Essi-Lotta Tenhunen & Inka-Liisa Kuusiaho
Koulukiusatun oppilaan siirtäminen uuteen kouluun on usein kiistelty toimintatapa ja erityisesti julkisessa keskustelussa se herättää kysymyksiä kuten: “Miksi juuri kiusatun pitäisi vaihtaa koulua?” ja “Eikö kiusaajan pitäisi joutua vaihtamaan koulua?” Vaikka nämä ovatkin perusteltuja kysymyksiä, yksinkertainen vastaus on, että useimmissa tapauksissa päätöksen siirrosta tekevät kiusatun lapsen vanhemmat.
Vanhemmat luonnollisesti asettavat lapsensa turvallisuuden ja hyvinvoinnin etusijalle, joten uuteen kouluun vaihtaminen saattaa näyttäytyä heille nopeimpana tai suoraviivaisimpana ratkaisuna vaikeaksi koetussa tilanteessa. Koska koulun vaihtaminen on varsin yleinen, vaikkakin kiistelty keino pyrkiä lopettamaan jatkuva kiusaaminen, halusimme arvioida sen tehokkuutta tilastollisen näytön perusteella.
“Jäädäkö vai lähteä?” – Mitä aiempi tutkimus ehdottaa?
Koska aiempien tutkimusten tulokset aiheesta ovat jokseenkin ristiriitaisia, oli vaikea tehdä kaiken yhteen kokoavaa ennustetta siitä, miten koulun vaihtaminen lopulta vaikuttaa kiusattuihin lapsiin.
Aikaisempien tutkimusten perusteella tiedämme, että vertaisten välillä tapahtuva kiusaaminen jatkuu usein suhteellisen vakaana ryhmästä toiseen siirryttäessä (Salmivalli, 1998) viitaten siihen, että koulun vaihtaminen ei välttämättä riitä lopettamaan kiusaamista. Lisäksi tuoreessa tutkimuksessa havaittiin, että uudet oppilaat raportoivat hieman useammin kiusaamiskokemuksia luokan tai koulun vaihtamisen jälkeen verrattuna jo aiemmin luokassa olleisiin oppilaisiin (Tenhunen ym., 2024). Tämä herättää edelleen epäilyksiä koulunvaihdon tehokkuudesta kiusaamisen lopettamisen keinona.
Toisaalta luokkahuoneissa on tunnistettu ilmiö, jossa luokkatovereiden käsitykset kiusatusta oppilaasta kehittyvät ajan myötä (engl. gradual cognitive changes), mikä voi johtaa jatkuvaan tai jopa pahenevaan kiusaamiseen, jos vertaisryhmä (eli luokka) pysyy samana. Tämä viittaa siihen, että koulun vaihtaminen voisi hyödyttää kiusattuja oppilaita katkaisemalla nämä juurtuneet negatiiviset käsitykset ja vuorovaikutusdynamiikat. Parhaassa tapauksessa oppilas voisi paeta kiusaamista ja aloittaa puhtaalta pöydältä uudessa ryhmässä, joka loisi uuden käsityksen oppilaasta ja vähentäisi kiusaamisen jatkumisen todennäköisyyttä.
Auttaako koulun vaihtaminen kiusattuja oppilaita pakenemaan ahdinkoaan?
Tutkimme tätä kysymystä eksploratiivisesti käyttämällä suurta 58 700 suomalaisten 4.- ja 9.-luokkalaisten oppilaiden aineistoa. Tulokset osoittivat, että yhteys koulun vaihtamisen ja uudessa koulussa tapahtuvan kiusaamisen välillä riippuu oppilaan kiusaamishistoriasta. Tarkemmin sanottuna siitä, kuinka usein oppilasta kiusattiin edellisessä koulussa.
Koulua vaihtaneet oppilaat, jotka olivat kokeneet useimmin kiusaamista ja joilla oli “jatkuvasti” kiusaamistilanteita edellisessä koulussa, raportoivat vähemmän kiusaamista uudessa koulussa kuin oppilaat, joita oli kiusattu aivan yhtä usein, mutta jotka olivat pysyneet koko ajan samassa luokassa.
Vaikka tämä havainto tehtiin molemmissa ikäryhmissä, se oli vahvempi alakouluikäisten keskuudessa. Trendi havaittiin johdonmukaisesti ”lähes jatkuvasti” kiusattujen oppilaiden kohdalla alakoulun aineistossa, kun taas yläkoulun aineistossa kiusaamisen taso näytti pysyvän samana riippumatta siitä, olivatko oppilaat vaihtaneet koulua vai eivät.
Johtopäätökset
Tutkimuksemme tulokset osoittavat, että koulun vaihtaminen voi olla varteenotettava vaihtoehto sellaisille oppilaille, jotka ovat kokeneet jatkuvaa kiusaamista nykyisessä koulussaan. Sitä ei kuitenkaan tulisi pitää ensisijaisena keinona kiusaamistilanteiden ratkaisemisessa.
Tehokkain tapa lopettaa kiusaaminen on puuttua siihen heti sen alkaessa (Salmivalli, 2003) pyrkien ratkaisemaan tilanne siinä koulussa, jossa se on alkanut. Koulun vaihtamista tulisi harkita vasta, jos koulussa tehtävät toimenpiteet epäonnistuvat, erityisesti tapauksissa, joissa kiusaaminen on ollut jatkuvaa tai lähes jatkuvaa alakoululaisten kohdalla.
Lisätutkimusta tarvitaan arvioimaan, hyödyttääkö koulun vaihtaminen kiusattuja oppilaita pitkällä aikavälillä, sekä mahdollisten uusien riskien arvioimiseksi. Suurimpana riskinä nähdään kiusaamisen jatkuminen koulun vaihdon jälkeen myös uudessa luokassa. Tulevien tutkimusten tulisi arvioida sitä, voiko kiusaaminen myös uusien luokkatovereiden toimesta uudessa koulussa olla lopulta vahingollisempaa kuin kiusaaminen samojen oppilaiden toimesta vanhassa koulussa.
Kirjoittajat:
Essi-Lotta Tenhunen toimii psykologian väitöskirjatutkijana Turun yliopiston INVEST tutkimuskeskuksessa.
Inka-Liisa Kuusiaho toimii lapsuus- ja perhetutkimuksen väitöskirjatutkijana Jyväskylän yliopistossa.
Blogi perustuu tutkimukseen: Tenhunen, E. L., Kuusiaho, I. L., & Salmivalli, C. (in press). Can Changing Schools Help Victimized Students Escape Their Plight? A Mixed Methods Study. International Journal of Behavioral Development.
Lähteet:
Olweus, D. (1978). Aggression in the schools: Bullies and whipping boys. Hemisphere.
Salmivalli, C. (2003) Koulukiusaamiseen puuttuminen. Kohti tehokkaita toimintamalleja. Jyväskylä: PS-kustannus.
Salmivalli, C., Lappalainen, M., & Lagerspetz, K. (1998). Stability and change of behavior in connection with bullying in schools: A two-year follow-up. Aggressive Behavior, 24(3), 205–218.
Tenhunen, E. L., Kuusiaho, I. L., & Salmivalli, C. (in press). Can Changing Schools Help Victimized Students Escape Their Plight? A Mixed Methods Study. International Journal of Behavioral Development.
Tenhunen, E. L., Malamut, S., McMullin, P., Turunen, T., Yanagida, T., & Salmivalli, C. (2024). Entering the Classroom: Do Newcomers Experience More Peer Victimization than Their Established Peers? Research on child and adolescent psychopathology, 10.1007/s10802-024-01225-6. Advance online publication. https://doi.org/10.1007/s10802-024-01225-6
