Haastattelussa vammaisaktivisti Pinja Eskola ja INVESTin tutkija Anniina Kaittila
Pinja Eskola on koulutettu seksuaalineuvoja, mediatutkimuksen maisteriopiskelija ja freelance-toimittaja. Lisäksi hän on someaktivisti, joka kertoo verkossa vammaisuudesta oman kokemuksensa kautta.
– Aloitin nettiin kirjoittamisen vuonna 2019, kun halusin purkaa tuntojani epäkohdista, joita kohtaan vammaisena. Miellän varsinaisen aktivismini alkaneen kuitenkin vasta 2020–2021, kun aloin saada enemmän seuraajia ja tajusin, etten voi enää kirjoittaa tekstejäni tunne edellä nettiin, vaan minun täytyy ottaa perustellummin kantaa nykyilmiöihin. Nyt minulla on oikeasti mahdollisuus vaikuttaa, sillä minulla on siihen areena.
Eskolan julkaisut koskevat usein erilaisia syrjinnän muotoja, joita vammaiset tai queer-ihmiset kohtaavat. Erityisesti viime syksynä hän otti sosiaalisessa mediassa kantaa siihen, miten nykyisen hallituksen politiikka osuu vammaisten palveluihin.
Säästöt osuvat pienituloisiin perheisiin
Dosentti Anniina Kaittilan aika kuluu samankaltaisten kysymysten parissa. Hän tutkii muun muassa lapsiperheiden toimeentulovaikeuksia, taloudellista väkivaltaa, lastensuojelua ja nepsyperheiden palveluiden saantia. Sana nepsy viittaa neuropsykiatrisiin häiriöihin, joita ovat esimerkiksi ADHD, autismi ja Touretten oireyhtymä.
– Kävin tätä haastattelua varten läpi listaa kaikesta, mitä nykyinen hallitus on tehnyt ja mitä on tulossa. Ansiosidonnaisia ja asumistukia on leikattu, indeksikorotuksia jäädytetty, arvonlisäveroa on korotettu ja niin edelleen. Kun näiden säästöjen kasautumista katsoo, ne osuvat juuri pienituloisiin perheisiin. Useamman tuen saajat, kuten vaikkapa työtön pitkäaikaissairas yksinhuoltaja kärsii jo useammasta leikkauksesta, joiden vaikutukset kasautuvat, Kaittila sanoo.
Nykytilanne huolettaa myös Eskolaa.
– Kun huoli omasta selviytymisestä kasvaa, ihmiset alkavat voida huonosti. Se vaikuttaa neurologisesti sairailla ja vammaisilla jopa fyysiseen toimintakykyyn. Itselläni stressi ja ahdistus vaikuttavat suoraan siihen, miten jäykkä ja kipeä kehoni on. Se taas vaikuttaa siihen, miten jaksan tehdä työtäni. Tällä tavalla jopa huoli selviytymisestä heijastuu omaan mahdollisuuteen vaikuttaa tilanteeseensa.
Henkilökohtainen avustaja ei ole vammaiselle luksusta, vaan välttämättömyys
YK:n lapsen oikeuksien komitea antoi Suomelle viime vuonna suosituksen, että köyhyysriskissä oleviin lapsiin kohdistuvia leikkauksia tulisi välttää. Anniina Kaittilan mukaan Suomi on kuitenkin viime aikoina tehnyt juuri päinvastoin.
– Myös järjestöihin osuvat leikkaukset huonontavat palveluiden saantia. Esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliitto on joutunut lopettamaan lastenhoitoavun, jota he pystyivät ennen tarjoamaan hyvin edullisesti pienituloisille perheille. Palvelujärjestelmämme myös luottaa siihen, että järjestöt luovat ja kokeilevat uudenlaisia toimintamalleja. Tällainen muuttuu nyt hyvin vaikeaksi.
Pinja Eskola on nyt hieman toiveikkaampi kuin alkusyksyllä.
– Hallituksen alkuperäisessä soveltamisalaesityksessä käytetyt sanamuodot olisivat pakottaneet korvaamaan kotona tapahtuvaa henkilökohtaista apua isolta osin kotihoidolla. Tämä ei ole riittävää monelle vammaiselle. Henkilökohtaisen avun rajoittaminen on uhka vammaisen itsemääräämisoikeudelle ja osallistumiselle yhteiskuntaan.
Eskola nostaa esiin myös talouspuolen:
– Vammaispalvelulain kautta tuleva henkilökohtainen apu on käyttäjälleen maksutonta. Sosiaalilain kautta tuleva kotihoito maksullista. Monella ei olisi tähän varaa. Henkilökohtainen avustaja ei ole luksusta, vaan välttämättömyys.
Kommentti: Hallituspolitiikka heikentää osallisuutta
Hallituksen sanojen mukaan meidän on nyt “vain pakko leikata” ja kaikki “osallistuvat leikkaustalkoisiin.“
Lause ei oikeasti voisi olla kauempana totuudesta, sillä kurjistamistoimet moninkertaistuvat heille, joilla ei ole samanlaista mahdollisuutta vaikuttaa asemaansa yhteiskunnassa.
Hallitus näkee tuista leikkaamisen kannustavan töihin, mutta unohtaa, ettei työttömyys ole valinta. Moni vammainen ei kykene tekemään töitä täyspäiväisesti, sillä esimerkiksi keho ei sitä jaksa. Kukaan ei nykypäivänä vain “mene töihin”, kuten valtiovarainministerimme huutaa. Vammaisille työn saaminen on vielä vammatontakin haastavampaa, paitsi fyysisen toimintakyvyn rajatessa osan työpaikoista pois laskuista, myös työmarkkinoilla vallitsevien asenteiden vuoksi. Hallituksen tehdessä osapäiväisestä työstä kannattamattomampaa, vähentää se mahdollisuuksiamme vaikuttaa toimeentuloomme.
Hallitus tuntuu ajattelevan, että kaikilla on varaa säästää. Näin ei ole. Monet joutuvat miettimään, ostavatko he ruokaa vai lääkkeitä. Vammaisuus ei ole halpaa: on piilokuluja lääkkeistä, vammattomiin verrattuna enemmän lääkärikäyntejä, korkeammat sähkölaskut esimerkiksi apuvälineiden vuoksi. Esteettömyystarpeet rajoittavat sitä, millaisessa asunnossa voimme asua.
Sen lisäksi hallitus haastaa vammaisten osallisuutta myös välillisesti. Koska hallitus heikensi osa-aikatyön edellytyksiä, on käytännössä mahdotonta löytää henkilökohtaisia avustajia tekemään äkkituurauksia tai satunnaisia keikkoja, sillä yksittäisten vuorojen tekeminen ei kannata. Nämä työntekijät ovat kuitenkin vammaiselle välttämättömiä hänen selviämisensä kannalta.
Vammaispalvelulain tultua voimaan 1.1.2025 kaikkien vammaispalvelupäätökset päivitetään uuden lain mukaisiksi kolmen vuoden sisällä. Tiukennukset lain soveltamisalassa herättävät parhaillaan runsaasti huolta ja epävarmuutta. Pahimmillaan se tulee lisäämään eriarvoisuutta ja saattaa jättää monet palveluita tarvitsevat ulkopuolelle.
Koska soveltamisala kannustaa korvaamaan mahdollisuuksien mukaan kotona tapahtuvaa henkilökohtaista apua kotihoidolla, aiheuttaisi se myös lisää kasaantuvia taloudellisia haasteita: henkilökohtainen apu on käyttäjälleen maksutonta, mutta kotihoidosta tulee asiakasmaksut.
Jos vammainen tarvitsee apua arkisissa perustoimissaan, on hänen ihmisarvonsa todennäköisesti koetuksella: henkilökohtainen avustaja ja näin ollen apu ovat saatavilla koko vuoron ajan, kotiapu vain käy paikalla, tekee mitä ehtii ja juoksee seuraavaan paikkaan. Vammainen ei välttämättä pääse sängystä ylös tai vessaan, kun tarvitsisi.
”Olemme tottuneet elintasoon, jota emme ansaitse”, kommentoi valtiovarainministeri Purra säästöjä. Tarkoituksena oli luultavasti antaa ymmärtää, että leikkaukset kohdistuvat turhaan luksukseen. Etenkin vammaisten kohdalla leikkaukset vaarantavat meidän jokapäiväisen arkemme ja osallisuutemme yhteiskuntaan: senkin, että voimme asua kotonamme, käydä töissä ja osallistua Suomen rakentamiseen.
Pinja Eskola
Vammaisaktivisti, journalisti ja seksuaalineuvoja
Pinja Eskolan ajatuksia voi lukea hänen blogistaan ja Instagramista.
