Hannu Lehti & Markus Laaninen
INVEST Blog 17/2021
Tausta
Onko perhetaustan ja oppimistulosten yhteys vahvistunut Suomessa, kuten viimeaikainen kyselyaineistoihin pohjautuva tutkimus antaa olettaa (Leino ym. 2019; Salmela-Aro & Chmielewski 2019; Vettenranta ym. 2016)? Onko Suomen tasa-arvoinen koulujärjestelmä romuttumassa? Lähdimme selvittämään näitä kysymyksiä tarkastelemalla rekisteriaineistojen avulla, voidaanko kyselyaineistojen tuloksista vetää johtopäätöksiä Suomen koulujärjestelmän eriarvoistumisesta.
Aikaisemmat tutkimustulokset perustuvat Suomen osalta vahvasti PISA-tutkimuksen aineistoihin, joissa tiedot vanhempien koulutuksesta ovat peräisin oppilailta. PISA on OECD:n tutkimusohjelma, jossa selvitetään 15-vuotiaiden nuorten osaamista äidinkielessä, matematiikassa ja luonnontieteissä. PISA-tutkimuksia on tehty kolmen vuoden välein vuodesta 2000 lähtien. PISA-tutkimusten kyselyt voivat sisältää mittausvirhettä, koska lapset eivät välttämättä tiedä vanhempiensa koulutusta. Voi myös olla, että lapset eivät vastaa kyselyihin totuudenmukaisesti. Aikaisempi tutkimus esittää, että lapset raportoivat vanhempiensa ammatin luotettavammin kuin koulutuksen (Engzell & Johnsson 2015; Jerrim & Micklewright 2014; Lien ym. 2001; Looker 1989) Aikaisemmissa PISA-aineistoja hyödyntävissä tutkimuksissa vanhempien koulutukseen liittyvää vastausharhaa ei ole huomioitu kattavasti.
Selvitimme tutkimuksessamme sisältävätkö PISA-aineistot mittausvirhettä vanhempien koulutuksen osalta. Vertasimme Suomen PISA-aineistojen vanhempien koulutusjakaumaa rekistereihin niissä ikäluokissa, jotka osallistuivat PISA-tutkimuksiin. Lisäksi tutkimme, onko oppimistulosten eriarvoisuus voimistunut tarkastelemalla vanhempien koulutuksen sekä ammattiaseman yhteyttä 15-vuotiaiden matematiikan sekä äidinkielen/lukutaidon oppimistuloksiin sekä PISA- että rekisteriaineistoilla. Havainnollistamme myös, kuinka ajalliset muutokset vanhempien koulutusjakaumassa voidaan huomioida tilastollisissa analyyseissä.
PISA-tutkimusten edustavuus vanhempien koulutuksen suhteen
Tulokset osoittavat, että vanhempien koulutuksen osalta PISA-testin kyselyaineisto sisältää huomattavaa mittausvirhettä. PISA-aineistoissa vanhempien koulutustaso on paljon korkeampi verrattuna rekisteriaineistojen tietoihin PISA-testiin osallistuneista ikäluokista. Erot johtuvat pääosin korkeakoulutettujen vanhempien liian suuresta osuudesta sekä keskiasteen tutkinnon suorittaneiden liian pienestä osuudesta PISA-otoksissa. Poikkeuksena on vuosi 2000 jolloin vanhempien koulutus tiedusteltiin karkeammalla jaolla. Myös perusasteen tutkinnon suorittaneiden vanhempien osuudet arvioidaan PISA-aineistoissa liian pieniksi. PISA-aineistojen mittausvirhe verrattuna rekisteritietoihin on esitetty Kuviossa 1.
Tutkimuksessa havaittu mittausvirhe vanhemman koulutuksen osalta voi johtua myös otosharhasta. Toisin sanoen, PISA-tutkimukseen olisi valikoitunut enemmän korkeasti koulutettujen vanhempien lapsia. Suomen PISA-tutkimusten otanta vaikuttaa kuitenkin luotettavalta (Nissinen ym. 2018). Otosharhaa esiintyisi lisäksi kaikissa PISA-tutkimuksissa vuodesta 2003 alkaen. Aikaisemman tutkimuksen sekä omien tulostemme perusteella vaikuttaakin siltä, että oppilaat eivät tiedä vanhempiensa koulutusta tai he eivät vastaa kysymykseen todenmukaisesti.
Perhetaustan yhteys oppimistuloksiin PISA- ja rekisteriaineistoissa
Rekisteriaineistoissa vanhempien koulutuksen yhteys äidinkieleen/lukutaitoon on vahvempaa kuin PISA-aineistoissa (Kuvio 3, paneeli A ja B). Sen sijaan vanhempien ammattiaseman yhteys äidinkieleen/lukutaitoon on samansuuruista molemmissa aineistoissa (Kuvio 3, paneeli C ja D). Ero näyttää johtuvan PISA-aineistojen vanhempien koulutusta koskevasta mittausvirheestä. Kun oppilaat yliarvioivat vanhempiensa koulutuksen, se johtaa vanhempien koulutuksen sekä lasten oppimistulosten yhteyden aliarviointiin.
Rekisteriaineiston perusteella oppimistulosten eriarvoisuus vanhemman koulutuksen tai ammattiaseman mukaan ei ole vahvistunut Suomessa viime vuosina. Äidinkielen lisäksi tutkimme oppimistulosten erojen kasvua matematiikan ja päättötodistuksen lukuaineiden keskiarvojen osalta, ja tulokset olivat samansuuntaisia. Tulokset ovat ristiriidassa aikaisempien, pääosin PISA-aineistoihin pohjautuvien, tutkimusten kanssa, joiden mukaan oppimisen eriarvoisuus on voimistunut Suomessa.
Tulostemme perusteella erot aikaisempaan tutkimukseen johtuvat osaltaan PISA-aineistojen mittausvirheestä vanhempien koulutuksen osalta sekä siitä, että aikaisemmassa tutkimuksessa vanhempien koulutusta on tarkasteltu yleensä luokitellulla muuttujalla. Tällöin ei kuitenkaan huomioida muutoksia vanhempien koulutusjakaumassa eri PISA-aineistojen välillä. Kun oppimistulosten eriarvoisuutta tarkastellaan jatkuvilla perhetaustaa kuvaavilla muuttujilla, myös PISA-aineistoihin perustuvien tulosten mukaan perhetaustan mukaiset erot oppimisessa eivät ole kasvaneet (lukutaito) tai ovat kasvaneet hyvin vähän (matematiikka). Eriarvoisuus on jopa hieman heikentynyt, kun tarkastellaan matematiikan arvosanoja rekisteriaineistoista.
Aineiston edustavuuden tarkastelu on tärkeää
PISA-tutkimusten aineistojen luotettavuuden tarkastelua ei voida sivuuttaa, kun tutkimuksessa hyödynnetään lasten täyttämän taustakyselyn tietoja. Rekisteriaineistoissa ei esiinny vastausharhasta johtuvaa mittausvirhettä, minkä vuoksi niitä voidaan pitää kyselyaineistoja luotettavampina tutkittaessa perhetaustan yhteyttä oppimistuloksiin. Suomessa voidaan hyödyntää yhä enemmän laadukkaita koko väestöön perustuvia rekisteriaineistoja. Rekisteripohjaista tutkimustietoa tuleekin hyödyntää enemmän ennen kuin tehdään johtopäätöksiä koulujärjestelmän uudistamisesta kasvavan eriarvoisuuden torjumiseksi.
Blogikirjoitus perustuu Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä julkaistuun artikkeliin: Lehti, Hannu & Laaninen, Markus (2021) Perhetaustan yhteys oppimistuloksiin Suomessa PISA- ja rekisteriaineistojen valossa. Yhteiskuntapolitiikka 5-6/2021.
Kirjoittajat
Hannu Lehti, VTT, työskentelee erikoistutkijana Turun yliopiston INVEST-tutkimuskeskuksessa.
Markus Laaninen, VTM, työskentelee tohtorikoulutettavana Turun yliopiston INVEST-tutkimuskeskuksessa.
Kirjallisuus
Engzell, Per & Johnsson Jan (2015) Estimating Social and Ethnic Inequality in School Surveys: Biases from Child Misreporting and Parent Nonresponse. European Sociological Review 31 (3), 312—325.
Jerrim, John & Micklewright, John (2014) Socio-economic Gradients in Children’s Cognitive Skills: Are Cross-Country Comparisons Robust to Who Reports Family Background? European Sociological Review 30 (6), 766-781.
Leino, Kaisa & Ahonen, Arto & Hienonen, Ninja & Hiltunen, Jenna & Lintuvuori, Meri & Lähteinen, Suvi & Lämsä, Joni & Nissinen, kari & Nissinen, Virva & Puhakka, Eija & Pulkkinen, Jonna & Rautopuro, Juhani & Sirén, Marjo & Vainikainen, Mari-Pauliina & Vettenranta, Jouni (2019) PISA 2018 Ensituloksia – Suomi parhaiden joukossa. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2019:40.
Lien, Nanna & Friestad, Christine & Klepp, Knut-Inge (2001) Adolescents’ proxy reports of parents’ socioeconomic status: how valid are they? Journal of Epidemiology and Community Health 55/2001, 731–737.
Looker, Dianne (1989) Accuracy of proxy reports of parental status characteristics. Sociology of Education 62 (4), 257–276.
Salmela-Aro, Katariina & Chmielewski, Anna (2019) Socioeconomic Inequality and Student Outcomes in Finnish Schools. In Louis Volante & Sylke Schnepf & John Jerrim & Don Klinger (ed.) Socioeconomic Inequality and Student Outcomes. Education Policy & Social Inequality, vol 4. Springer: Singapore, 153—168.
Vettenranta, Jouni & Välijärvi, Jouni & Ahonen, Arto & Hautamäki, Jarkko & Hiltunen, Jenna & Leino, Kaisa & Lähteinen, Suvi & Nissinen, Kari & Nissinen,Virva & Puhakka, Eija & Rautopuro, Juhani & Vainikainen, Mari-Pauliina (2016) PISA 15 Ensituloksia. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:41.
Photo by Taylor Wilcox on Unsplash
