja ystävien on hyvä olla tukena ja kannustaa herkästi avun hakemiseen.

Linkki tutkimukseen:
https://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0207856

Riikka Korja, kehityspsykologian dosentti

My experience as an international PhD student in FinnBrain

To decide to continue studies abroad is to lay oneself bare. It is to find one’s home of heart and to leave one’s home of birth. Going abroad is to learn about your good and bad sides, strengths and weaknesses, without even meaning to. It is not only a journey of foot but a journey of mind and heart. It is never easy, but maybe simpler than you think. There’s a lot of worrying, a lot of mistakes, embarrassments and “snowy days” (especially in Finland) that are waiting for you and a bunch of strangers too.

But as soon as you find your place, those strangers may become your friends, those snowy days will become memories of shared hours, hot chocolate and laughter if you’re hardy enough to see the light through a blanket of grey clouds.

I found my academic place in Finland in November 2016. It all started during the first 3 months of my master’s studies when I attended a lecture about neuroimaging. As I have always been interested in brain studies and medical imaging, I consider myself lucky to attend that lecture. After the lecture I asked the professor who gave the talk if he knows any available training position in any research group that study neuroimaging, then he introduced me to his group, the wonderful “FinnBrain”! In FinnBrain, I conducted my master’s thesis on manual segmentation of subcortical structures of infant MRI and I started my PhD studies with the topic “The link between prenatal stress and structural brain development” in 2018.

FinnBrain is the exact place where I want to develop my academic and carrier skills. Besides working on my PhD thesis, I have the opportunity to teach and supervise master’s and junior students. FinnBrain is one of the few birth cohort groups with a lot of imaging data in the world. Each PhD student can choose their way freely. They can choose the topic of their research and make own decisions together with a supervision team of supportive and encouraging researchers and professors.

I think what distinguishes the FinnBrain from other research groups is the unique culture of it. Even though that it consists of a big group of people, everybody can get to know each other and celebrate different occasions from publishing a paper to celebrating a birthday. In my opinion the most important success factor of the FinnBrain is its supportive and friendly leadership. The direction and the vision provided by the leaders, represent the high productivity that the group has. Regular seminars and international meetings are another positive aspect of the group.

PhD is where we tend to spend the most productive and energetic years of our life. To me, the FinnBrain is like a family where I can learn and do something new every day, and at the same time enjoy my time at work.

Niloofar Hashempour, MSc, PhD student

 

Kokemuksiani kansainvälisenä väitöskirjatutkijana FinnBrainissä

Päätös jatkaa opintoja ulkomailla vaatii heittäytymistä. Ulkomailla asuessaan oppii itsestään tahtomattaankin; omat hyvät ja huonot puolet, vahvuudet ja heikkoudet. Ulkomaille muuttaminen ei ole ainoastaan matkustamista fyysisesti vaan myös psyykkisesti. Se ei ole koskaan helppoa, mutta saattaa olla yksinkertaisempaa kuin ajattelikaan. Matkan varrella tulee vastaan paljon huolia, virheitä, noloja hetkiä, sadepäiviä ja vieraita ihmisiä.

Mutta kun löytää paikkansa, vieraista ihmisistä tuleekin ystäviä ja yhdessä vietetyistä sadepäivistä kertyy lämpimiä muistoja.

Tulin Suomeen marraskuussa 2016. Maisteriopintojeni alussa osallistuin luennolle, jonka aiheena oli aivokuvantaminen. Olen aina ollut kiinnostunut aivotutkimuksesta ja kuvantamisesta. Luennon jälkeen kysyin sen pitäneeltä professorilta, olisiko hänellä tiedossaan harjoittelupaikkoja jossain tutkimusryhmässä, jossa tutkitaan aivokuvantamista ja hän esitteli minut omalle tutkimusryhmälleen, mahtavalle ”FinnBrainille”! Tein FinnBrainissä pro gradu –tutkielmani vastasyntyneiden aivojen magneettikuvien käsin tehdystä syvien aivorakenteiden kudosten erottelusta ja aloitin vuonna 2018 väitöskirjatutkimukseni aiheena “Raskaudenaikaisen stressin ja aivojen rakenteellisen kehityksen välinen yhteys”.

Haluan kehittyä akateemisesti nimenomaan FinnBrain-projektissa. Väitöskirjatutkimukseni ohessa minulla on mahdollisuus opettaa ja ohjata maisterivaiheen opiskelijoita. FinnBrain on yksi harvoista aivokuvantamistutkimusta tekevistä syntymäkohorttitutkimuksista maailmassa. Projektissa jokainen väitöskirjatutkija saa valita tiensä vapaasti. Väitöskirjatutkija voi valita tutkimusaiheensa ja tehdä itsenäisiä päätöksiä yhdessä tukevan ja rohkaisevan ohjaustiimin kanssa.

Luulen, että se mikä erottaa FinnBrainin muista tutkimusryhmistä, on siellä vallitseva ainutlaatuinen kulttuuri. Vaikka tutkimusryhmä on suuri, kaikki oppivat tuntemaan toisensa ja yhdessä juhlistetaan kaikkea julkaisuista syntymäpäiviin. Omasta mielestäni kaikkein tärkein FinnBrainin menestykseen vaikuttava tekijä on sen tukeva ja ystävällinen johtoporras. Ryhmän tuotteliaisuus on seurausta johtajien näyttämästä suunnasta ja visiosta. Säännölliset seminaarit ja kansainväliset kokoukset ovat myös yksi positiivinen puoli ryhmässä.

Väitöstutkimuksen tekeminen on työntäyteistä aikaa ja vaatii energiaa. Minulle FinnBrain on kuin perhe, jossa voin oppia ja tehdä jotain uutta joka päivä, ja samalla nautin työstäni.

Niloofar Hashempour, MSc, väitöskirjatutkija

3-vuotiaiden EEG-tutkimuskäynnit ovat päättyneet: kiitos perheille osallistumisesta!

FinnBrain-hankkeen 3-vuotiaiden aivosähkökäyrä- eli EEG-tutkimuskäynnit päättyivät viime lokakuussa. Vuosina 2016-2018 yhteensä 127 reipasta 3-vuotiasta osallistui EEG-käynnille. Osa heistä oli osallistunut EEG-käynnille myös aiemmin vastasyntyneenä.

Aivosähkökäyrä on maailman vanhin aivotutkimusmenetelmä, mutta se on myös tulevaisuuden menetelmä. Saksalainen tutkija Hans Berger pystyi 1920-luvulla Saksassa mittaamaan sähköä, joka tulee aivoista. Tätä pidettiin siihen aikaan todella hämmästyttävänä. Hän pystyi myös osoittamaan, että ihmisen toiminta vaikutti mitattuihin käyriin. Kun hän sulki silmänsä, aivosähkökäyrä voimistui ja alkoi näyttää kauniilta, hitaalta aallolta. Kun hän avasi silmänsä, käyrä vaimeni ja sisälsi paljon terävämpiä, epäsäännöllisempiä ja nopeampia aaltoja.

Aivosähkökäyrää voisi mitata periaatteessa vain parista kohdasta pään pinnalta, mutta FinnBrain-hankkeessa tahdomme tietää hyvin tarkasti, miten aivojen eri alueet reagoivat tutkimuksessa esitettyihin ääniin. Tästä syystä mittauspisteitä on 32 ja ne ovat kiinni huppumaisessa kankaassa pään joka puolella. Kiitämme reippaita koehenkilöitämme ja heidän perheitään, sillä tämä on mahdollisimman sotkuinen tapa mitata aivosähkökäyrää. Näin on kuitenkin toimittava, kun pyritään suureen tarkkuuteen. Ja suihkullahan siitä sotkusta onneksi selviää!

EEG-käynnillä lapset, ja samalla vanhemmatkin, pääsivät kuuntelemaan erilaisia äänisarjoja – tai tuttavallisemmin tata-laulua – videoiden katselemisen ohella. Käynnin aluksi päähän puettiin erityinen myssy, jonka avulla lapsen aivosähkökäyrää tutkimuksen aikana mitattiin. Ajatuspipo, avaruuskypärä, suihkumyssy… Tutkimusmyssy muovautui lasten suussa moneksi. Myssy saattoi tosin johtosekamelskoineen päivineen vaikuttaa joskus hieman jännältä. Tuolloin apuun astui EEG-tutkimuksen oma nalle, jonka pikkuruista myssyä pääsi myös moni lasten mukana ollut pehmokaveri päähänsä sovittelemaan.

FinnBrain-hankkeessa tutkimme erityisesti aivojen reaktioita äänille. Aivot käsittelevät kuultuja ääniä sekä tietoisesti että myös esitietoisella tasolla. Nämä esitietoiset prosessit ovat kiinnostuksen kohteenamme FinnBrain-lapsilla. Esitietoiset prosessit ovat nopeita ja usein hyvin automaattisia reaktioita ääniin. Lapsille soitettiin äänisarjoja, joissa tapahtui pientä vaihtelua – välillä ääni olikin pidempi tai korkeampi tai voimakkaampi kuin edellinen. Näiden pienten muutosten havaitseminen tapahtuu aivoissa esitietoisella tasolla ja on hyvin tärkeää esimerkiksi puheen ymmärtämisen kannalta. Osa äänistä oli todella yllättäviä, esimerkiksi hyvin iloisia tai vihaisia lyhyitä huudahduksia. Myös näitä ääniä aivot analysoivat automaattisesti, mutta silloin myös aivojen tunnekeskukset osallistuvat toimintaan. Automaattiset, nopeat reaktiot tunteita sisältäviin ääniin ovat FinnBrainissä tutkimuskohteena, sillä meitä kiinnostavat lapsen tunnetaidot ja niiden automaattiset osaprosessit.

Käyntien päättymisen myötä meille FinnBrain-hankkeessa on kertynyt varsin ainutlaatuinen aineisto: 3-vuotiaat saattavat toisinaan tarjota haasteita niin itse mittaajalle kuin vanhemmillekin. Siksi haluaisimme kiittää kaikkia perheitä: lapsia, sisaruksia, vanhempia ja isovanhempia ahkerasta osallistumisesta EEG-käynneille. Suurin kiitos kuuluu tietysti mittausten päätähdille, jotka reippaina tulivat jopa pitkän päiväkotipäivän päätteeksi käynnille ja jaksoivat uskomattoman kärsivällisesti istua aloillaan laulua kuunnellessa. Ilman teitä tämä ei luonnollisesti olisi ollut mahdollista.

Aivosähkökäyrä ja siitä erotellut kuulovasteet ovat yksi tapa lähestyä lasten välistä yksilöllisyyttä ja jokaisen lapsen omaa tapaa käsitellä ja havaita puheääniä ja tunnepitoisia ääniä. FinnBrain-hankkeessa tavoitteenamme on ymmärtää lasten terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä ja niiden vaihtelua. Toivomme, että kuulovasteista keräämämme tieto voi toimia yhtenä palapelin palana tuon ymmärryksen keräämisessä.

Minna Huotilainen, professori, Helsingin yliopisto
Silja Luotonen, LK, väitöskirjatutkija, Turun yliopisto

Vastasyntyneiden aivojen tutkijana: väitöskirjaprojektin vaiheita

Kiinnostuin raskaudenaikaisen stressin vaikutuksista lapsen kehitykseen lääketieteellisen opintojeni aikana viikonloppuseminaarissa, missä yksi FinnBrain-tutkimusryhmäläisistä piti esityksen aiheesta. Minua kiehtoi ajatus siitä, että psykologinen oireilu voisi välittyä ihmisestä toiseen ja että sillä voisi olla kauaskantoisiakin vaikutuksia yksilön hyvinvointiin. Taipaleeni FinnBrainin magneettiosatutkimuksen (MRI) parissa alkoi tutkimusperheiden kutsumisella kuvauskäynneille sekä MRI-käynteihin osallistumisella osana tutkimusryhmää. Oli hienoa päästä työskentelemään perheiden kanssa, joilla riitti yritystä saada pienokaisensa nukahtamaan, vaikka se ei aina ollut niin helppoa. Jokainen onnistunut kuvaus palkitsi, mutta epäonnistuneetkaan kuvaukset eivät harmittaneet, sillä joka kerran jälkeen huomasi kuinka hienosti perheet panostivat käyntiin. Ilman vanhempien aktiivista osallistumista emme olisikaan saaneet niin hyvää aineistoa kuin mitä heidän avullaan onnistuimme kuvaamaan.

Tutkimusaiheekseni muotoutui äidin raskaudenaikaisen stressin vaikutus lapsen aivojen rakenteeseen. Tarkemmin sanottuna keskityn tunteiden ja stressin säätelyyn osallistuvien rakenteiden, mantelitumakkeen ja aivoturson, tilavuuksien ja äidin ahdistuneisuus- ja masennusoireiden väliseen yhteyteen. Aiheesta valmistui ensin suomenkielinen katsaus ”Miten varhainen stressi vaikuttaa aivojen kehitykseen?”, joka julkaistiin Duodecim-julkaisusarjassa vuonna 2016. Julkaisu sai iloksemme yhden sinä vuonna jaetuista lehden kirjoituspalkinnoistakin (viite 1). Alustavia tutkimustuloksia stressin ja mielenkiintoalueiden yhteyksistä esittelimme ryhmämme kanssa Organization of Human Brain Mapping -konferenssissa kesällä 2016 Genevessä Sveitsissä. Omasta aiheestani minulla oli posteriesitys.
OHBM-konferenssi 2016, Geneve, Sveitsi

Vauvojen MRI-kuvaukset saatiin päätökseen myös vuonna 2016 ja sen jälkeen alkoi aivokuvantamismateriaalin analysointi. Aivokuvamateriaalin esikäsittelyn aikana tutkimme pienemmällä 68 vauvan aineistolla aivojen tavanomaiseen kehitykseen liittyen lohkotilavuuksia ja niiden erilaisuutta aivolohkojen välillä (viite 2). Kiinnostuksen kohteena olivat erityisesti iän ja sukupuolen vaikutukset aivolohkotilavuuksiin ja niiden puolieroihin (epäsymmetria). Tuloksista näimme, että molemmilla sukupuolilla aivolohkot olivat samalla tavalla epäsymmetriset: oikea ohimolohko ja vasen päälaki- ja takaraivolohko ovat isommat kuin vastapuolen lohkot. Erot sukupuolten välillä olivat pieniä ja painottuivat paikallisesti rajattuihin alueisiin harmaassa aineessa. Tulokset paljastivat myös sen, etteivät täysiaikaisena syntyneiden aivotilavuudet eroa merkittävästi toisistaan muutaman viikon ikähaitarissa.

Tällä hetkellä valmistelemme julkaisua varsinaisesta tutkimusaiheestani eli äitien raskaudenaikaisen ahdistuneisuus- ja masennusoireilun yhteydestä vauvojen aivojen mantelitumakkeen ja aivoturson tilavuuksiin. Mantelitumake ja aivoturso ovat osa aivojen limbistä järjestelmää, joka toimii mm. tunteiden ja stressin säätelyssä. Tarkoituksenamme on tutkia onko suurempi äidin ahdistuneisuus- tai masennusoireilu yhteydessä edellä mainittujen aivorakenteiden tilavuuksien muutoksiin. Jatkossa tuloksia hyödynnetään seurantakuvauksissa ja yhdistämällä kuvantamistietoa esimerkiksi erilaisiin psykologisiin mittareihin, jotta voitaisiin todentaa stressin, aivomuutoksien ja käyttäytymisen välistä yhteyttä. Äidin psyykkisiä oireita on mitattu raskauden joka kolmanneksessa yleisesti käytössä olevilla masennus- (Edinburgh Postnatal Depression Scale, EPDS) ja ahdistuneisuusoirekyselylomakkeilla (Symptom Checklist 90, SCL-90). Julkaisun työstäminen on loppusuoralla ja artikkeli julkaistaneen tämän vuoden aikana.

Seuraavassa osatyössä keskitymme raskausspesifisen ahdistuneisuuden ja vauvojen mantelitumakkeen ja aivoturson yhteyteen selvittämällä, miten raskaana oleville suunnatussa ahdistuneisuusoirekyselyssä (Preganancy-related anxiety, PRAQ) saadut pisteet ovat yhteydessä vauvojen aivorakenteiden kokoon. Molemmissa edellä kuvatuissa osatöissä erityisenä mielenkiinnon kohteena on vauvan sukupuolen osuus stressin aivovaikutuksissa, sillä aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu viitteitä varhaisen stressin vaikuttavan eri tavalla eri sukupuoliin, tyttöjen ja poikien ollen eri lailla alttiita stressin vaikutuksille. Vaikka stressin aivovaikutusten tulkitseminen ei ole yksioikoista ja asiaa pitää tutkia montaa tieteen alaa yhdistellen, minua motivoi suuresti ajatus siitä, että nämä erilaiset herkkyydet tai alttiit yksilöt olisi mahdollista tunnistaa jatkossa. Varhaiselle stressille herkkien yksilöiden tunnistaminen mahdollistaisi tarvittavien ennaltaehkäisevien tukitoimenpiteiden kohdistamisen ja aivojen kehitystä tukevan ympäristön takaamisen näille yksilöille.

Odotan innolla tutkimuksemme havaintojen julkaisuja, jotta tutkimusperheiden sekä ryhmämme panostus saavat ansaitsemansa tunnustuksen tutkimustyön edistämisestä aihealueella, josta on vielä varsin rajoitetusti tietoa. Julkaisut toimivat myös ponnistusalustana jo käynnistyneille ja tuleville seurantakuvauksille ja niistä tehtäville osatöille, jotka ovat kärkisijassa selvittämässä varhaisen stressin pitkäaikaisvaikutuksia lapsen aivojen rakenteeseen ja kehitykseen.

Satu Lehtola
LL, väitöskirjatutkija

Viitteet
1. Lehtola S, Tuulari J J, Karlsson L, Parkkola R, Karlsson H, Scheinin N M. Miten varhainen stressi vaikuttaa aivojen kehitykseen? Duodecim 2016.
2. Lehtola S J, Tuulari J J, Karlsson L, Parkkola R, Merisaari H, Saunavaara J, Lähdesmäki T, Scheinin N M, Karlsson H. Associations of age and sex with brain volumes and asymmetry in 2-5-week-old infants. Brain Structure and Function 2018.