Irene Prix & Elina Kilpi-Jakonen
INVEST blogi 6/2023
Ovatko korkeammasta yhteiskunnallisesta taustasta tulevat nuoret avoimempia omalle sukupuolelle epätyypillisille koulutusaloille? Perhetaustan merkitystä koulutusalojen sukupuolittuneisuuteen on tutkittu yllättävän vähän. Aiempi tutkimus on esittänyt, että lapset kehittävät sukupuolittuneita kiinnostuksen kohteita omaksumiensa yhteiskunnan sääntöjen, käsitysten ja asenteiden mukaisesti. Sukupuolittuneet kiinnostuksen kohteet vaikuttavat myöhemmin koulutusalan valintaan.
On myös havaittu, että korkeasti koulutettujen vanhempien lasten ammattitoiveet eivät ole lapsena yhtä vahvasti sukupuolittuneita kuin matalasti koulutettujen vanhempien lasten ammattitoiveet. Tämän takia tutkijat ovat olettaneet, että hyväosaisissa perheissä on tasa-arvoisempaa sukupuolisosialisaatiota, minkä seurauksena näiden perheiden lapset tekisivät vähemmän sukupuolittuneita koulutus- ja ammattivalintoja.
Tutkimustulokset kyseenalaistavat aiemmat oletukset
Kyseenalaistamme tämän tulkinnan hiljattain European Sociological Review -lehdessä julkaistujen tutkimustulostemme perusteella. Käytimme tutkimuksessa laajaa väestö- ja yhteishakurekistereihin perustuvaa aineistoa, jonka pohjalta tarkastelimme vuosina 1989–1991 syntyneiden nuorten naisten ja miesten ensimmäisiä koulutusalakohtaisia hakemuksia. Tutkimuksessa huomioitiin toisen asteen ammattikoulutukseen sekä ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin hakeneiden koulutusalatoiveet.
Tutkimuksessamme löysimme sosiaalisia eroja sukupuolittuneille koulutusaloille hakemisessa, mutta hyväosaisten perheiden lapset eivät olleet systemaattisesti avoimempia sukupuolensa perusteella epätyypillisille koulutusaloille. Sen sijaan perhetaustan rooli koulutusalavalinnoille erosi naisten ja miesten välillä ja riippui siitä, minkälaista sosiaalisen liikkuvuuden polkua tietty koulutustaso edusti verrattuna hakijan perhetaustaan.
Yliopistoon hakevien keskuudessa työväentaustaisten nuorten miesten hakemukset sisälsivät keskimäärin useimmin naisvaltaisia (eli omalle sukupuolelle epätyypillisiä) koulutusohjelmia sekä vähemmän miesvaltaisia aloja kuin ylemmän keskiluokan poikien yliopistohakemukset.
Perhetaustan rooli koulutusalavalinnoille riippui siitä, minkälaista sosiaalisen liikkuvuuden polkua tietty koulutustaso edusti hakijan perhetaustaan verrattuna.
Toisin sanoen, sukupuolirajoja rikkoivat (ainakin hakemuksen tasolla) useimmin työväenluokkataustaiset nuoret miehet, joille yliopistotutkinto saattaisi merkittää ylisukupolvista liikkuvuutta ylöspäin. Naisten keskuudessa havaittiin sen sijaan päinvastoin, että miesvaltaiset yliopistoalat olivat yleisempiä ylemmän keskiluokan kuin työväenluokkataustaisille nuorille naisille.
Toisen asteen ammatilliseen koulutukseen hakevien nuorten hakemuksissa sukupuolittuneisuus jakaantui taas eri tavalla hakijoiden sosiaalisen taustan mukaan.
Ylemmän keskiluokan ja akateemisten perheiden lapset hakivat harvemmin ammatilliseen koulutukseen, joka johtaisi heille usein ylisukupolviseen liikkuvuuteen alaspäin. Toisin kuin yliopistohakijoiden keskuudessa nuoret miehet, joiden tausta on ylemmässä keskiluokassa, valitsivat miesvaltaisia koulutusaloja hieman harvemmin kuin työväenluokantaustaiset hakijat.
Sen sijaan naisvaltaiset alat olivat ylipäätänsä hyvin harvinaisia kaikille mieshakijoille ammatillisella toisella asteella, joten sosiaaliset erot omalle sukupuolelle epätyypillisille aloille hakemisessa jäivät vähäisiksi.
Myös naisten keskuudessa havaittiin ammatillisiin koulutuksiin hakevien kohdalla päinvastaiset tulokset kuin yliopistoon haussa: akateemisten perheiden tyttäret valitsivat omalle sukupuolelle epätyypillisiä aloja harvemmin kuin naishakijat, joiden vanhemmilla oli korkeintaan toisen asteen tutkinto.
Mitä nämä tulokset kertovat meille siitä, miten sosiaalinen eriarvoisuus kytkeytyy sukupuoliseen eriytymiseen?
Sosiaalisen taustan vaihteleva yhteys omalle sukupuolelle epätyypillisille aloille hakemiselle kyseenalaistaa tulkintaa, jonka mukaan korkeasti koulutettujen perheiden lapset toimisivat vähemmän sukupuolistereotyyppisesti, tai olisivat eturintamassa purkamassa sukupuolista eriytymistä koulutuksessa. Sen sijaan kynnys omalle sukupuolelle epätyypillisen koulutusalan harkinnalle riippuu sukupuolittuneiden alojen asemasta ylisukupolvisilla sosiaalisilla liikkuvuuspoluilla.
Vaikka omalle sukupuolelle epätyypilliset alat ovat Suomessa aina harvinaisia valintoja, niin niitä harkittiin kuitenkin useimmin sellaisissa sosiaalisissa yhteyksissä, joissa sukupuoliodotusten rikkomisen voidaan tulkita olevan sosiaaliselta hinnaltaan maltillisempaa verrattuna tavoitetun tutkinnon kautta potentiaalisesti saavutettuun sosiaaliseen liikkuvuuteen tai hyväosaisen perhetaustan vahvistamiseen.
Esimerkiksi naisvaltaiset alat yliopistotasolla (esim. kielet, psykologia, farmasia, varhaiskasvatus) eivät edusta yhteiskunnallisen statuksen ja keskimääräisten tulotasojen eliittialoja. Tämä saattaa vähentää niiden arvoa sellaisille hakijoille, jotka kokevat painetta vahvistaa ja uusintaa hyväosaisen perhetaustansa korkean statuksen yliopistotutkinnolla (liiketaloustiede, oikeustiede, lääketiede, jne.), jotka ovat usein sukupuoliprofiililtaan melko tasapainoisia. Sen sijaan työväentaustaisille hakijoille naisvaltaiset alat saattavat näyttäytyä realistisena polkuna selkeisiin korkeamman tulotasoluokan ammatteihin ja näin ylöspäin tähtäävään sosiaaliseen liikkuvuuteen.
Vaikka emme kiellä, etteikö sukupuolisosialisaatiolla ja kulttuurisilla sukupuolistereotypioilla olisi oma roolinsa koulutusalojen sukupuolisen eriytymisen uusintamisessa, tulostemme perusteella päättelemme, että sukupuolittuneet valinnat eivät todennäköisesti määrity täysin sisäistettyjen sukupuolikäsitysten kautta, vaan toimivat vuorovaikutuksessa sosioekonomisten perspektiivien kanssa.
Sukupuolisen eriytymisen purkua saattavat siis edesauttaa osittain myös käytännönläheiset, sosioekonomisiin näkymiin liittyvät motiivit. Oletamme, että palkka- ja työllisyysnäkymiin liittyvät tekijät vahvistuvat iän myötä. Jos poliittisilla toimenpiteillä voidaan korjata varsinkin yhteiskunnallisesti merkittäviä naisvaltaisten alojen palkkakuoppia ja työoloja sekä vahvistaa aikuisten alavaihtajien reittiä uusiin ammatteihin, niin ammattien välisen sosiaalisen eriarvoisuuden vähentäminen saattaisi myös vähentää sukupuolista eriytymistä. Kulttuuristen sukupuolikäsitysten muutos saattaisi näin olla myös sukupuolisen eriytymisen vähentämisen seurausta eikä pelkästään sen edellytys.
Artikkeli:
Irene Prix & Elina Kilpi-Jakonen. Not in a Class of One’s Own: Social Origin Differentials in Applying to Gender-(A)Typical Fields of Study across the Educational Hierarchy. European Sociological Review, Volume 38, Issue 6, December 2022, Pages 920–941.
Kirjoittajat:
Irene Prix työskentelee erikoistutkijana Turun yliopiston INVEST tutkimuskeskus ja lippulaivassa. Hän on eritysesti kiinnostunut siitä, miten sosiaalinen eriarvoisuus muovaa sukupuolen merkitystä koulutus- ja ammattikonteksteissa. Hän on tutkinut sukupuolisegregaatiota koulutuksessa, koulutusalan linkkejä tuloeroihin, sekä moni- ja ylisukupolvista sosiaalista eriarvoisuutta.
Elina Kilpi-Jakonen työskentelee sosiologian apulaisprofessorina Turun yliopiston INVEST tutkimuskeskus ja lippulaivassa. Hänen tutkimuksensa käsittelee sosiaalista eriarvoisuutta koulutuksessa ja työelämässä, erityisesti etnisyyden, sukupuolen ja sosiaalisen periytymisen kannalta.
