Timo Teräsahjo
Pieni haalaripukeinen tyttö purskahtaa itkuun Prisman eteisessä ilman mitään havaittavaa syytä. Hänen perässään kulkeva isä valmistautuu reagoimaan. Se miten hän reagoi riippuu siitä, mitä hänen mielessään liikkuu. Ajatteleeko hän lapsen tekevän hänelle kiusaa temppuilemalla? Tällöin hän saattaa kiskaista lasta kädestä vähemmän lempeällä otteella. Tai tulkitseeko hän itkun olevan seurausta kipeästä vatsasta. Tällöin hän ehkä kysyy ”sattuuko vatsaan”, mutta ei pyri keskustelemaan enempää. Vai huomaako hän nyt oman töissä syntyneen ärtymyksensä, joka juuri äsken johti äänen korottamiseen matkalla kauppaan ja muistaa taustapeilistä näkemänsä tytön säikähtäneen ilmeen. Tällöin hän ehkä odottaa lapsen rauhoittumista, yrittää saada yhteyden, katsein, elein – ottaen kenties myös puheeksi sen mitä juuri tapahtui.
Mentalisaatio on tietoisuutta sekä omista että toisen mielentiloista, etenkin toiminnan taustalla vaikuttavista intentioista (Bateman ja Fonagy, 2019). Mentalisointi ilmenee kykynä luoda mielikuvia tunteista, tarpeista ja haluista ja sen kautta olla selvillä näistä mielentiloista sekä itsessä että toisessa (Keinänen, 2024). Mentalisointi näyttäytyy tärkeänä kaikessa toimivassa vuorovaikutuksessa ja sen epätasapaino luonnehtii mielenterveyden häiriöitä (Lyuten, 2020).
Erityisen tärkeää mentalisointi on vanhemmuudessa, jossa sen ytimessä on kyky nähdä lapsi psykologisena toimijana (Medrea & Benga, 2021). Tutkimusten mukaan vanhemman mentalisaatiokyky tukee mm. vanhemman omaa tunnesäätelyä (Schultheis ym., 2019), lapsen tunnesäätelykykyä (Senehi ym., 2018), turvallista kiintymystä (Zeegers ym. 2017), lapsen oman mentalisaatiokyvyn kehittymistä (Meins ym., 2006) sekä nk. episteemisen luottamuksen kehittymistä eli kyvyn vastaanottaa ja hyötyä itselle relevantista informaatiosta (Li ym. 2023; Luyten ym. 2020). Mentalisaatiokykyyn kohdentuvat vanhempaininterventiot ovatkin tärkeitä ja havaittu vaikuttaviksi (Camoirano, 2017).
Tarve uudelle mittarille
Vanhemman mentalisaatiokyvyn mittaamiseen on toistaiseksi kehitetty vain rajoitetusti kyselylomakkeita. Tutkimuskäyttöön tarvittaisiinkin uusia helppokäyttöisiä mentalisoinnin mittareita, etenkin sellaisia, jotka olisivat myös riittävän herkkiä havaitsemaan muutosta mentalisoinnissa.
Tutkimuksessamme (Teräsahjo ym., 2024), joka julkaistiin kesäkuussa, esitellään uusi vanhemman mentalisaatiokyvyn mittari: PMQ (Parental Mentalizing Questionnaire). Tämän mittarin kehittäminen ja alustava validointi ovat osa väitöskirjatutkimustani, joka käsittelee vanhemman mentalisaatiokykyä yleisemminkin.
Uuden mittarin luominen
Aluksi muodostimme määritelmän toimivalle vanhemman mentalisaatiokyvylle, johon pohjasimme kysymyslomakkeemme kehittelyn. Määritelmä pohjautui aiempaan mentalisaatiota käsittelevään kirjallisuuteen, mutta otti myös vaikutteita mindfulnessista, joka on päällekkäinen käsite mentalisaation kanssa.
Viittaamme vanhemman toimivalla mentalisoinnilla tiettyyn ”mentalisoivaan mielentilaan”, jonka luomiseen vanhempi on kykenevä toimiessaan vuorovaikutuksessa lapsensa kanssa. Tähän mielentilaan sisältyy tietoisuus itsestä ja lapsesta, mukaan lukien lapsen erilaisen perspektiivin mielessä pitäminen. Sitä luonnehtii uteliaisuus ja selkeys ja myös joustavuus ryhtyä tarvittaessa tarkempaan tiedon prosessointiin lapsen mielen tavoittamiseksi.
Näiden lähtökohtien pohjalta loimme neljä hypoteettista faktoria (SELF, CHILD, E ja C) kuvaamaan vanhemman mentalisointia.
- Ensimmäinen faktori, vanhemman Itsementalisointi (SELF), heijastaa vanhemman itsearvioitua kykyä olla tietoinen omista mielentiloistaan vuorovaikutuksen aikana.
- Toinen faktori, Lapsimentalisointi (CHILD), heijastaa vanhemman itsearvioitua tietoisuutta lapsesta ja lapsen näkökulmasta vuorovaikutustilanteissa.
- Kolmas ulottuvuus, Ponnistelu (E), liittyy aktiiviseen pyrkimykseen tavoittaa ja ymmärtää lapsen mieltä.
- Neljäs hypoteettinen faktori, Uteliaisuus (C), kuvaa vanhemman emotionaalista kiinnostusta lasta ja lapsen sisäistä maailmaa kohtaan.
Oletimme, että kukin näistä neljästä ulottuvuudesta latautuu omille faktoreilleen. Lisäksi oletimme, että kaikki neljä faktoria latautuisivat edelleen yhdelle Ylemmän tason faktoreille (Higher), joka kuvaa vanhemman mentalisointikykyä kokonaisuudessaan.
Seuraavaksi loimme suuren joukon väittämiä jokaista faktoria kohden. Asiantuntija-arvion ja kohderyhmä-arvion myötä väittämiä karsittiin ja muokattiin, mutta sen jälkeen lomake oli valmis tutkittavaksi.
Yhteensä 321 pienen lapsen vanhempaa rekrytoitiin sosiaalisen median ja sähköpostilistojen kautta. Osallistujista 284 (88,8 %) oli naisia ja 32 (10 %) miehiä. Vastausten keräämisen jälkeen analysoimme aineistoa tilastollisesti, pyrkien vahvistamaan faktorianalyysilla (CFA) olettamamme faktorirakenteeseen.
Tulokset
Vähennettyämme väittämien määrää (PMQ muodostui lopulta 24 väittämästä) ja muunnettuamme yhden faktorin sisällön (E faktori muuntui kuvaamaan mentalisoinnin esteitä; nimesimme faktorin uudelleen, LE:ksi eli Lack of Effortiksi), neljän faktorin rakenne vahvistettiin. Nämä neljä faktoria latautuivat myös yhdelle ylemmän tason faktorille oletetusti. Vertasimme mittaria aiemmin kehitettyyn, jo validoituun vanhemman reflektiivisen kyvyn mittariin, PRFQ:hon ja totesimme mittarimme korreloivan sen kanssa oletetulla tavalla.
Miten hyvin onnistuimme?
PMQ vaikuttaa tilastollisesti pätevältä vanhemman mentalisaatiokyvyn mittarilta. On tärkeää, että se myös korreloi mielekkäällä tavalla aiemmin validoidun mittarin kanssa. Pidämme myös hyvänä sitä, että mittariin valikoituneet väittämät näyttävät heijastavan mentalisoinnin eri aspekteja melko monipuolisella tavalla.
Tutkimuksemme ei kuitenkaan vielä kerro siitä, miten hyvin mittari toimii muutoksen havaitsemisessa, jota silmällä pitäen mittari oikeastaan kehitettiin. Tämä on selvästi jatkotutkimuksen aihe.
On myös huomattavaa, että tutkimuksemme otos oli esimerkiksi sukupuolen osalta varsin valikoitunut eikä tutkimukseemme sisältänyt tarkempia, haastatteluun pohjautuvia mentalisaation tutkimusmenetelmiä, jotka olisivat antaneet perustavamman kuvan osallistujien mentalisaatiokyvyistä. PMQ:ta voikin tässä kehitysvaiheessaan pitää potentiaalisena vanhemman mentalisointikyvyn mittarina, jota on tutkittava lisää, niin eri väestöryhmissä kuin eri tutkimusasetelmissakin.
>> PMQ:n löytää tästä osoitteesta ja sen voi ottaa halutessaan tutkimuskäyttöön
Kirjoittaja Timo Teräsahjo on psykologi ja väitöskirjatutkija tutkimuksen lippulaiva INVESTissä.
Lähteet
Camoirano, A. (2017). Mentalizing makes parenting work: a review about parental reflective functioning and clinical interventions to improve it. Front. Psychol. 8:14. doi: 10.3389/fpsyg.2017.00014
Fonagy, P., & Bateman. A. (2019). Introduction. Teoksessa: Handbook of mentalization in health practice. American psychiatric association publishing. (toim. Bateman, A. ja Fonagy P.) Ss 3-36.
Keinänen, M. (2024). Näkymätön kapellimestari. Vuoteni psykoterapeuttina. Momentum.
Li, E., Campbell, C., Midgley, N., & Luyten, P. (2023). Epistemic trust: a comprehensive review of empirical insights and implications for developmental psychopathology. Res Psychother Psychopathol Process Outcome. Dec 20;26(3):704.
Luyten, P., Campell, C., Allison, E., & Fonagy, P. (2020). The Mentalizing Approach to Psychopathology: State of the Art and Future Directions. Annu Rev Clin Psychol. May 7;16:297-325.
Medrea, FL., Benga, O. (2021). Parental mentalization: A critical literature review of mind-mindedness, parental insightfulness and parental reflective functioning. Cogn Brain Behav Interdiscip J. 25(1):69–105.
Meins, E., Fernyhough, C., Wainwright, R., Das Gupta, M., Fradley, E., Tuckey. M. (2002). Maternal mind-mindedness and attachment security as predictors of theory of mind understanding. Child Dev. 73(6):1715–26.
Schultheis, AM., Mayes, LC., & Rutherford, HJ. (2019). Associations Between Emotion Regulation and Parental Reflective Functioning. J Child Fam Stud. Apr;28(4):1094–104.
Senehi, N., Brophy-Herb, HE., & Vallotton, CD. (2018). Effects of maternal mentalization-related parenting on toddlers’ self-regulation. Early Child Res Q.Jul 1;44:1–14.
Teräsahjo T, Turunen T, Lahtinen O, & Salmivalli C. (2024). A preliminary validation of PMQ-A four-factor questionnaire measuring parental mentalizing. Front Psychol. Jun 12;15:1250092. doi: 10.3389/fpsyg.2024.1250092.
Zeegers, M., Colonnesi, C., Stams, GJ., Meins, E. (2017) Mind Matters : A Meta-Analysis on Parental Mentalization and Sensitivity as Predictors of Infant-Parent Attachment. Psychol Bull Dec;143(12):1245-1272.4.
