Netta Tuominen, Merita Mesiäislehto, Sanna Kärkkäinen ja Jukka Laaksonen
Suomalainen työelämä kohtaa monenlaisia haasteita ja yksi uutisotsikoistakin tuttu termi on osatyökykyisyys. Mutta mitä, tai oikeammin keitä, termillä oikeastaan tarkoitetaan ja millaista tutkimusta aiheesta tehdään juuri nyt? Tässä blogitekstissä käsittelemme tutkimushankkeidemme tuoreita tuloksia koskien osatyökykyisiä työttömiä henkilöitä, heidän käyttämiään palveluita ja etuuksia sekä niiden kustannuksia.
Osatyökykyisyydellä viitataan useimmiten vamman tai sairauden heikentämään työkykyyn. Tähän määritelmään sopivia työvoiman ulkopuolella olevia henkilöitä on arvioitu olevan Suomessa noin 200 000. Osa näistä henkilöistä olisi kuitenkin valmis osallistumaan työelämään työkyvyn rajoitteista huolimatta: olennaista on jäljellä olevat työtaidot ja halu olla mukana työelämässä.
Työkyvyn haasteisiin voi myös tyypillisesti liittyä pitkää työttömyyttä. On myös tavanomaista, että yli vuoden työttöminä olleilla henkilöillä on usein mutkikkaita ja yhteen kietoutuneita työllistymisen esteitä, joita ei havaita ajoissa. Esimerkiksi työvoimapalveluissa asiakkaana oleva työtön työnhakija voi olla tosiasiallisesti työkyvytön tilanteessa, jossa työkyvyttömyyseläkkeen selvitys on kesken tai henkilö ei ole täyttänyt eläkkeen saamisen ehtoja.
Aihe on ollut poliittisesti ajankohtainen jo pitkään. Aikaisempien hallitusohjelmien tavoin myös pääministeri Petteri Orpon hallitusohjelmasta löytyy useita mainintoja osatyökykyisten henkilöiden aseman parantamisesta työelämässä. Hallitusohjelmassa tavoitellaan työmarkkinoille 100 000 uutta työllistä, jolloin osatyökykyisten henkilöiden työelämään osallistuminen nousee tärkeäksi teemaksi. Erityisesti mielenterveyden ja muiden työkykyyn liittyvien ongelmien lisääntyessä työelämässä kaivattaisiin yhä enemmän joustoa esimerkiksi työaikoihin ja työnteon tapoihin.
Tuoretta tutkittua tietoa osatyökykyisten työttömien poluista
Työkykyohjelman arviointi- ja seurantatutkimuksessa (2021–2022) sekä sitä seuranneessa Suomen kestävän kasvun ohjelman (RRP) Työkykyohjelman laajennuksessa (2022–2024) selvitimme, minkälaisia ryhmiä osatyökykyisten työttömien joukosta erottuu. Lisäksi tarkastelimme osatyökykyisten työttömien palveluiden ja etuuksien käyttöä ja palveluista aiheutuneita kustannuksia.
Molemmissa tutkimuksissa oli käytössä laaja rekisteriaineisto, joka mahdollisti palveluiden ja etuuksien käytön ajallisen seurannan. Osatyökykyisyyttä on haastava tunnistaa tilastoista, sillä työkykyä on haastavaa mitata objektiivisesti. Rekisteriaineistoihin perustuva tutkimuksemme on ainutlaatuinen, sillä se tavoittaa osatyökykyisiksi tunnistetut henkilöt, joilla on halu osallistua työelämään.
Työttömyys ja etuuksien käyttö pitkäkestoista
Osatyökykyisten henkilöiden etuus- ja palvelupolkuja käsittelevässä tutkimuksessa (Kärkkäinen ym. 2024) saimme selville, että Työkykyohjelmaan osallistuneiden osatyökykyisten henkilöiden joukko oli hyvin heterogeeninen. Henkilöitä seurattiin ennen Työkykyohjelman alkua vuosina 2013–2020.
Työkykyohjelman osallistujia tarkasteltiin ohjelmaan osallistumista edeltäneiden vuosien työllisyystilanteen mukaan. Tunnistimme kahdeksan vuoden seuranta-ajan perusteella neljä eri ryhmää: työelämän ulkopuolelle jääneet nuoret, eläkkeellä olevat, työelämästä työttömäksi siirtyneet sekä pitkäistyöttömät.
Suurin ryhmistä oli pitkäaikaistyöttömien ryhmä, jonka henkilöt olivat olleet pääosin koko seuranta-ajan työttöminä. Pitkäaikainen työttömyys oli yleistä myös muissa ryhmissä. Vaikka nimestä voisi kuvitella toisin, eläkkeellä olevien ryhmä oli toisiksi nuorin ryhmä, sillä tämän ryhmän henkilöiden keski-ikä oli vain 37 vuotta. Ryhmiä yhdisti se, että kaikissa ryhmissä osallistujat olivat käyttäneet verrattain paljon terveys- ja kuntoutuspalveluita. Nuoret osallistuivat muita ryhmiä useammin (40 prosenttia ryhmästä) ammatilliseen kuntoutukseen.
Sosiaaliturvaetuuksista toimeentulotuki sekä työttömyysturva olivat yleisiä etenkin nuorten, työelämästä työttömäksi siirtyneiden sekä pitkäaikaistyöttömien ryhmissä. Yli puolet pitkäaikaistyöttömien ryhmästä oli saanut sairauspäivärahaa. Eläkkeellä olevien ryhmässä edellä mainittuja etuuksia saaneiden osuus oli pieni verrattuna muihin ryhmiin.
Osatyökykyisyys vaikeuttaa työllistymistä, palveluihin osallistuminen vähenee työttömyyden pitkittyessä
Tutkimme myös koko väestön tasolla TE-palveluihin ja toimenpiteisiin osallistumista ja tästä koituvia kustannuksia (Laaksonen ym. 2024.). Havaitsimme, että työttömyyden pitkittyessä työttömällä henkilöllä on yhä todennäköisemmin jokin työllistymistä rajoittava diagnoosi.
Tutkimuksessa selvisi myös, että pisimpään työttömänä olleet osallistuivat vähiten TE-palveluihin ja toimenpiteisiin, pitkäaikaistyöttömille henkilöille suunnattuja aktivointisuunnitelmien tekoa lukuun ottamatta. Vähintään kaksi vuotta työttömänä olleiden joukossa TE-palveluista ja toimenpiteistä aiheutuneet kustannukset olivat suurimmat 2–3 vuotta työttömänä olleilla, ja pienenivät tasaisesti työttömyysajan pidentyessä.
Tutkimusta osatyökykyisyydestä tarvitaan
Tavoitteena on, että yhä useampi suomalainen pystyisi tulevaisuudessa osallistumaan omalla panoksellaan työmarkkinoille. Toisaalta tärkeää on myös se, että tukea tarvitsevat saisivat oikea-aikaisia ja asianmukaisia etuuksia sekä vaikuttavia palveluita. Tämän vuoksi osatyökykyisyyttä ja työkyvyn moninaisuutta avaava tutkimus on tärkeää ja auttaa rakentamaan meille kaikille parempaa työelämää.
Kirjoittajat Netta Tuominen (YTM), Merita Mesiäislehto (VTT), Sanna Kärkkäinen (FT) ja Jukka Laaksonen (VTM) tutkivat osatyökykyisyyteen liittyviä teemoja osana tutkimuksen lippulaiva INVESTiä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.
Lähteet:
Laaksonen J, Kärkkäinen S, Mesiäislehto M, Tuominen N (2024). TE-palvelujen ja -toimenpiteiden käyttö ja kustannukset laskevat työttömyyden pitkittyessä. Tutkimuksesta tiiviisti 7/2024, Suomen sosiaalinen tila 2/2024. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.
Kärkkäinen S, Tuominen N, Mesiäislehto M (2024). Osatyökykyisten työttömien palvelujen ja sosiaaliturvan käyttö vuosina 2013–2020. Tutkimuksesta tiiviisti 18/2024, Suomen sosiaalinen tila 3/2024. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Helsinki.
